Musiikki Jumalan palvelemisen ytimessä

Jan Pinborough

kirkon lehdet

Musiikki on aina ollut – ja tulee aina olemaan – Jumalan palvelemisen ytimessä kirkossa ja kotona.

Joitakin viikkoja kirkon järjestämisen jälkeen Herra antoi Emma Smithille käskyn ”valmistaa pyhien laulujen kokoelma, – – mikä on minulle mieluisaa, käytettäväksi minun kirkossani” (OL 25:11). Pyhät tarvitsivat keinoja oppia vasta ilmoitettuja evankeliumin totuuksia ja liittyä yhteen ylistämään Jumalaa. Kirkon laulut olisivat heidän Jumalan palvelemisensa ja oppimisensa ytimessä.

Vuosia sitten, kun perheeni liittyi kirkkoon, vanhempani kannustivat meitä opettelemaan uuden uskontokuntamme lauluja. Minulla on joitakin eläviä muistoja siltä ajalta:

Opettelin perheeni kanssa ulkoa laulun ”Rukous sielun halu on” (MAP-lauluja, 89).
Kuulin laulun ”Taivaan Isä” (MAP-lauluja, 184) ja opin, että minulla on taivaallinen Isä ja Äiti, jotka voin eräänä päivänä nähdä jälleen.
Tunsin Jumalan rakkautta laulaessani laulua ”Taivaallinen Isä rakastaa minua” (Lasten laulukirja, s. 16–17) – vaikka asuimme erämaassa enkä ollut itse asiassa koskaan nähnyt sireeniä!

Hypätäänpä ajassa eteenpäin sakramenttikokoukseen helmikuun lopussa 2020. Muutamat seurakuntamme jäsenet kamppailivat syövän kanssa, ja tunsin saavani syvää lohtua, kun seurakunnan kuoro lauloi laulun ”Niin varma on perustus” (MAP-lauluja, 43). Muutamia viikkoja myöhemmin kohtasimme sarjan pelottavia tapahtumia: karanteeneja, kirkon kokousten peruuttamisia sekä sarja maanjäristyksiä ja jälkijäristyksiä. Tuo kirkon laulu alkoi soida mielessäni uudelleen:

Sä ethän nyt pelkää, soi sana Jumalan,
Kun vierelläs kuljen ja sua talutan,
Sua nostan ja tuen, riennän vahvistamaan.
Käyt suojassa kätten sä Kaikkivaltiaan.

Toisinaan tuntuu siltä, että globaalit ja henkilökohtaiset haasteet lisääntyvät miltei päivittäin. Enemmän kuin koskaan me tarvitsemme kirkon laulujen, Alkeisyhdistyksen laulujen ja muun hengellisen musiikin antamaa hengellistä ravintoa.

Tarkoitus tai tärkeys ei ole muuttunut

Kun siirryimme kirkon kokousten kaksituntiseen aikatauluun, jotkut kuitenkin miettivät, onko musiikin roolia jumalanpalveluksessamme vähennetty. Vastaus on ei.

Kirkon laulut kuuluvat yhä jokaiseen sakramenttikokoukseen, muun muassa valmistaen meidän sydäntämme sakramenttitoimitukseen. Voimme yhä suunnitella kokousten täydentämistä kuoro- ja yhteislauluilla sekä muulla hengellisellä musiikilla, aivan kuten ennenkin. Koronapandemian aikana hengellinen musiikki on yhä ollut tärkeä osa lyhennettyjä sakramenttikokouksia, vaikkakin laulut pelkästään soitetaan.
Lapsemme viettävät nyt puolet ajastaan Alkeisyhdistyksessä oppien evankeliumia musiikin avulla.
Toisella tunnilla aikuisten ja nuorten luokissa ei enää ole alku- tai loppulauluja, mutta musiikkia voi yhä käyttää luokissa opettamiseen ja innoittamiseen.
Kirkon laulujen kuunteleminen digilaitteilta hyödyntäen kirkon hengellisen musiikin sovellusta on helpompaa kuin koskaan.

Vähemmän sääntelyä, enemmän tarkoitusta

Joitakin väärinymmärryksiä on silti ollut. Eräänä pääsiäissunnuntaina eräs opettaja pyysi anteeksi Evankeliumin oppi -luokaltaan: ”Tiedän, ettei meidän ole määrä laulaa pyhäkoulussa, mutta haluaisin todella, että laulamme yhdessä ’Hän elää, Vapahtajani’.” Tämä opettaja ei kaiketi ole ainoa, joka on käsittänyt tämän asian väärin.

