Suhteemme Jumalaan
Mitä kuolevaisuuden kokemukseemme saattaakin sisältyä, me voimme luottaa Jumalaan ja kokea iloa Hänessä.
Vanhan testamentin Jobin lailla jotkut saattavat kärsimyksen hetkinä tuntea, että Jumala on hylännyt heidät. Koska tiedämme, että Jumalalla on voima ehkäistä tai poistaa kaikki ahdingot, niin ellei Hän tee sitä, me saatamme tuntea houkutusta valittaa, kenties kysyen: ”Ellei Jumala suo apua, jota rukoilen, kuinka voin uskoa Häneen?” Yhdessä vaiheessa ankaria koettelemuksiaan vanhurskas Job sanoi:
”Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.
Jos huudan: ’Tämä on väärin!’ kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.”1
Vastatessaan Jobille Jumala perää: ”Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?”2 Eli toisin sanoen: ”Väitätkö minun tehneen väärin? Tuomitsetko minut syylliseksi, jotta voit itse olla oikeassa?”3 Jehova muistuttaa Jobia voimallisesti kaikkivoipaisuudestaan ja kaikkitietävyydestään, ja Job myöntää mitä syvintä nöyryyttä osoittaen, ettei hänellä ole lähimainkaan Jumalan tietoa, voimaa ja vanhurskautta ja ettei hän voi kestää Kaikkivaltiaan tuomiolla:
”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi”, hän sanoi, ”eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.
– – Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä. – –
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.”4
Lopulta Jobilla oli etuoikeus nähdä Herra, ja ”Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat”5.
On tosiaankin typerää, että me kuolevaisessa likinäköisyydessämme rohkenemme tuomita Jumalan ja ajatella esimerkiksi: ”En ole onnellinen, joten Jumalan täytyy tehdä jotakin väärin.” Meille – langenneessa maailmassa asuville kuolevaisille lapsilleen, jotka tiedämme niin vähän menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta – Hän julistaa: ”Kaikki on minun edessäni, sillä minä tunnen sen kaiken.”6 Jaakob neuvoo viisaasti: ”Älkää – – pyrkikö neuvomaan Herraa vaan ottamaan neuvoja hänen kädestänsä. Sillä katso, te itse tiedätte, että hän neuvoo viisaasti ja oikeudenmukaisesti ja sangen armollisesti kaikkia luotujansa.”7
Jotkut käsittävät virheellisesti Jumalan lupausten tarkoittavan sitä, että kuuliaisuus Häntä kohtaan johtaa tiettyihin tuloksiin kiinteän aikataulun mukaan. He saattavat ajatella: ”Jos palvelen uutterasti kokoaikaisessa lähetystyössä, Jumala siunaa minua onnellisella avioliitolla ja lapsilla” tai ”Ellen tee koulutyötä lepopäivänä, Jumala siunaa minua hyvillä arvosanoilla” tai ”Jos maksan kymmenykset, Jumala siunaa minua haluamallani työpaikalla”. Ellei elämä suju juuri näin tai odotetun aikataulun mukaan, he saattavat tuntea itsensä Jumalan pettämiksi. Mutta Jumalan talousjärjestelmässä asiat eivät ole niin mekaanisia. Meidän ei pidä ajatella Jumalan suunnitelmaa kosmisena myyntiautomaattina, jossa 1) valitsemme halutun siunauksen, 2) teemme vaaditun määrän hyviä tekoja ja 3) tilaus toimitetaan viipymättä.8
Jumala todellakin kunnioittaa liittojaan ja meille kullekin antamiaan lupauksia. Meidän ei tarvitse kantaa siitä huolta.9 Jeesuksen Kristuksen sovittava voima – Hänen, joka laskeutui kaiken alapuolelle ja sitten nousi korkeuteen10 ja jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä11 – takaa, että Jumala voi täyttää ja täyttääkin lupauksensa. On välttämätöntä, että me kunnioitamme ja noudatamme Hänen lakejaan, mutta ei kaikkia siunauksia, jotka perustuvat kuuliaisuuteen lakia kohtaan12, ole muovattu, suunniteltu ja ajoitettu meidän odotustemme mukaan. Me teemme parhaamme, mutta meidän täytyy jättää sekä ajallisten että hengellisten siunausten hallinta Hänelle.
