Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Yhdet housuni – evankeliumin näkökulma yksinkertaiseen elämään
Olen saanut valtavasti iloa elämäntavasta, joka edistää huolenpitoa ympäristöstä.
Omistan vain yhdet housut: siistit mustat farkut. Tämä saattaa kuulostaa epätavalliselta, mutta tämä hassu tosiseikka on tuonut minulle paljon iloa. Kun sain opintoni Suomessa päätökseen, tiesin, että joutuisin pian muuttamaan pois asunnostani. Koska suunnittelin kahden kuukauden matkaa Yhdysvaltoihin, minun piti keksiä, mitä tekisin kaikille tavaroilleni. Niinpä tein inventaarion koko omaisuudestani ja totesin, että todellisuudessa en tarvitse läheskään kaikkea sitä. Mietittyäni asiaa hartaasti päätin myydä ylimääräiset tavarat ennen muuttoa. Se tuntui mahtavalta. Vaikka siitä on jo pari vuotta, tavaran vähäisyys tuntuu minusta edelleen vapauttavalta.
En voi väittää olevani täysin minimalisti, mutta olen muokannut elämäntapaani siihen suuntaan. Olen tietoisempi siitä, mitä ja miten paljon kulutan, ja se on luonnollisesti saanut minut miettimään omaa vastuutani ympäristöstä – erityisesti evankeliumin näkökulmasta.
Yltäkylläisyyttä vai kohtuuttomuutta
Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että maailma on luotu meille asuinpaikaksi (ks. 1. Nefi 17:36) ja että kaikki maailmassa on tehty meitä varten (ks. OL 59:16–19). Meitä on neuvottu toimimaan tässä maailmassa hyvinä taloudenhoitajina, mistä seuraa kysymys: miten voimme täyttää tämän tärkeän velvollisuuden? Yksi tapa on arvioida omaa luonnonvarojen käyttöämme.
Herra antoi nämä luonnonvarat meille, jotta meillä olisi ”yllin kyllin” (OL 49:19). Hän kuitenkin tuntee ihmisluonnon ja varoitti meitä, että emme saa käyttää näitä luonnonvaroja kohtuuttomasti (ks. OL 59:20). Kohtuuttomuus missä tahansa voi johtaa siihen, että alamme pitää asioita itsestäänselvyyksinä, minkä seurauksena sydämemme voi kovettua tai saatamme unohtaa, keneltä siunauksemme ovat peräisin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se voi myös aiheuttaa ympäristöongelmia. Tämän vuoksi olen usein pohtinut rajanvetoa: mikä on ”yllin kyllin” ja mikä on liikaa?
OL 59:18–19 tuo esiin ajatuksen siitä, että ”kaikki, mikä tulee maasta –, on tehty ihmisen hyödyksi ja käytettäväksi, sekä miellyttämään silmää että ilahduttamaan sydäntä –, vahvistamaan ruumista ja elävöittämään sielua”. Voimme päätellä, että luonnonvaroja ei ole annettu meille vain hengissä säilymistä varten, vaan niiden on tarkoitus myös tuottaa meille iloa.
Enemmän iloa omistamalla vähemmän
Kun mietin, mistä vaatteista hankkiudun eroon ja mitkä säilytän, päädyin säilyttämään vain ne vaatteet, joita tunsin todella tarvitsevani, ja ne, joista myös pidin kaikkein eniten. Oivalsin, että kun omistan paljon jotakin, kuten vaatteita, arvostan omistamaani vähemmän. Kun valitsin vain ne housut, joista todella pidin ja joita todellisuudessa käytin, tunsin enemmän iloa pukeutuessani niihin. Tämä oli totta myös monien muiden omistamieni tavaroiden kohdalla.
Silloin tällöin voi olla hyvä arvioida elämäämme ja tarkistaa suhdettamme näihin Jumalan meille antamiin mahdollisuuksiin. Omalla kohdallani löysin iloa siitä, että omistin vähemmän. Se johti elämäntavan muutokseen, jonka seurauksena voin huolehtia paremmin ympäristöstä.
Vaikka saattaa tuntua, että henkilökohtaiset pyrkimyksemme ympäristön puolesta eivät saa aikaan merkittävää muutosta, meillä voi olla halua ottaa asioista selvää ja toimia. Voimme etsiä Hengen johdatusta arvioidessamme elämäämme ja tehdessämme päätöksiä maallisen omaisuutemme ja tekojemme suhteen. Kuten Herra pitää huolta koko luomakunnastaan – jokaisesta ruohonkorrestakin – pitäkäämme mekin tästä maailmasta riittävän hyvää huolta tekemällä tarpeellisia muutoksia, pohtimalla, mistä asioista nautimme tässä maailmassa, ja pyrkimällä varjelemaan sitä.