Kun Herra on opettanut
Matti ja Anne Jouttenus ovat päättämässä palveluaan Helsingin temppelin johtajana ja emäntänä
elokuun puolessavälissä. He muistelevat aikaa, kun veli Jouttenus maaliskuun loppupuolella 2018 sai puhelinsoiton presidentti Oaksin sihteeriltä. Siinä keskustelussa sovittiin tapaaminen huhtikuulle, jolloin kutsu sitten tuli.
Veli Jouttenus oli tuolloin vyöhykeseitsenkymmen, ja siinä kutsumuksessa matkat ja työt rytmittyivät yleensä viikonloppuihin. Viikolla oli kirjallisia töitä ja työskentelyä omassa yrityksessä. Veli Jouttenus sanookin, että kutsun jälkeen alkoi parannuksenteko. ”Emme olleet pystyneet pitämään kiinni tavoitteestamme käydä kerran kuukaudessa temppelissä. Täytyi ryhdistäytyä.”
”Kutsu tuntui oudoltakin, kun tiesimme, että monet muut olivat käyneet temppelissä paljon enemmän”, kertoo puolestaan sisar Jouttenus. ”Saimme kuitenkin paljon aikaa valmistautua, ja Syväset rohkaisivat meitä ja opettivat käytännön asioita. Myös veli Lehtimäki kannusti: ’Älkää huolehtiko, rutiinit muodostuvat nopeasti.’”
Veli Jouttenus esittää vakaasti ajatuksiaan temppelistä. Hän kertoo Brigham Youngista, joka lainasi Kristuksen sanoja: ”Ketuilla on luolansa – –, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Juutalaiset olivat tuhonneet Salomonin temppelin.
”Mutta nyt on maan päällä Kristuksen huoneita, joihin Hän voi kallistaa päänsä. Herran huone on Jeesuksen Kristuksen huone. Kristus käski rakentaa temppeleitä, jotta Hän voi kutsua meidät, taivaan Isän lapset, saamaan ne siunaukset, jotka meille on varattuina”, jatkaa veli Jouttenus.
Tärkeintä ovat kuitenkin toimitukset. Veli Jouttenus kertookin, että hänen voimakkain kokemuksensa temppelissä on ollut toimitusten merkityksen, vaikutuksen ja arvon selkiytyminen. Hän kutsuukin meitä kuuntelemaan entistä tarkemmin ja ajattelemaan entistä syvällisemmin toimituksissa lausuttavien sanojen merkitystä. Ne sisältävät ihmeellisiä lupauksia.
Venäläiset ja virolaiset jäsenet esimerkkinä
Sisar Jouttenus muistelee sitä uskoa, sitoumusta, palavuutta, intoa ja iloa, jota hän on kokenut venäläisillä ja virolaisilla jäsenillä olevan. Sillä on ollut valtava merkitys temppelin henkeen. Me suomalaiset olemme voineet olla isosiskoina ja -veljinä, kun he valmistautuvat saamaan oman temppelinsä.
Venäläiset jäsenet ovat sanoneet, että Helsingin temppeli on heidän hengellinen kotinsa. Heille on todella tärkeää päästä temppeliin. Sisar Jouttenus onkin ilahtunut siitä, että seuraava temppelinemäntä, sisar Erja Määttä osaa venäjää. Koulutustyö varmasti jatkuu, kun matkustusrajoitukset päättyvät.
Työskentelyä poikkeusoloissa
Pandemia on vaikuttanut merkittävästi temppelityöhön. Temppelitoimituksia on rajoitettu, eli toimituksia on tehty vain eläville. Lapsia on sinetöity vanhempiinsa, ja nuoret aikuiset ovat tehneet liittoja Jumalan kanssa solmiakseen avioliiton tai ollakseen valmiita lähtemään lähetystyöhön.
”Kun ensimmäiset rajoitukset tulivat voimaan maaliskuussa 2020, ei ajateltu temppelin sulkemista tai puhuttu siitä”, kertoo veli Jouttenus. ”Kun tilanne ei helpottanut, yhtenä päivänä tuli vain voimakas tunne, että meidän pitää sulkea temppeli. Temppeliosastolta tuli kirje parissa päivässä. Vastaus oli: ’Tehdään niin.’
Vanhin Bednarin puhe uskonnonvapauden säilyttämisestä ja presidentti Nelsonin kannanotto siitä, että temppeleitä ei voida pitää pitkään suljettuina, ovat vahvistaneet ja antaneet varmuutta, että tulee vielä toisenlainen aika.”
Sisar Jouttenus muistelee, ”kuinka antoisaa ja rikasta aikaa rajoituksia edeltänyt aika olikaan.
Oli ihanaa tehdä yhteistyötä temppelityöntekijöiden kanssa. Oli aivan sykähdyttävää nähdä valmistavassa kokouksessa hymyileviä, valkoisiin puettuja sisaria. Kaikki olivat valmiita tekemään sitä, mihin oli tarvetta. Työilmapiiri oli ihana, kun työssä oltiin mukana kokosydämisesti.”
Sydämet yhteen liittyneinä
Veli Jouttenus muistelee, miten ihan ensimmäisten parin viikon aikana hänelle tuli tunne, että johtokunnan ja emäntien on puhuttava yhdellä suulla. Niinpä valmistettiin toimituksiin liittyvät lyhyet ohjeet, jotta jokaiselta saisi samanlaisen neuvon. Näihin ohjeisiin temppelityöntekijät voivat paneutua rauhassa päivittäisten tehtäviensä mukaisesti.
”Ajateltiin, että se toisi varmuutta ja iloa, joita kuhunkin tehtävään kuuluu, ja poistaisi tarpeetonta jännitystä”, kertoo sisar Jouttenus. ”Kun ohjeita on noudatettu, työtämme on sävyttänyt suloinen ykseyden henki.”
Tehtävään kutsumme jälkeen saimme tosi selkeästi ilmoitusta siitä, kenet Jumala halusi kutsua työskentelemään kanssamme. Johtokuntana ja temppelinemäntinä veli ja sisar Forsmanin ja veli ja sisar Holopaisen kanssa toivommekin, että pääsemme kokemaan vielä kolmosvaiheen, ennen kuin kutsumme tehtävässä päättyy. He ovat tuoneet mukanaan arvokkaita ominaisuuksia ja taitoja, joista meillä ei ennalta ollut aavistustakaan”, iloitsee sisar Jouttenus.
Tämä sama tunne – ykseys – on tavoittanut myös yksittäisen temppelissä kävijän. Usein tulo temppeliin on merkinnyt suloista hymyä, hyväksyvää katsetta, joskus rakastavaa kättä olkapäällä. Kiitämme lämpimästi veli ja sisar Jouttenusta, veli ja sisar Forsmania ja veli ja sisar Holopaista heidän suurella rakkaudella tekemästään työstä. Toivottavasti nähdään pian temppelissä!