Kiireellä sakramenttikokoukseen
Luulin, ettemme ehtineet saada sakramenttia – taaskaan.
Valokuva Getty Images
Kun muutimme Yhdysvalloista Vietnamiin, aviomieheni ja minä päätimme, ettemme jäisi kertaakaan pois kirkon kokouksista. Vuoden jälkeen emme olleet jättäneet väliin yhtäkään sunnuntaikokousta, mutta olimme alinomaa myöhässä ja myöhästyimme usein sakramentista. Sakramenttikokouksemme alkoi klo 8.30. Kolmen pienen lapsen kanssa ajoissa valmistautuminen kirkkoon lähtemiseen tuntui usein mahdottomalta.
Päätimme perheen kanssa, että meidän piti ehtiä johdonmukaisesti ajoissa kirkkoon ja nauttia sakramentti. Se oli vaikeaa, mutta ehdimme kirkkoon ajoissa neljänä sunnuntaina peräkkäin. Huomasin, mikä vaikutus pyrkimyksillämme oli. Saimme viikon aikana enemmän hengellisiä kokemuksia.
Seuraavana sunnuntaina heräsimme kuitenkin myöhään. Kello oli jo 7.30. Sanoin miehelleni, että tilanne oli toivoton, mutta sitten ajattelin, kuinka meitä siunattaisiin, jos valmistautuisimme kuitenkin parhaamme mukaan. Niinpä pidimme kiirettä!
Kun viimein ehdimme kirkolle, olimme 20 minuuttia myöhässä. Tunsin, että olimme epäonnistuneet. Kuulimme laulua, kun astuimme sisään, ja kun avasin oven, joku oli menossa puhujakorokkeelle pitämään rukousta.
”Oliko tämä alkulaulu?” kuiskasin ovella seisovalle lähetyssaarnaajalle.
”Kyllä”, hän sanoi. ”Aloitimme tänään myöhässä.”
Olin ällistynyt. Luulin, että olimme jälleen epäonnistuneet, mutta olimmekin ehtineet kirkkoon juuri ajoissa! Kyyneleet vierivät kasvoilleni, kun tunsin taivaallisen Isän rakkauden pientä perhettämme ja minua kohtaan.
Myöhemmin saimme kuulla, että kun lähetyssaarnaajat olivat tulleet kirkolle sinä sunnuntaina, he huomasivat, ettei kukaan ollut tuonut leipää sakramenttia varten. Lähellä ei ollut kauppaa, ja Vietnamissa leipää voi olla vaikea löytää. Hetkellisen paniikin jälkeen vanhimmat muistivat, että heillä oli leipää kotona.
Muutama päivä aiemmin vanhimmat olivat tulleet kotiimme päivälliselle. Sinä päivänä olin leiponut heille kotitekoista leipää. Kirkko oli alkanut myöhässä sunnuntaiaamuna, koska vanhimmat olivat juosseet kotiin hakemaan leipää, jonka minä olin leiponut heille!
Jumala näkee meidän ponnistelumme, kun pyrimme pitämään Hänen käskynsä. Vaikka joskus epäonnistummekin, Hän rakastaa meitä ja valmistaa meille keinot onnistua – silloinkin kun kyse on vain ehtimisestä kirkkoon ajoissa.