Herra, kenen luo me menisimme?

Vanhin Rubén V. Alliaud seitsemänkymmenen koorumista

Toinen neuvonantaja Euroopan vyöhykkeen johtokunnassa

Ruokittuaan viisituhatta ihmistä ihmeellisellä tavalla Jeesus piti suurenmoisen saarnan elämän leivästä. Hän huomautti, että monet eivät seuranneet Häntä sanoman tähden, ”vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi” ¹ . Siksi Hän selitti, että Hän on todellinen elämän leipä ja että ajalliset siunaukset, joita tässä elämässä saadaan – ihmeelliselläkin tavalla – eivät pelastaisi heitä: ”Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet.” ²

Hänen sanomansa vaikutuksesta ”monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan” ³ .

Huomatessaan tämän Jeesus katsoi niitä kahtatoista, jotka olivat Hänen kanssaan, ja kysyi: ”Aiotteko tekin lähteä?” Pietari otti heti vastuun, astui esiin ja kuvasti kaikkien tuntemusta huudahtaen: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” ⁴

Me kaikki olemme kokeneet ja tulemme vielä kokemaan elämässämme vaikeita tilanteita, joissa odotuksemme eivät vastaa senhetkistä todellisuuttamme.

Tulee aikoja, jolloin saatatte tuntea itsenne väsyneeksi, pettyneeksi, lannistuneeksi tai tyhjäksi. Ehkä tulee myös aika, jolloin ajattelemme kuin jotkut muinoin: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?” ⁵

Nämä ovat hetkiä, jolloin polvistumme ja huudahdamme:

”Missä on turvani?

Löydänkö rauhaa,

Kun ympärilläni kaikk mustaksi käy?

Mistä mä avun saan, kun myrsky pauhaa,

Tuskat kun yltyy vaan,

tietä ei näy?” ⁶

Saanen kertoa teille joitakin periaatteita, jotka oikein ymmärrettyinä auttavat meitä kestämään, kun odotamme parempia aikoja.

Tämän elämän tarkoitus. Presidentti Russell M. Nelson on muistuttanut meitä: ”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon, mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.” ⁷

Älkää koskaan antako huomionne herpaantua siitä, että tämä maapallo, jonka päällä me elämme, luotiin ja valmistettiin meitä varten pelastussuunnitelman toteuttamiseksi: ”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” ⁸ , elämän olosuhteista aiheutuvista haasteista huolimatta. Toisaalta, kuten profeetta Joseph Smithille selitettiin: ”Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.” ⁹ Koettelemukset ovat luonnostaan vaikeita. Ymmärtämällä tämän me opimme tajuamaan, ettei kyse ole siitä, että meissä on jotakin vikaa, vaan siitä, että olemme täyttämässä juuri sitä tarkoitusta, jota varten olemme täällä.

Älkää koskaan hypätkö veneestä keskellä myrskyä. Kuvitelkaa hetki, että olette veneessä keskellä valtamerta hurjassa myrskyssä. Kuvitelkaa, että ”myrsky on suuri Ja mahtavat laineet käy. On taivaskin mustana juuri, Ei apua missään näy.” ¹⁰ Olen varma, että mieleenne tulisi monia vaikutelmia ja tuntemuksia, mutta veneestä pois hyppääminen ei olisi yksi niistä. Evankeliumin vene tarjoaa meille aina turvaa ja suojaa elämän myrskyjen keskellä.

Pitäkää kiinni siitä uskosta ja tiedosta, joka teillä jo on. Kuningas Benjamin kehotti meitä uskomaan Jumalaan, siihen, että Hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta ja että ”ihminen ei käsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää” ¹¹ . Tavallaan tietämättömyytemme ymmärtämisen tulisi olla osa todistustamme.

Osana tätä kuolevaisuuden kokemusta meillä ei ole välittömiä vastauksia kaikkiin elämän olosuhteista aiheutuviin kysymyksiin. Sen tähden ”pitäkää lujasti kiinni siitä, mitä te jo tiedätte, ja pysykää vahvoina, kunnes saatte lisää tietoa” ¹² .

Ne asiat, jotka me tiedämme, ovat tärkeämpiä ja voimallisempia kuin ne asiat, joita emme ehkä vielä aivan ymmärrä.

Rukoukseni on, että omaksumalla nämä periaatteet me voimme yhä uudelleen sanoa Pietarin tavoin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” ¹³