Älä pelkää. Usko.
Aloittakaa onnen etsintänne ottamalla vastaan se runsaus, jonka olemme jo saaneet jokaisen hyvän lahjan antajalta.
Osoitan tänään puheeni kirkon nuorille tarkoittaen jokaista presidentti Russell M. Nelsonin ikäistä tai sitä nuorempaa. Käytän harvoin havaintovälineitä, mutta en voi vastustaa tämän näyttämistä.
Tämä cri du cœur tulee kahdeksanvuotiaalta ystävältäni Marin Arnoldilta. Hän kirjoitti kirjeen ollessaan seitsemänvuotias. Käännän teille hänen varhaisen uudistetun egyptin kielen sanansa:
Rakas piispa
yleiskonfessi
oli Tylsää miksi
Meidän on pako
osalistua? kerro miksi
Teveisin, Marin
Arnold.1
No, Marin, puhe, jonka aion pitää, tuottaa sinulle epäilemättä jälleen pettymyksen. Mutta kun kirjoitat piispallesi valituskirjeen, muista kertoa hänelle, että minun nimeni on ”Kearon. Vanhin Patrick Kearon.”
Lähes kahden vuoden ajan pandemia, joka on saavuttanut raamatulliset mittasuhteet, on piirittänyt planeettaamme, ja vaikka tuo vitsaus pysäytti miltei kaiken sosiaalisesti, niin ilmiselvästikään se ei ole pysäyttänyt raakuutta, väkivaltaa ja julmaa aggressiivisuutta poliittisesti – kansallisesti tai kansainvälisesti. Aivan kuin se ei riittäisi, meillä on yhä pitkäaikaisia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia haasteita, jotka vaihtelevat taloudellisesta puutteesta ympäristön turmelemiseen, rotuun perustuvaan epäoikeudenmukaisuuteen ja muuhun.
Sellaiset ankarat tuulet ja synkät päivät voivat lannistaa keskuudessamme olevia nuoria – niitä, joilta odotamme optimismia ja innostusta elämämme huomispäiviä kohtaan. On sanottu, että ”nuorten voima on koko maailman yhteinen rikkaus. – – Nuoret – – ovat meidän – – tulevaisuutemme kasvot.”2 Lisäksi meidän lapsemme ovat niitä luottamushenkilöitä, joiden käsiin tämän kirkon tulevaisuus annetaan.
Kun ottaa huomioon nykyisen aikamme, on ymmärrettävää, jos nuorten idealismi on hieman hiipumassa. Tohtori Laurie Santos, Yalen yliopiston professori, järjesti hiljattain oppikurssin nimeltä Psykologia ja hyvä elämä. ”Ensimmäisenä vuonna, kun oppikurssia tarjottiin, sille ilmoittautui lähes [neljäsosa kaikista] perustutkintoa suorittavista opiskelijoista.”3 Sen jälkeen hänen podcastiaan on käynyt kuuntelemassa yli 64 miljoonaa ihmistä. Kirjoittaessaan tästä ilmiöstä eräs toimittaja huomautti, kuinka tuskallista on nähdä niin monien lahjakkaiden, nuorten opiskelijoiden – ja aikuisten – epätoivoisesti ”etsivän jotakin, minkä he ovat menettäneet”, tai mikä vielä pahempaa, kaipaavan jotakin, mitä heillä ei ole koskaan ollut.4
Pyydän tänään nuoriamme sekä teitä vanhempia ja aikuisia, jotka neuvotte heitä, aloittamaan onnen etsintänne ottamalla vastaan se runsaus, jonka olemme jo saaneet jokaisen hyvän lahjan antajalta5. Juuri sillä hetkellä, kun monet maailmassa esittävät sielun syvällisiä kysymyksiä, meidän pitäisi vastata Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ”hyvällä uutisella”6. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, joka pitää ensisijaisen tärkeänä maailman Vapahtajan tehtävää ja sanomaa, tarjoaa iankaikkisesti merkittävimmän tavan sekä löytää hyvää että tehdä hyvää tänä tarpeellisena aikana.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut, että tällä nuorten sukupolvella on kyky vaikuttaa hyvällä tavalla maailmaan enemmän kuin millään aiemmalla sukupolvella.7 Meidän, jos kenen, pitäisi ”laulaa lunastavan rakkauden laulua”8, mutta se vaatii kurinalaisuutta – opetuslapseuden kaltaista – sellaista, joka suojaa meitä kielteisiltä asenteilta ja tuhoisilta tavoilta, jotka saavat meidät laulamaan nuotin vierestä yrittäessämme laulaa tuota iankaikkisen pelastuksen laulua.
