Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Voisiko esivanhempieni kielen oppiminen auttaa minua Israelin kokoamisessa?
Tunsin innoitusta opetella esivanhempieni kieltä, jotta voisin saada heihin paremmin yhteyden. Mutta en ymmärtänyt monia tilaisuuksia, joita se toisi minulle.
Kuvassa käytetty mallia
Kuvateksti
Isoisäni isä oli viimeinen syntyperäinen te reo maorin puhuja suvussani. Minulla oli tapana katsella hänestä videoita ja kuunnella, kun hän puhui kansamme kieltä, ja toivoin voivani ymmärtää häntä. Vaikka hän oli elänyt vain muutamaa sukupolvea minua aiemmin, minulla ei ollut tuota yhteyttä perintöömme.
Palvelin lähetystyössä Filippiineillä, ja rakastin sitä. Rakastin kielenkäyttöä, ihmisiä – kaikkea. Ja koska käytin aikaa siihen, että yritin saada yhteyden ihmisiin, joita palvelin ja opetin, uppouduin heidän kulttuuriinsa.
Niin suurenmoinen kuin tuo tilaisuus olikin, tajusin, etten ollut koskaan yrittänyt saada samalla tavoin yhteyttä omaan kulttuuriini ja sen ihmisiin. Vaikka olin auttanut Israelin kokoamisessa lähetystyössäni, tajusin, että minulla oli tärkeitä tapoja auttaa Israelin kokoamisessa kotonakin, varsinkin oman sukuni parissa.
Eräs maorilainen ystäväni, joka hänkin oli äskettäin palannut palveltuaan Filippiineillä, kertoi minulle unesta, jonka hän näki isoäidistään. Isoäiti ilmestyi hänelle unessa ja kysyi häneltä, miksi hän oli tutkinut muita kulttuureja mutta ei koskaan omaansa.
Hänen unensa kosketti minua. Tunsin enemmän kuin koskaan aiemmin innoitusta hankkia tietoa esivanhemmistani ja tuntea yhteyttä heihin.
Ymmärrys Elian lupauksesta
Olin juuri aloittanut lääketieteen opinnot, kun päätin opetella kansani kieltä. Niinpä kiireisen aikatauluni lisäksi osallistuin iltakursseille oppiakseni maoria.
Kun oppitunnit alkoivat, tunsin olevani yksin ja epävarma siitä, miten edetä. Mutta mitä enemmän puhuin luokkatovereilleni, sitä paremmin ymmärsin, että monet olivat myös tunteneet innoitusta saada yhteyden perintöönsä opettelemalla maorin kieltä.
Ajan mittaan maorin oppiminen alkoi todella tuntua hengelliseltä kokemukselta. Aloin ymmärtää lupausta, että Elia kääntäisi ”isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen” (Mal. 3:24). Esivanhempani alkoivat tulla minulle todellisemmiksi.
Kielen oppiminen avasi ovia myös jokapäiväisessä elämässäni. Huomasin, että maorin puhuminen auttoi minua saamaan paremman yhteyden ihmisiin, joille tarjosin lääketieteellistä hoitoa. Autoin maorin kurssien perustamisessa yliopistooni ja huomasin, että myös monet muut lääketieteen opiskelijat olivat kiinnostuneita oppimaan osaltaan, kuinka he voivat tarjota parempaa hoitoa.
Vaikka maorin kieli käy yhä harvinaisemmaksi, niin se, että olen pystynyt kommunikoimaan sitä äidinkielenään puhuvien kanssa, on auttanut minua palvelemaan tiettyjä väestöryhmiä. Olen nähnyt omin silmin, miltä alkuperäiskansaan kuuluvista potilaistani tuntuu tulla erityisesti kuulluiksi ja nähdyiksi, kun osaamme puhua heidän kieltään yhdessä. Nämä kokemukset ovat todella osoittaneet minulle, mitä yhden palveleminen tarkoittaa.
Me voimme auttaa toisiamme Israelin kokoamisessa
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Kun puhumme Israelin kokoamisesta verhon kummallakin puolella, me tarkoitamme tietenkin lähetystyötä sekä temppeli- ja sukututkimustyötä. Me tarkoitamme myös uskon ja todistuksen vahvistamista niiden sydämessä, joiden kanssa elämme, työskentelemme ja palvelemme.”1 Maorin kielen oppiminen auttoi minua ehdottomasti saamaan yhteyden perintööni ja esivanhempiini verhon toisella puolella, ja aion tehdä työn heidän puolestaan, kun Hamiltonin temppeli Uudessa-Seelannissa avataan uudelleen. Mutta se on auttanut minua palvelemaan tälläkin puolen verhoa.
Se, että kuulun kirkkoon, joka uskoo siteiden solmimiseen esivanhempiimme, tuo elämääni paljon iloa. Me asetamme temppeli- ja sukututkimustyön etusijalle, koska uskomme, että jokaisella sukumme jäsenellä, riippumatta siitä, kuinka kauan sitten he elivät, tulisi olla mahdollisuus ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Ja me voimme auttaa toisiamme toteuttamaan tätä työtä.
Maorin kielen oppiminen oli minulle yksi tapa auttaa Israelin kokoamisessa. Mutta jokainen meistä voi osallistua tähän työhön monilla muilla tavoin, eikä niiden tarvitse olla monimutkaisia. Temppelissä käyminen ja sijaistyön tekeminen sukulaistemme puolesta, sukupuidemme tutkiminen, indeksointi ja jopa tietojen hankkiminen isovanhemmistame ja isovanhempiemme isovanhemmista voivat olla suurenmoisia tilaisuuksia olla yhteydessä esivanhempiimme.
Loppujen lopuksi meidän jokaisen perimmäinen tavoite on palata taivaallisen Isän luo ja elää Hänen ja perheemme kanssa ikuisesti. Ja pyrkiessämme syventämään yhteyksiämme muihin – etenkin esivanhempiimme – me voimme vahvistaa sitoutumistamme Kristukseen ja pitää tuon tavoitteen näköpiirissä.