Nuorille aikuisille
Parempia taloudenhoitajia maapallolle, jonka Jumala loi meitä varten
Vanhin Marcus B. Nash
seitsemänkymmenen koorumista
Puheesta, joka pidettiin 18. vuosittaisessa Stegner-keskuksen symposiumissa Utahin yliopistossa Salt Lake Cityssä 12. huhtikuuta 2013.
Mitä paremmin pidämme huolta tästä maailmasta ja kaikesta, mitä siinä on, sitä paremmin se elättää, innoittaa, vahvistaa, elävöittää ja ilahduttaa sydäntämme ja henkeämme.
Harrastan luonnossa kulkemista, olipa kyse patikoinnista, hiihdosta, kajakilla melomisesta, pyöräilystä tai jopa safariin osallistumisesta. Lapsena minusta oli hauskaa olla metsässä ja tuntea, kuinka mahtavat, ikivihreät puut todistivat äänettömästi mutta vaikuttavasti Luojasta. Kun olen kasvanut aikuiseksi, olen oppinut tutkimalla ja uskon avulla, että jos ymmärrämme, keitä me olemme, mikä on elämän tarkoitus ja maan luomisen tarkoitus – ja pidämme nämä asiat mielessä – me kohtelemme tätä maapalloa ja kaikkea siinä paremmalla, ylevämmällä tavalla.
Jumalan tarkoitus maan luomisessa
Sekä muinaisten että nykyajan profeettojensa välityksellä Herra on pyrkinyt auttamaan meitä ymmärtämään ja arvostamaan lahjaa saada elää tämän kauniin maan päällä. Vanhassa testamentissa Daavid pohti Jumalan majesteettisia luomistöitä ja ihmetteli ääneen, miksi Jumala – näiden ihmeiden keskellä – muistaa ihmisen (ks. Ps. 8:5). Daavid päätteli, että ihmiset ovat erityisiä, lähes Jumalan kaltaisia olentoja (ks. Ps. 8:6).
Myös Mooses näki näyssä maailmoja luvutta1 ja julisti: ”Nyt, tästä syystä minä tiedän, ettei ihminen ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut” (Moos. 1:10).
Nöyryydessään Jumalan luomakunnan mahtavuuden edessä Mooses ei ymmärtänyt erästä suurta totuutta. Niinpä Herra näytti hänelle uudelleen äärettömät luomistyönsä ja julisti painokkaasti, että Hän – Jumala – loi nämä toteuttaakseen ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän” (Moos. 1:39). Tämä maapallo – tosiaankin koko luomistyö – on suunniteltu meidän avuksemme saavuttaaksemme kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän.
Puhuessaan jälleen maan tarkoituksesta Herra sanoi: ”Teemme maan, jonka päällä nämä [tarkoittaen meitä] saavat asua; ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” (Abr. 3:24–25; ks. myös jae 26). Elämä tämän maan päällä yhdistettynä moraalisen tahdonvapauden lahjaan suo meille mahdollisuuden tehdä valinnan tavoitella kaikkea sitä, mitä Jumalalla on tarjota, ja jonakin päivänä saada se.2
Kun maapallon luominen oli saatu päätökseen, Jumala oli mielissään, koska Hän näki, että se palvelisi Hänen tarkoitustaan meitä, Hänen lapsiaan, varten.3 Jumalan pojat ja tyttäret ja heidän muodostamansa perheet eivät ole pelkkiä tunkeilijoita tämän maan päällä. He ovat ennemminkin keskeisiä sen tarkoituksen kannalta.4
Meidän tulee olla hyviä taloudenhoitajia
Elämä tämän maan päällä on sekä siunaus että vastuu. Herra julistaa: ”Sillä katso, maan eläimet ja taivaan linnut ja se, mikä tulee maasta, on säädetty ihmisen käytettäväksi ravinnoksi ja vaatteiksi ja jotta hänellä olisi yllin kyllin” (OL 49:19). Koska kuitenkin maa ja kaikki siinä on Hänen kättensä tekoa (ks. OL 29:25), se kaikki kuuluu Hänelle.5 Tämän maan tilapäisinä asukkaina me olemme taloudenhoitajia – emme omistajia. Tässä roolissa me olemme tilivelvollisia Jumalalle – omistajalle – siitä, mitä teemme Hänen luomistyöllään: ”Sillä on tarpeen, että minä, Herra, teen jokaisesta tilivelvollisen niiden maanpäällisten siunausten taloudenhoitajana, jotka minä olen tehnyt ja valmistanut luoduilleni” (OL 104:13).
Se, kuinka pidämme huolta maapallosta, kuinka käytämme hyödyksi ja jaamme sen yltäkylläisyyttä sekä kuinka kohtelemme kaikkea, mitä meille on annettu, on osa koetustamme kuolevaisuudessa. Meidän tulee kiitollisina käyttää hyödyksi se, mitä Herra on antanut, välttää tuhlaamasta elämää ja luonnonvaroja ja käyttää maailman yltäkylläisyyttä köyhistä huolehtimiseen.6 Herra välittää syvästi kaikesta elollisesta ja varsinkin lapsistaan, ja Hän on pitävä meitä tilivelvollisina siitä, mitä päätämme tehdä (tai olla tekemättä) Hänen luomistöidensä yltäkylläisyydellä.
