Julkaistaan vain sähköisenä
Mitä jos rukouksiini ei tunnuta vastattavan?
Mieti näitä seitsemää ideaa oppiaksesi lisää siitä, kuinka taivaallinen Isä vastaa jokaiseen vanhurskaaseen rukoukseen.
Kuvitus Paul Mann
Luemme toistuvasti kaikkialla pyhissä kirjoituksissa lupauksen: ”Pyytäkää Jumalalta. Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (JSR Matt. 7:12.) Kun otamme huomioon tuon lupauksen, kuinka jatkamme eteenpäin, kun meistä tuntuu, että rukouksemme, pyyntömme ja halumme jäävät vaille vastausta?
Luonnollinen reaktio voi toisinaan olla sen miettiminen, kuuleeko Jumala todella rukouksemme tai vastaako Hän niihin, tai saatamme ehkä ajatella: ”Hän vastaa kaikkien muiden rukouksiin paitsi minun.” Mutta on muitakin vastauksia, jotka voivat auttaa meitä saamaan voimaa tai toivoa kulkea eteenpäin uskossa tai huomata ne monet tavat, joilla taivaallinen Isä saattaa jo vastata rukouksiimme.
Jokainen vastaus voi alkaa uskolla Jumalaan, joka on ”totuuden Jumala [eikä] voi valehdella” (Et. 3:12, ks. myös Tit. 1:2). Kun muistamme tuon opin, meidän ei tarvitse miettiä, vastaako Jumala rukouksiimme, vaan voimme sen sijaan keskittää voimamme Hänen vaikutuksensa ja johdatuksensa etsimiseen elämässämme tietäen, että Hän todella vastaa jokaiseen rukoukseen. Näissä seitsemässä lähestymistavassa kerrotaan monista periaatteista, jotka voivat auttaa meitä näkemään, kuinka voimme elämässämme vastaanottaa ja tunnistaa siunauksia ja vastauksia taivaalliselta Isältä.
1. Luota siihen, että Jumala haluaa sinun parastasi.
Kykymme kulkea eteenpäin uskossa voi kehittyä suuresti, kun muistamme, että taivaallisella Isällä on aina mielessään meidän parhaamme. Kuten vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, niin sen sijaan että Hän vastaisi jokaiseen rukoukseen haluamallamme tavalla, Hän vastaa armossaan ”aina rukouksiinne sillä tavalla ja sillä hetkellä, joka on teidän iankaikkiseksi parhaaksenne”1.
Kun opimme luottamaan siihen, että taivaallinen Isä todella vastaa tavalla, joka on meidän parhaaksemme, me voimme kokea pettymysten sijaan rauhaa ja kiitollisuutta, kun rukouksiin ei vastata siten kuin olisimme saattaneet toivoa. Me voimme tehdä iloisin mielin kaiken, mikä on meidän vallassamme, odottaen Hänen käsivartensa ilmoittamista (ks. OL 123:17) tulevina riemullisempina siunauksina.
2. Tutki sitä ja etsi täsmällistä ohjausta.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että ”Herra rakastaa ponnistelemista”2. Emme voi odottaa vastauksia, ellemme ole halukkaita tekemään työtä. Kun Oliver Cowdery ei saanut tavoittelemaansa siunausta, Herra muistutti häntä (ja meitä):
”Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta.
Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.” (OL 9:7–8.)
Jos odotamme täsmällistä vastausta johonkin yleiseen kysymykseen, niin voisimme sen sijaan muuttaa sen täsmälliseksi kysymykseksi, jota olemme tutkineet, ja sitten pyytää vahvistusta. Esimerkiksi jos rukoilemme tietääksemme ”Mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi?” tekemättä juuri muuta kuin että rukoilemme ohjausta, niin sen sijaan meidän pitää ehkä varmistaa, että olemme tutkineet mahdollisuuksiamme, punninneet niitä perusteellisesti ja noudattaneet evankeliumin periaatteita valitessamme parhaan vaihtoehdon, ja sitten viemme sen vaihtoehdon Herralle vahvistettavaksi, että se on oikea valinta.