Presidentti Brigham Young selitti, että hänen uskonsa perustana eivät olleet tietyt tulokset tai siunaukset vaan hänen todistuksensa Jeesuksesta Kristuksesta ja suhteensa Hänen kanssaan. Hän sanoi: ”Minun uskoni ei perustu siihen, miten Herra toimii meren saarilla, siihen että Hän on tuonut kansan tänne, – – eikä suosioon, jota Hän suo tälle kansalle tai tuolle kansalle, eikä siihen, siunataanko meitä vai ei, vaan minun uskoni perustuu Herraan Jeesukseen Kristukseen ja tietoon, jonka olen saanut Häneltä.”13
Parannuksenteollamme ja kuuliaisuudellamme, palvelemisellamme ja uhrauksillamme on merkitystä. Haluamme olla niiden joukossa, joiden Eter kuvaili ”alati [tekevän] runsaasti hyviä tekoja”14. Mutta se ei johdu niinkään siitä, että niistä pidettäisiin lukua taivaan kirjoissa. Näillä asioilla on merkitystä, koska ne saavat meidät osallistumaan Jumalan työhön ja ovat keino, jolla me teemme Hänen kanssaan yhteistyötä muuttuessamme itse luonnollisesta ihmisestä pyhäksi.15 Taivaallinen Isämme tarjoaa meille itsensä ja Poikansa – läheisen ja pysyvän suhteen Heidän kanssaan Jeesuksen Kristuksen, meidän Lunastajamme, armon ja sovitustyön kautta.
Me olemme Jumalan lapsia, jotka on asetettu pääsemään kuolemattomuuteen ja iankaikkiseen elämään. Päämääränämme on olla Hänen perillisiään, ”perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa”16. Isämme on halukas ohjaamaan meitä jokaista pitkin liittopolkuaan askelin, jotka on suunniteltu yksilöllisiin tarpeisiimme ja räätälöity Hänen suunnitelmansa mukaan, jotta voimme saada korkeimman onnen Hänen luonaan. Voimme odottaa kokevamme kasvavaa luottamusta ja uskoa Isään ja Poikaan, lisääntyvää tunnetta Heidän rakkaudestaan sekä Pyhän Hengen jatkuvaa lohtua ja johdatusta.
Siitä huolimatta tämä polku ei voi olla helppo kenellekään meistä. Siihen tarvitaan liiaksi hiomista, että se olisi helppo. Jeesus on sanonut:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri.
[Isä] leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.”17
Jumalan ohjaama puhdistamis- ja jalostamisprosessi on väistämättä toisinaan raastava ja tuskallinen. Muistaen Paavalin sanat me olemme ”perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän”18.
Niinpä tämän metallinpuhdistajan tulen keskellä älkää suuttuko Jumalalle, vaan sen sijaan tulkaa lähemmäksi Jumalaa. Rukoilkaa Isää Pojan nimessä. Vaeltakaa Heidän kanssaan Hengessä päivä päivältä. Antakaa Heidän ajan kuluessa ilmaista uskollisuutensa teille. Oppikaa todella tuntemaan Heidät ja todella tuntemaan itsenne.19 Antakaa Jumalan vallita.20 Vapahtaja vakuuttaa meille:
”Kuunnelkaa häntä, joka on puolustaja Isän luona ja joka ajaa teidän asiaanne hänen edessään
sanoen: Isä, katso hänen kärsimyksiään ja kuolemaansa, joka ei syntiä tehnyt ja johon sinä olit mieltynyt; katso Poikasi verta, joka vuodatettiin, hänen vertansa, jonka sinä annoit, jotta sinä itse saisit kunnian;
sen tähden, Isä, säästä nämä veljeni [ja sisareni], jotka uskovat minun nimeeni, jotta he voisivat tulla minun luokseni ja saada ikuisen elämän.”21
Pohtikaa muutamia esimerkkejä uskollisista miehistä ja naisista, jotka luottivat Jumalaan ollen varmoja siitä, että Hänen lupaamansa siunaukset tulisivat heidän osakseen elämässä tai kuolemassa. Heidän uskonsa ei perustunut siihen, mitä Jumala teki tai ei tehnyt jossakin tietyssä tilanteessa tai tiettynä ajankohtana, vaan siihen, että he tunsivat Hänet hyväntahtoisena Isänään ja tunsivat Jeesuksen Kristuksen uskollisena Lunastajanaan.
Kun egyptiläinen Elkenan pappi aikoi uhrata Abrahamin, tämä huusi Jumalaa pelastamaan hänet, ja Jumala teki niin.22 Abraham jäi henkiin, ja hänestä tuli uskollisten isä, jonka jälkeläisten kautta siunattaisiin kaikkia maan sukuja.23 Aiemmin tällä aivan samalla alttarilla tuo sama Elkenan pappi oli uhrannut kolme neitsyttä, jotka ”hyveellisyytensä tähden – – eivät tahtoneet kumartua palvomaan puisia eivätkä kivisiä jumalia”24. He kuolivat siellä marttyyreina.
