Vain sähköisenä julkaistava: Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Herran ohjaamina
Herra tuntee meidät ja tietää, mikä on meille hyväksi tällä hetkellä.
Valokuva Cody Bell
Giselle
Ennen kuin solmimme avioliiton, André oli työstämässä tohtorinväitöskirjaansa ja sai työpaikan Michiganin yliopistosta. Menimme naimisiin ja muutimme Michiganiin. Jossain vaiheessa Andrélla alkoi olla vaikeuksia työssä, ja hän halusi vaihtaa työpaikkaa.
Olimme nuoria, olimme juuri solmineet avioliiton emmekä tienneet, mitä tehdä. Päätimme rukoilla asiasta.
André
Eräänä päivänä menin yliopistolle ja näin ilmoitustaulun, johon oli kiinnitetty tietoja avoinna olevista työpaikoista. Hain kolmea eri avoinna olevaa paikkaa. Viikon sisällä minulle tarjottiin kaikkia kolmea työpaikkaa.
Giselle
Mietimme, mitä tehdä. Rukoilimme uudestaan. Yksi työpaikka oli Englannissa, mutta halusimme jäädä Yhdysvaltoihin. Yksi työ oli Texasissa, ja toinen työ oli Marylandissa lähellä Washington D.C:tä. Marylandissa oleva työ olisi NASAn palveluksessa. André on tiedemies, joten NASA vaikutti hyvältä paikalta.
André
Muuttaessamme Marylandiin minä ajoin autoa ja Giselle nukkui. Oli varhainen aamu, kun näin Washington D.C:n temppelin.
”Herää! Herää! Näetkö tuon?” sanoin Gisellelle. ”Se on kuin linna!”
Giselle
Sanoin Andrélle, että voisimme kenties jonakin päivänä mennä käymään siellä. Meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mikä se oli. Muutamia päiviä Marylandiin saapumisen jälkeen menin kirjastoon käyttämään internetiä hakeakseni työpaikkaa ja tarkistaakseni sähköpostini.
Nainen, joka työskenteli siellä, kuuli korostukseni puheessa ja kysyi, mistä olen kotoisin. Kerroin hänelle olevani Brasiliasta, ja aloimme jutella. Hänen nimensä oli Edna. Kerroin hänelle muuttaneemme juuri Michiganista ja mainitsin, missä asuimme.
”Asun samassa taloyhtiössä”, Edna sanoi.
Kun seuraavana päivänä menin jälleen kirjastoon, Edna sanoi: ”Olen oikein iloinen, että olet taas täällä. Haluan kutsua sinut ja aviomiehesi kotiini päivälliselle.”
Ajattelin, että sepä outoa, koska nainen ei tuntenut minua. Sitten hän sanoi: ”Rukoilin puolestasi, koska tunsin jotakin hyvin erikoista, kun eilen tapasin sinut.”
Menimme hänen kotiinsa ja saimme kuulla, että hänen aviomiehensä oli hiljattain kuollut. Päivällisen jälkeen hän soitti pianolla ”Sua tahdon seurata” (MAP-lauluja, 142). Hän kertoi, että se oli hänen aviomiehensä lempilaulu ja että se soitettiin hänen hautajaisissaan. Sitten hän kertoi meille pelastussuunnitelmasta ja kutsui meidät kanssaan kirkkoon.
Menimme kirkkoon, ja ihmiset olivat sydämellisiä. Päätimme mennä seuraavanakin sunnuntaina. Suostuimme osallistumaan lähetystyöoppiaiheisiin. Edna ehdotti, että oppiaiheet voitaisiin opettaa hänen luonaan. Viiden kuukauden ajan kävimme kirkossa joka sunnuntai. Sydäntämme ja mieltämme valmistettiin kastetta varten.
André
Kun kasteestamme ilmoitettiin, kaikki näyttivät yllättyneiltä. ”Vau, ettekö te olekaan jäseniä?” he kysyivät. ”Mutta tehän olette täällä joka viikko!” Kastetilaisuutemme oli erityinen. Lähes koko seurakunta osallistui.
Vuoden kuluttua meidät sinetöitiin Washington D.C:n temppelissä. Kun menimme temppeliin, käsitimme, että tämä oli se linna, jonka olimme nähneet yli vuosi aiemmin!
Giselle
Kun meidät oli sinetöity temppelissä, moni asia ei sujunut hyvin.
Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen meidän oli vaikea uusia viisumiamme. Olin surullinen, koska olin juuri valmistunut ammattikorkeakoulusta ja anonut täyttä stipendiä Marylandin yliopistoon. En saanut stipendiä, ja laboratoriota, jossa André työskenteli, oltiin sulkemassa.
Ajattelimme, että ehkäpä meidän oli aika palata Brasiliaan.
André
Piispamme kertoi meille, että voisimme auttaa monia jäseniä Brasiliassa ja kasvaa tavoilla, joilla emme ehkä voisi Yhdysvalloissa. Hän neuvoi meitä pysymään tiiviisti kirkossa.
”Menkää Brasiliaan ja palvelkaa Herraa”, hän sanoi.
Asuttuamme Brasiliassa jonkin aikaa vaarnanjohtajamme tuli kotiimme ja kutsui minut palvelemaan piispana. Jotenkin tiesin, että minut kutsuttaisiin. Parina yönä ennen kutsumistani en pystynyt nukkumaan. Mietiskelin ja tutkin.
Giselle
Minä ihmettelin, mistä oli kyse. Näin mieheni muuttuvan ennen kuin hänet kutsuttiin.
André
Kun aloitin tehtävässäni, seurakunnassamme oli 80 aktiivista jäsentä. Kun minut vapautettiin, paljon useammat kävivät kirkossa säännöllisesti ja seurakunnastamme oli lähtenyt lähetyskentälle 12 lähetyssaarnaajaa. Se oli suurenmoista!
Niihin aikoihin kun minut vapautettiin, presidentti Dieter F. Uchtdorf vapautettiin ensimmäisestä presidenttikunnasta. Muistan presidentti Russell M. Nelsonin sanoneen, että presidentti Uchtdorfilla oli uusia ja tärkeitä vastuita kahdentoista apostolin koorumissa.
Kolme kuukautta myöhemmin minut kutsuttiin ensimmäiseksi neuvonantajaksi lähetyskentän johtokuntaan. En ole palvellut lähetystyössä, mutta rakastan tehtävääni. Työskentelen mielelläni lähetyssaarnaajien parissa. Herra tuntee minut. Hän tiesi, että minut piti vapauttaa piispan tehtävästä, jotta voin palvella sinä aikana ja siinä paikassa, joka on oikein minun kohdallani tällä hetkellä.