3. Ole avoin useille mahdollisuuksille.
Sen muistaminen, että Jumalan tiet ovat korkealla meidän teidemme yläpuolella (ks. Jes. 55:9, ks. myös jae 8), voi auttaa meitä olemaan avoimia eri tavoille, joilla taivaallinen Isä saattaa vastata rukouksiimme. Esimerkiksi vanhin Scott on opettanut, kuinka parantumisen rukouksiin voidaan vastata monin tavoin: ”On tärkeätä ymmärtää, että Hänen parantamisensa voi merkitä parantumista tai sitä, että meidän taakkojamme kevennetään, tai jopa sitä, että me ymmärrämme, että meidän kannattaa kestää kärsivällisesti loppuun asti, sillä Jumala tarvitsee urheita poikia ja tyttäriä, jotka ovat halukkaita tulemaan paremmiksi, jos se Hänen viisaudessaan on Hänelle otollista.”3
Sellaisten pyhien kirjoitusten ja profeetallisten opetusten tutkiminen, jotka liittyvät aiheeseen, josta rukoilemme, voi auttaa meitä tunnistamaan vastauksia – monissa muodoissa – joita taivaallinen Isä voi lähettää meille. Niin tekeminen auttaa meitä välttämään lyhytnäköisyyttä4 ja olemaan sen sijaan avoimia Jumalan tahdolle ja tiedolle.
4. Hyväksy nöyrästi kielteinen vastaus.
Joskus ”meidän iankaikkiseksi parhaaksemme” on saada kielteinen vastaus. Kun niin tapahtuu, voimme saada voimaa tästä presidentti Nelsonin neuvosta, joka voi auttaa meitä tunnistamaan Jumalan rakkauden ja armon:
”Kaikkiin rukouksiimme ei vastata siten kuin saatamme toivoa. Toisinaan vastaus on kielteinen. Meidän ei pitäisi olla yllättyneitä. Rakastavat vanhemmat kuolevaisuudessa eivät myönny lastensa jokaiseen pyyntöön. – –
Meidän tulee rukoilla, että taivaallisen Isämme tahto tapahtuisi. Hän haluaa koetella meitä, vahvistaa meitä ja auttaa meitä saavuttamaan täydet mahdollisuutemme. Ollessaan pidätettynä Libertyn vankilassa profeetta Joseph Smith anoi huojennusta. Vastaukseksi rukouksiinsa hän sai selityksen: ’Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi’ [OL 122:7].”5
Kun saamme kielteisen vastauksen, voimme löytää erilaista voimaa etsiessämme kaikkea sitä kasvua, kokemusta ja hyvyyttä, jota olosuhteemme saavat aikaan.
5. Muista, että Jumala kunnioittaa tahdonvapautta.
Jotkin vastaukset, joita rukoilemme, saattavat vaatia meitä ensin käyttämään tahdonvapauttamme ja toimimaan uskossa ennen kuin saamme vastauksen. Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että kun israelilaisten piti ylittää Jordanvirta, he eivät nähneet veden jakautuvan ennen kuin he olivat astuneet siihen (ks. Joos. 3:15–16). Kuten hän opetti: ”Tosi usko kohdistuu ja keskittyy Herraan Jeesukseen Kristukseen ja johtaa aina toimintaan.”6
Olemmeko halukkaita toimimaan uskossa vailla vastausta ja luottamaan Jumalan lupauksiin ja opetuksiin? Jos niin on, saatamme huomata, että taivaallinen Isä odottaa antaakseen meille vastauksen, kunnes ”[uskomme] on koeteltu” (Et. 12:6). Toisinaan se toiminta, johon meidän pitää ryhtyä, ei ehkä liity suoraan haluamaamme asiaan vaan pikemminkin sydämenmuutokseen, joka valmistaa meitä saamaan vastauksen.