Silloinkin kun pysyttelemme ”kadun aurinkoisella puolella”9, me törmäämme aika ajoin siihen kaveriin, joka on päättänyt löytää kaikesta jotakin ankeaa ja synkkää. Tunnettehan hänen mottonsa: ”Pimeintä on aina juuri ennen kuin tulee pilkkopimeää.” Kuinka häijy näkemys ja kuinka kurja elämäntapa! Kyllä, saatamme toisinaan haluta paeta sitä, missä olemme, mutta meidän ei todellakaan pitäisi koskaan paeta sitä, keitä olemme – elävän Jumalan lapsia, Hänen joka rakastaa meitä, joka on aina valmis antamaan meille anteeksi eikä koskaan hylkää meitä. Sinä olet Hänen kallein omaisuutensa. Sinä olet Hänen lapsensa, jolle Hän on antanut profeettoja ja lupauksia, hengellisiä lahjoja ja ilmoituksia, ihmeitä ja viestejä sekä enkeleitä verhon molemmin puolin.10
Hän on myös antanut sinulle kirkon, joka vahvistaa perheitä kuolevaisuudessa ja sitoo ne yhteen iankaikkisuudeksi. Se tarjoaa yli 31 000 seurakuntaa, joissa ihmiset kokoontuvat, laulavat, paastoavat ja rukoilevat toistensa puolesta sekä antavat varoistaan köyhille. Täällä jokainen ihminen tunnetaan nimeltä, hänestä pidetään kirjaa ja häntä palvellaan, ja täällä ystävät ja naapurit, jotka eivät ole saaneet pappiskoulutusta, palvelevat vapaaehtoisesti toisiaan tehtävissä, jotka vaihtelevat toimistotyöstä talonmiehen velvollisuuksiin. Nuoria aikuisia – ja myös vanhempia aviopareja – on palvelemassa lähetystyössä tuhansittain omalla kustannuksellaan ilman minkäänlaista sananvaltaa siinä, missä he työskentelevät, ja nuoria ja vanhoja jäseniä astelee temppeleihin suorittamaan pyhiä toimituksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta ihmissuku liitetään yhteen – rohkeaa toimintaa näin jakautuneessa maailmassa, mutta sillä julistetaan, että tämä jakaantuneisuus on vain väliaikaista. Nämä ovat muutamia vastauksiamme niille, jotka kysyvät, mihin meidän toivomme perustuu11.
Tietysti nykyaikana Jeesuksen Kristuksen kaikki opetuslapset kohtaavat valtavan vaikeita kysymyksiä. Tämän kirkon johtajat antavat elämänsä sille, että he tavoittelevat Herran johdatusta näiden haasteiden ratkaisemiseen. Jos jotkin niistä eivät ratkea kaikkia tyydyttävällä tavalla, niin ehkä ne ovat osa sitä ristiä, josta Jeesus sanoi, että meidän pitäisi ottaa se voidaksemme seurata Häntä12. Juuri siitä syystä, että synkkiä päiviä ja vaikeita ongelmia kyllä tulisi, Jumala lupasi, että päivisin pilven sisässä ja öisin tulipatsaassa Hän opastaisi profeettoja, antaisi rautakaiteen, avaisi kapean portin, joka johtaa kaidalle polulle, ja ennen kaikkea antaisi meille voimaa päästä perille.13
Pyydän teitä siis jäämään koko juhla-aterialle, vaikka ette olisikaan varmoja parsakaalista. Paistatelkaa Hänen valossaan ja lainatkaa teidän lamppuanne tämän työn hyväksi.14 Alkeisyhdistyksessä lauletaan aivan oikein: Jeesus on todellakin luonut meidät auringonsäteeksi maailmaan15.
