Parantaa maailmaa
Haavat ja erimielisyydet voidaan ratkaista ja jopa parantaa, kun kunnioitamme Jumalaa, meidän kaikkien Isää, ja Jeesusta Kristusta, Hänen Poikaansa.
Veljet ja sisaret, tänä loistavana pääsiäisen aikana meitä siunataan hyvin paljon, kun saamme neuvoja ja ohjausta Jumalan palvelijoilta.
Taivaallisen Isämme antama pyhä johdatus ja opetukset auttavat meitä suunnistamaan elämän halki näinä vaarallisina aikoina. Kuten on profetoitu, tulipalot ja rajuilmat, sodat, sotahuhut ja maanjäristykset monin paikoin sekä kaikenlaiset iljetykset1, vitsaukset2 ja nälänhätä3 saavat aikaan tuhoa perheissä, yhteisöissä ja jopa kansakunnissa.
On toinenkin vitsaus, joka vyöryy yli maapallon: hyökkäykset teidän uskonnonvapauttanne ja minun uskonnonvapauttani vastaan. Tämä lisääntyvä asenne pyrkii poistamaan uskonnon ja Jumalaan kohdistuvan uskon julkisuudesta, kouluista, yhteiskunnan normeista ja yhteiskunnallisesta keskustelusta. Uskonnonvapauden vastustajat pyrkivät asettamaan rajoituksia vilpittömän vakaumuksen ilmaisemiselle. He jopa arvostelevat ja pilkkaavat uskon perinteitä.
Sellainen asenne vähättelee ihmisiä väheksyen henkilökohtaisia periaatteita, oikeudenmukaisuutta, kunnioitusta, hengellisyyttä ja omantunnonrauhaa.
Mitä on uskonnonvapaus?
Se on vapautta palvella Jumalaa kaikin tavoin: kokoontumisvapaus, sananvapaus, vapaus toimia omien vakaumusten mukaisesti ja muille suotu vapaus toimia samoin. Uskonnonvapaus sallii meidän jokaisen päättää itse, mihin me uskomme, kuinka me elämme ja toimimme uskomme mukaan ja mitä Jumala odottaa meiltä.
Pyrkimykset rajoittaa tätä uskonnonvapautta eivät ole uusia. Kautta historian uskovat ihmiset ovat kärsineet valtavasti muiden käsissä. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet eivät ole poikkeus.
Alusta asti monet Jumalaa etsivät ihmiset ovat tulleet tämän kirkon piiriin sen opettaman jumalallisen opin vuoksi, mukaan lukien usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä, parannus, onnensuunnitelma ja Herramme toinen tuleminen.
Vastustus, vaino ja väkivalta piinasivat myöhempien aikojen ensimmäistä profeettaamme Joseph Smithiä ja hänen seuraajiaan.
Vuoden 1842 myllerryksen keskellä Joseph julkaisi kasvavan kirkon 13 perusperiaatetta, joista yksi on tämä: ”Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa.”4
Hänen lausuntonsa on ketään syrjimätön, vapauttava ja kunnioittava. Se on uskonnonvapauden ydin.
Profeetta Joseph Smith sanoi myös:
”Rohkenen taivaan todistaessa julistaa, että olen aivan yhtä valmis kuolemaan puolustaen presbyteerin, baptistin tai mihin tahansa muuhun uskontokuntaan kuuluvan hyvän ihmisen oikeuksia, sillä se periaate, joka sortaisi – – pyhien oikeuksia, sortaisi myös roomalaiskatolisten tai minkä tahansa muun sellaisen uskontokunnan oikeuksia, joka saattaa olla epäsuosiossa ja on liian heikko puolustamaan itseään.
Vapaudenrakkaus innoittaa sieluani – koko ihmiskunnan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden.”5
Silti varhaisia kirkon jäseniä vastaan hyökättiin ja heitä ajettiin tuhansien kilometrien päähän New Yorkista Ohioon ja edelleen Missouriin, jossa kuvernööri antoi määräyksen, jonka mukaan kirkon jäseniä ”on kohdeltava vihollisina, ja jos osoittautuu välttämättömäksi, on heidät hävitettävä tai karkotettava osavaltiosta yleisen edun vuoksi”6. He pakenivat Illinoisiin, mutta piina jatkui. Väkijoukko murhasi profeetta Josephin ajatellen, että hänen surmaamisensa tuhoaisi kirkon ja hajottaisi uskovat. Mutta uskolliset pysyivät lujina. Josephin seuraaja Brigham Young johti tuhansia ihmisiä pakotettuun joukkopakoon yli 2 000 kilometriä länteen nykyisen Utahin osavaltion alueelle.7 Omat esivanhempani olivat niiden varhaisten uudisasukaspioneerien joukossa.