Herra lupaa meille, että jos me seuraamme Häntä ja käytämme järkevästi maapallon luonnonvaroja kiitollisuutta ja kunnioitusta osoittaen, ”maan täyteys on [meidän], maan eläimet ja ilman linnut – –. Ja Jumala on hyvillään siitä, että hän on antanut kaiken tämän ihmiselle; sillä tähän tarkoitukseen ne on tehty käytettäviksi harkiten, ei kohtuuttomasti eikä riistäen.” (OL 59:16, 20.)
Meidän tulee käyttää näitä luonnonvaroja harkiten ja kiitollisina tarkoituksenamme auttaa muita – nykyisiä, menneitä ja tulevia sukupolvia – saamaan siunaukset, joita taivaallinen Isämme haluaa lapsilleen.
Kyky nähdä omaa tilannetta laajemmin
Valitettavasti nykyään me elämme maailmassa, jossa ihmiset ehkä päättävät torjua Jumalan ja kohtelevat Hänen luomakuntaansa halveksien. Kun näin käy, Jumala ja luomakunta tuntevat tuskaa.
Henok kirjoitti, että Jumala itki lastensa kehnojen valintojen ja tukahduttavan itsekkyyden vuoksi.7 Moroni ennusti, että myöhempinä aikoina maan päällä olisi tulipaloja, rajuilmoja, savupilviä ja suurta saastaisuutta ja että sellaisissa olosuhteissa olisi myös ”kaikenlaisia iljetyksiä; jolloin on monia, jotka sanovat: Tee tätä tai tee tuota, eikä sillä ole väliä” (Morm. 8:29, 31). Kun ihminen saastuttaa tätä maailmaa hengellisesti tai ajallisesti, niin Jumalan lisäksi kärsii myös luonto!8
Mikä tärkeää, Herran palautetun kirkon ja evankeliumin kautta tarjotuilla siunauksilla ja voimalla on kyky venyttää ja avartaa ihmissielua, herättää rakkautta Jumalaa ja Hänen luotujaan kohtaan sekä auttaa meitä ajattelemaan muiden hyvinvointia ja ottaa huomioon tulevien sukupolvien tarpeet.
Luonto tuo meitä lähemmäksi Jumalaa
Maapallo ja kaikki elämä sen päällä on enemmän kuin jotakin, mitä kuluttaa ja/tai säilyttää. Joitakin osia siitä on myös määrä suojella! Saastumaton luonto ja ”kaikki, mikä tulee maasta – –, on tehty ihmisen hyödyksi – –, sekä miellyttämään silmää että ilahduttamaan sydäntä – – ja elävöittämään sielua” (OL 59:18–19).
Luonto koskemattomassa tilassaan tuo meitä lähemmäksi Jumalaa, puhdistaa mielen ja sydämen materialismin melusta ja häiriötekijöistä, kohottaa meitä korkeampaan, korotetumpaan ympäristöön ja auttaa meitä tuntemaan paremmin Jumalamme: ”Maa vierii siivillään, ja aurinko antaa valoaan päivällä, ja kuu antaa valoaan yöllä, ja myös tähdet antavat valoaan. – – Jokainen, joka on nähnyt jonkin tai vähäisimmän näistä, on nähnyt Jumalan liikkuvan ylhäisyydessään ja voimassaan.” (OL 88:45, 47.)
Minusta on yhä mukavaa patikoida korkeilla vuorilla mahtavien graniittikallioiden ja huippujen keskellä. Vaikka ne eivät sano sanaakaan, ne ilmentävät Jumalan voimaa ja majesteettisuutta – sekä Hänen verratonta nerouttaan luoda kauneutta. Kuten Alma todisti: ”Kaikki osoittaa, että on olemassa Jumala, niin, nimittäin maa ja kaikki, mitä sen päällä on, – – todistavat, että on olemassa Korkein Luoja” (Alma 30:44).
Minusta on upeaa katsella öisin tähtiä ja yrittää käsittää näkemäni ajan ja paikan iankaikkisuutta. Hämmästelen aina niinä hiljaisina hetkinä mieleeni tulevaa tietoa siitä, että huolimatta kosmoksen suuruudesta maailmankaikkeuden Herra tuntee mitättömän minäni. Ja Hän tuntee meistä jokaisen. Luomakunta todistaa Luojasta, ja jos me suojelemme näitä erityisiä turmeltumattomia paikkoja, ne todistavat vaikuttavasti ja syvällisesti Jumalastamme ja innoittavat meitä eteenpäin.
Mitä paremmin pidämme huolta tästä maailmasta ja kaikesta, mitä siinä on, sitä paremmin se elättää, innoittaa, vahvistaa, elävöittää ja ilahduttaa sydäntämme ja henkeämme – ja valmistaa meitä asumaan perheemme kanssa taivaallisen Isämme luona selestisellä taivaankappaleella, joka on oleva juuri tämä sama maapallo, jolla olemme tänään, mutta silloin sen kirkastetussa tilassa.9
Pitäkäämme kiitollisina hyvää huolta tästä maapallosta – nykyisestä ja mahdollisesti tulevasta kodistamme.