Kun juutalaisjohtaja Jairos pyysi Jeesusta parantamaan 12-vuotiaan tyttärensä, joka makasi kuolemaisillaan kotona, ympäröivä väkijoukko viivytti Vapahtajaa niin pitkään, että pian eräs palvelija tuli sanomaan tälle huolestuneelle isälle: ”Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa.”
”Mutta kun Jeesus kuuli tämän, hän sanoi esimiehelle: ’Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu.’”16
Ja tyttö pelastui. Ja niin pelastutte tekin. ”Älä pelkää. Usko.”
Koska jokainen teistä tässä kuulijakunnassa on kallisarvoinen Jumalalle ja tälle kirkolle, päätän tähän erityiseen apostoliseen julistukseen. Ennen kuin edes sait Pyhän Hengen lahjan, sinun sieluusi oli pantu Kristuksen valo17, se ”valo, joka on kaikessa ja joka antaa elämän kaikelle”18, ja sillä on hyvää aikaansaava vaikutus kaikkien niiden ihmisten sydämeen, jotka ovat koskaan eläneet tai tulevat koskaan elämään. Tuo valo annettiin suojelemaan sinua ja opettamaan sinua. Yksi sen keskeisistä sanomista on, että elämä on kaikista lahjoista kallisarvoisin – lahja, joka saadaan iankaikkisesti vain Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Maailman valona ja elämänä19 Jumalan ainosyntyinen Poika tuli antamaan meille elämän voittamalla kuoleman.
Meidän on sitouduttava täysin tähän elämän lahjaan ja autettava niitä, jotka ovat vaarassa luopua tästä pyhästä lahjasta. Johtohenkilöt, neuvojat, ystävät, perhe – tarkkailkaa merkkejä masennuksesta, epätoivosta tai mistään, mikä viittaa itsensä vahingoittamiseen. Tarjotkaa apuanne. Kuunnelkaa. Toimikaa tilanteeseen sopivalla tavalla.
Kaikki nuoremme, joilla on vaikeuksia – olipa huolenaiheesi tai vaikeutesi mitä tahansa, itsemurha ei selvästikään ole vastaus. Se ei lievitä tuskaa, jota tunnet tai jota luulet aiheuttavasi. Maailmassa, joka tarvitsee hyvin kipeästi kaiken valon, mitä se voi saada, älä vähättele sitä iankaikkista valoa, jonka Jumala on pannut sinun sieluusi ennen tätä maailmaa. Puhu jonkun kanssa. Pyydä apua. Älä tuhoa elämää, jonka säilyttämiseksi Kristus antoi oman henkensä. Pystyt kestämään tämän kuolevaisen elämän kamppailut, koska me autamme sinua kestämään ne. Olet vahvempi kuin arvaatkaan. Apua on saatavilla – muilta ja etenkin Jumalalta. Sinua rakastetaan, arvostetaan ja tarvitaan. Me tarvitsemme sinua! ”Älä pelkää. Usko.”
Joku, joka kohtasi paljon epätoivoisempia olosuhteita kuin sinä ja minä koskaan kohtaamme, huudahti kerran: ”Kulkekaa eteenpäin [rakkaat nuoret ystäväni]. Rohkeutta, – – ja eteenpäin, eteenpäin voittoon! Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti.”20 Meillä on hyvin paljon, mistä iloita. Meillä on toinen toisemme, ja meillä on Hänet. Älä kiellä meiltä mahdollisuutta siihen, että meillä on sinut. Tätä pyydän Herran Jeesuksen Kristuksen, Mestarimme, pyhässä nimessä. Aamen.