Niistä ankaran vainon ajoista lähtien Herran kirkko on kasvanut tasaisesti lähes 17 miljoonaan jäseneen, joista reilusti yli puolet asuu Yhdysvaltojen ulkopuolella.8
Huhtikuussa 2020 kirkkomme juhlisti evankeliumin palautuksen 200-vuotispäivää antamalla maailmalle julistuksen, jonka ensimmäinen presidenttikuntamme ja kahdentoista apostolin koorumi olivat laatineet. Se alkaa: ”Me julistamme juhlallisesti, että Jumala rakastaa lapsiaan maailman jokaisessa kansakunnassa.”9
Rakas profeettamme Russell M. Nelson on edelleen sanonut:
”Uskomme kaikkien Jumalan lasten vapauteen ja ystävälliseen ja reiluun kohteluun.
Olemme kaikki veljiä ja sisaria, ja jokainen meistä on rakastavan taivaallisen Isän lapsi. Hänen Poikansa, Herra Jeesus Kristus, kutsuu kaikkia tulemaan luoksensa, ’[eikä hän torju] mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia’ (2. Nefi 26:33).”10
Pohtikaa kanssani neljää tapaa, joilla yhteiskunta ja yksilöt hyötyvät uskonnonvapaudesta.
Ensiksi. Uskonnonvapaus kunnioittaa ensimmäistä ja toista suurta käskyä asettaen Jumalan elämämme keskipisteeksi. Matteuksen evankeliumissa sanotaan:
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.”11
”Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”12
Olipa kyse kappelista, synagogasta, moskeijasta tai peltikattoisesta majasta, Kristuksen opetuslapset ja kaikki samanmieliset uskovat voivat ilmaista omistautumisensa Jumalalle palvelemalla Häntä ja olemalla halukkaita palvelemaan Hänen lapsiaan.
Jeesus Kristus on täydellinen esimerkki tällaisesta rakkaudesta ja palvelemisesta. Palvelutehtävänsä aikana Hän huolehti köyhistä13, paransi sairaita14 ja sokeita15. Hän ruokki nälkäisiä16, avasi sylinsä pienille lapsille17 ja antoi anteeksi niille, jotka olivat tehneet Hänelle vääryyttä, jopa ristiinnaulinneet Hänet18.
Pyhissä kirjoituksissa kuvaillaan, että Jeesus ”kulki ympäri maata, teki hyvää”19. Niin täytyy meidänkin.
Toiseksi. Uskonnonvapaus edistää uskon, toivon ja rauhan ilmaisemista.
Kirkkona me liitymme muiden uskontojen kanssa suojelemaan kaikkien uskontojen ja uskontokuntien ihmisiä sekä heidän oikeuttaan puhua vakaumuksestaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme heidän uskonkäsityksensä tai he meidän uskonkäsityksemme, mutta meillä on enemmän yhteistä kuin meillä on niiden kanssa, jotka haluavat vaientaa meidät.
Edustin hiljattain kirkkoa vuosittaisessa G20-maiden uskontojen välisessä foorumissa Italiassa. Tunsin kannustusta, jopa rohkaisua, kun tapasin valtiovallan ja uskontokuntien johtajia eri puolilta maailmaa. Käsitin, että haavat ja erimielisyydet voidaan ratkaista ja jopa parantaa, kun kunnioitamme Jumalaa, meidän kaikkien Isää, ja Jeesusta Kristusta, Hänen Poikaansa. Kaikkien suuri parantaja on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Minulla oli mielenkiintoinen hetki, kun päätin puheeni. Seitsemän edellistä puhujaa ei ollut päättänyt puhettaan millään uskonperinteeseen liittyvällä tavalla tai Jumalan nimessä. Puhuessani mietin: ”Sanonko vain kiitos ja käyn istumaan vai päätänkö puheeni ’Jeesuksen Kristuksen nimessä’?” Muistin, kuka olen, ja tiesin, että Herra haluaisi minun lausuvan Hänen nimensä puheeni päätteeksi. Niin teinkin. Kun katson taaksepäin, se oli tilaisuuteni ilmaista uskoni, ja minulla on uskonnonvapaus lausua todistukseni Hänen pyhässä nimessään.
Kolmanneksi. Uskonto innoittaa ihmisiä auttamaan muita.