Todellisuudessa musiikki on yhä aivan yhtä keskeinen jumalanpalveluksessamme kuin se on aina ollut. Siitä on todisteena historiallinen päivitys, joka tällä hetkellä on työn alla kirkon laulujemme ja lasten laulujemme kokoelmiin. Osana sitä hanketta kirkon jäsenet eri puolilla maailmaa ovat lähettäneet uskomattomat 16 000 uutta laulua ja sanoitusta.

Mutta koska joissakin sunnuntaikokouksissamme on vähemmän etukäteen sovittua laulamista, meidän täytyy suunnitella ja hyödyntää musiikkia harkitummin ja tarkoituksellisemmin.

Kaksi keskeistä periaatetta voivat auttaa meitä säilyttämään musiikin Jumalan palvelemisemme ytimessä.

1. Korvaamaton opettamisessa

Saatamme ajatella, että puheet ja keskustelut ovat ensisijainen keino esittää evankeliumin sanomia kotona ja kirkossa. Ja saatamme käyttää suurimman osan ajastamme näiden peruskeinojen parissa. Mutta musiikki ei ole koristeellinen lisä. Se on aivan sen ytimessä, että opetetaan voiman ja Hengen avulla.

Kuten apostoli Paavali neuvoi varhaisia pyhiä: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.” (Kol. 3:16.)

Musiikki voi hetkessä tuoda Hengen oppiaiheeseen tai kokoukseen. Laulettavan laulun valitseminen pyhäkoululuokkaan tai Tule ja seuraa minua -keskusteluun ansaitsee samaa huolellista ja rukoilevaa harkintaa kuin se, mitä pyhien kirjoitusten kohtia valitsemme luettavaksi tai mitä osuutta oppiaiheesta päätämme käyttää. Musiikki, joka valitaan rukoillen, voi koskettaa sydäntä ja jättää hengellisen vaikutelman, joka saattaa kestää koko eliniän.

2. ”Minulle rukous”

Tietyissä vaiheissa elämää saatamme kaikki kokea hetkiä, jolloin tunnemme olevamme rikki, hetkiä, jolloin tie edessämme on epäselvä. Joskus saattaa tuntua, että me vain viskomme samaa kiireellistä tarvetta jatkuvasti kohti taivasta saamatta minkäänlaista vastausta tai ratkaisua. Sellaisina hetkinä saattaa olla houkuttelevaa päätellä, ettei Jumala välitä tai ettemme ansaitse Hänen huolenpitoaan. Toisinaan saatamme jopa tuntea halua lakata rukoilemasta.

Hetkinä, jolloin meistä tuntuu, että meiltä puuttuu hengellinen yhteys taivaaseen, meillä on tämä lohdullinen totuus: hengellinen musiikki voi todella olla eräänlainen rukous. Herra itse selitti tätä, kun Hän käski Emmaa laatimaan kirkkomme ensimmäisen laulukirjan: ”Sillä minun sieluni on mieltynyt sydämen lauluun; niin, vanhurskaiden laulu on minulle rukous” (OL 25:12, kursivointi lisätty).

Ja kun me vilpittöminä esitämme Herralle sydämemme laulun, Hän on luvannut vastata siihen aina siunauksella: ”Ja siihen vastataan siunauksella heidän päällensä. Ja nyt, ylennä sydämesi ja riemuitse.” (OL 25:12–13.)

Yhdessä vaikeassa vaiheessa elämääni en pystynyt pitkään aikaan havaitsemaan vastauksia vilpittömiin rukouksiini. Eräällä minulle rakkaalla ystävälläkin oli omia vaikeuksia. Mutta kun yhdessä soitimme ja lauloimme kirkon lauluja ja muita evankeliumiaiheisia lauluja, me koimme usein pakahduttavia lohdun ja todistuksen tunteita. Ymmärrän nyt, että Herra täytti lupauksensa. Hän vastasi sydämeni lauluihin yhä uudestaan. Ja se todellakin auttoi minua ylentämään sydämeni ja jatkamaan.

Minä tahansa sunnuntaina

Minä tahansa sunnuntaina voimme olla varmoja siitä, että joku seurakunnassamme, joku luokassamme ja joku perheessämme on henkilökohtaisen ahdingon syvissä syövereissä. Toiset ovat ylenpalttisten siunausten rauhallisissa laaksoissa. Ja jotkut vasta opettelevat evankeliumin perustotuuksia.

Kun säilytämme musiikin sen asianmukaisella paikalla Jumalan palvelemisemme ytimessä, me voimme auttaa kaikkia löytämään tilaisuuksia tuntea Hengen vaikutusta, oppia evankeliumin totuuksia ja ylistää Herraa Hänen hyvyydestään. Ja voimme auttaa kaikkia siinä, että heidän sydämensä lauluihin vastataan siten kuin ainoastaan rakastava iankaikkinen Isämme voi.