Muinoin Joosef, jonka hänen omat veljensä myivät nuorena orjuuteen, kääntyi tuskassaan Jumalan puoleen. Vähitellen hän kohosi merkittävään asemaan isäntänsä talossa Egyptissä, mutta sitten kaikki tämä edistyminen riistettiin häneltä Potifarin vaimon väärien syytösten vuoksi. Joosef olisi voinut ajatella: ”Joudun näköjään vankilaan siveyden lain noudattamisesta.” Sen sijaan hän kääntyi edelleen Jumalan puoleen ja menestyi jopa vankilassa. Joosef kärsi jälleen musertavan pettymyksen, kun huolimatta Joosefille antamastaan lupauksesta auttaa vanki, jonka kanssa Joosef oli ystävystynyt, unohti hänet saatuaan asemansa takaisin faraon hovissa. Aikanaan, kuten tiedätte, Herra puuttui tilanteeseen ja laittoi Joosefin korkeimpaan luottamus- ja valta-asemaan faraon jälkeen, jolloin Joosef pystyi pelastamaan Israelin huoneen. Varmastikin Joosef voi vahvistaa, että ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”25.
Abinadi oli vakaasti päättänyt täyttää jumalallisen tehtävänsä. ”Minä päätän sanomani”, hän sanoi, ”eikä sitten ole väliä, [mitä minulle tapahtuu], jos pelastun.”26 Hän ei säästynyt marttyyrikuolemalta, mutta varmastikin hän pelastui Jumalan valtakuntaan, ja hänen ainoa kallisarvoinen käännynnäisensä Alma muutti nefiläisten historian kulun aina Kristuksen tulemiseen asti.
Alma ja Amulek vapautuivat vankilasta Ammonihassa vastauksena pyyntöönsä, ja heidän vainoajansa saivat surmansa.27 Aiemmin nämä samat vainoajat olivat kuitenkin heittäneet uskovia naisia ja näiden lapsia raivoavaan tuleen. Alma tunsi tuskaa nähdessään tämän kauhistuttavan näkymän, mutta Henki esti häntä käyttämästä Jumalan voimaa heidän pelastamisekseen liekeistä28, jotta heidät voitaisiin ottaa ylös Jumalan luo kirkkauteen29.
Profeetta Joseph Smith riutui vankilassa Libertyssä Missourissa eikä pystynyt auttamaan pyhiä, kun heitä ryöstettiin ja ajettiin kodeistaan talven hyytävässä kylmyydessä. ”Oi Jumala, missä olet?” Joseph huudahti. ”Kuinka kauan kätesi viipyy?”30 Vastauksena Herra lupasi: ”Vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken, ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen. – – Sinä et ole vielä kuin Job.”31
Lopulta Joseph pystyi Jobin tavoin julistamaan: ”Olen valmis, vaikka [Jumala] surmaisi minut.”32
Vanhin Brook P. Hales on kertonut sisar Patricia Parkinsonista, joka näki syntyessään normaalisti mutta joka 11-vuotiaaseen mennessä oli sokeutunut.
Vanhin Hales kertoo: ”Olen tuntenut Patin monia vuosia, ja hiljattain kerroin hänelle ihailevani sitä, että hän on aina myönteinen ja onnellinen. Pat vastasi: ’No, etpä ole ollut kanssani kotona, vai mitä? On minullakin huonoja hetkiä. Minulla on ollut varsin rankkoja masennuskausia, ja olen itkenyt paljon.’ Hän kuitenkin lisäsi: ’Alussa kun näköni alkoi heikentyä, se oli outoa, mutta tiesin, että taivaallinen Isä ja Vapahtaja ovat perheeni kanssa ja minun kanssani. – – Niille, jotka kysyvät, olenko vihainen, koska olen sokea, vastaan: ’Kenelle olisin vihainen? Taivaallinen Isä on tässä kanssani. En minä ole yksin. Hän on luonani koko ajan.’”33
Loppujen lopuksi me tavoittelemme siunauksena läheistä ja kestävää suhdetta Isään ja Poikaan. Sillä on suuri merkitys, ja se on ikuisesti hintansa arvoinen. Todistamme Paavalin tavoin, ”etteivät nykyisen [kuolevaisuuden] ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme”34. Todistan, että mitä kuolevaisuuden kokemukseemme saattaakin sisältyä, me voimme luottaa Jumalaan ja kokea iloa Hänessä.
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”35
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.