Kun uskonnolle annetaan tila ja vapaus kukoistaa, uskovat tekevät yksinkertaisia ja toisinaan sankarillisia palvelutekoja. Muinainen juutalainen ilmaus ”tikkun olam”, joka tarkoittaa ”korjata tai parantaa maailmaa”, kuvastuu nykyään hyvin monien pyrkimyksissä. Olemme tehneet yhteistyötä katolisen hyväntekeväisyysjärjestön kanssa, joka tunnetaan nimellä Caritas Internationalis, Islamic Relief -järjestön sekä lukuisien juutalaisten, hindujen, buddhalaisten, sikhien ja kristittyjen järjestöjen kanssa, kuten Pelastusarmeija ja National Christian Foundation. Yhdessä me palvelemme miljoonia avun tarpeessa olevia. Viime aikoina olemme auttaneet antamalla sotapakolaisille telttoja, makuupusseja ja ruokatarvikkeita20 sekä järjestämällä rokotteita esimerkiksi poliota21 ja koronavirusta vastaan22. Luettelo siitä, mitä tehdään, on pitkä, mutta samoin ovat tarpeet.
On aivan selvää, että uskovat ihmiset, jotka työskentelevät yhdessä, voivat saada aikaan merkittäviä toimia. Samaan aikaan yksilöllinen palveleminen jää usein vaille tunnustusta, mutta se muuttaa hiljaa ihmisten elämää.
Ajattelen Luukkaan evankeliumin esimerkkiä, jossa Jeesus Kristus auttoi Nainin leskeä. Jeesus ja Hänen mukanaan joukko seuraajia kohtasivat lesken ainoan pojan hautajaiskulkueen. Ilman Jeesusta leski kohtaisi emotionaalisen, hengellisen ja jopa taloudellisen tuhon. Nähdessään lesken kyynelehtivät kasvot Jeesus sanoi: ”Älä itke.”23 Sitten Hän kosketti paareja, joilla ruumista kannettiin, ja kulkue pysähtyi.
Hän käski: ”’Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!’
Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.”24
Kuolleiden herättäminen on ihme, mutta jokainen ystävällisyyden ja huolenpidon teko jotakuta kohtaan, jolla on vaikeuksia, on se liiton mukainen tapa, jolla myös jokainen meistä voi kulkea ja tehdä hyvää tietäen, että Jumala on meidän kanssamme25.
Ja neljänneksi. Uskonnonvapaus toimii yhdistävänä ja kokoavana voimana arvojen ja moraalin muovaamisessa.
Uudessa testamentissa kerrotaan, kuinka monet kääntyivät pois Jeesuksen Kristuksen luota nuristen Hänen opistaan: ”Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?”26
Tuo huuto kuuluu yhä tänä päivänä niiden suusta, jotka pyrkivät karkottamaan uskonnon keskustelusta ja vaikutusvallasta. Ellei uskonto ole muovaamassa luonnetta ja sovittelemassa vaikeina aikoina, niin kuka on? Kuka opettaa rehellisyyttä, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja kärsivällisyyttä? Kuka osoittaa rakkautta, myötätuntoa ja ystävällisyyttä unohdettuja ja alistettuja kohtaan? Kuka ottaa vastaan ne, jotka ovat erilaisia mutta arvokkaita, kuten kaikki Jumalan lapset? Kuka ojentaa kätensä apua tarvitseville eikä vaadi korvausta? Kuka kunnioittaa rauhaa ja kuuliaisuutta lakeja kohtaan, jotka ovat suurempia kuin nykyajan suuntaukset? Kuka vastaa Vapahtajan pyyntöön: ”Mene ja tee sinä samoin”?27
Me teemme niin! Kyllä, veljet ja sisaret, me teemme.
Kehotan teitä puolustamaan uskonnonvapautta. Se ilmentää Jumalan antaman tahdonvapauden periaatetta.
Uskonnonvapaus antaa tasapainoa kilpaileviin filosofioihin. Uskonnon hyvyys, sen ulottuvuus ja uskonnon innoittamat päivittäiset rakkauden teot lisääntyvät vain, kun suojelemme vapautta ilmaista keskeisiä uskonkäsityksiä ja toimia niiden mukaisesti.
Todistan, että Russell M. Nelson on Jumalan elävä profeetta. Todistan, että Jeesus Kristus johtaa ja ohjaa tätä kirkkoa. Hän on sovittanut meidän syntimme, Hänet ristiinnaulittiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä.28 Hänen ansiostaan me voimme elää jälleen koko iankaikkisuuden. Ja ne, jotka haluavat, voivat olla taivaallisen Isämme luona. Tätä totuutta minä julistan koko maailmalle. Olen kiitollinen vapaudesta tehdä niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.