Huomaa esimerkiksi, kuinka nöyryys liittyy jakeessa OL 112:10 luvattuihin siunauksiin: ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi.” Voimme pohtia, kuinka nöyryys voisi auttaa meitä käyttämään tahdonvapauttamme tavoitellaksemme ja saadaksemme siunauksia, joita taivaallinen Isä haluaa antaa meille.7 Voimme myös tutkia Jumalan sanaa löytääksemme muita ominaisuuksia, joita voimme omaksua tullaksemme kelvollisiksi saamaan tavoittelemiamme siunauksia.
Toisaalta jotkin vastaukset, joita rukoilemme, saattavat edellyttää, että muut käyttävät tahdonvapauttaan toimia. Saatamme esimerkiksi rukoilla, että joku palaa täyteen aktiivisuuteen kirkossa, muuttaa käyttäytymistään tai antaa meille haluamamme tilaisuuden. Kussakin tapauksessa on kyse toisen henkilön tahdonvapaudesta. Ja koska tahdonvapaus on niin tärkeä taivaalliselle Isälle – ”sota taivaassa käytiin juuri meidän moraalisen tahdonvapautemme puolesta”8 – on tärkeää muistaa, ettei Hän ota pois toisen henkilön tahdonvapautta edes vastatakseen rukouksiimme.
Ellemme tunnu löytävän vastauksia rukoukseen, joka riippuu jonkun toisen teoista, sen sijaan että rukoilisimme vain toisen ihmisen muuttumista, me voimme myös rukoilla tietääksemme, mitä me voimme tehdä lisätäksemme rakkautta tai kärsivällisyyttä ihmissuhteissamme, voittaaksemme omat heikkoutemme (ks. Matt. 7:3–5) tai kehittääksemme taitoja, jotka auttavat meitä tulemaan kelvollisiksi saamaan uuden mahdollisuuden.
6. Ole ”[kelvollinen] saamaan ilmoitusta”9.
Jos meidän on vaikea saada vastauksia rukoukseen, voimme huolehtia siitä, että olemme kelvollisia Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen. Presidentti Nelson on opettanut: ”Jos jokin estää meitä avaamasta ovea taivaalliseen johdatukseen, meidän pitää ehkä tehdä parannus. Parannus sallii meidän avata oven, jotta voimme kuulla Herran äänen useammin ja selvemmin.”10
Tähän sisältyy tunteidemme hallitseminen. Vanhin Scott on opettanut: ”Voimakkaat tunteet kuten suuttumus, viha, kiukku, pelko tai ylpeys voivat voittaa tai peittää Pyhän Hengen innoittavan vaikutuksen. Sellaisten vaikutusten vallitessa on kuin yrittäisi nautiskella viinirypäleen hienosta mausta jalapenopaprikaa syödessä. Kummatkin maut ovat mukana, mutta toinen peittää alleen toisen. Samalla tavoin vahvat tunteet peittävät alleen Pyhän Hengen herkät kuiskaukset.”11
Lue, kuinka voimme täydellisemmin puhdistaa elämämme saadaksemme ohjausta taivaalliselta Isältä, presidentti Nelsonin puheesta ”Kasvakaa ilmoituksen periaatteessa” ja vanhin Scottin puheesta ”Hengellisen johdatuksen saaminen”.
7. Jatka rukoilemista ja pidä kiinni uskosta.
Mitä sitten teetkin, älä lakkaa rukoilemasta. ”Rukoilkaa silloinkin, kun teitä ei lainkaan haluta rukoilla”, vanhin Scott opetti.12 Käytä tämä hetki turvataksesi paremmin kuin koskaan aiemmin hengellinen perustuksesi.
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, miksi tämä on niin olennaista: ”Kun kohtaatte uskon koettelemuksen – mitä sitten teettekin, älkää lähtekö pois kirkosta! Se, että etäännytätte itsenne Jumalan valtakunnasta uskon koettelemuksen kestäessä, on kuin jättäisitte lujan väestönsuojan turvan juuri ennen kuin tornado tulee näkyviin.”13
Kuten vanhin James B. Martino seitsemänkymmenen koorumista on meitä muistuttanut: ”’Jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, – – voitteko nyt tuntea sellaista?’ [Alma 5:26.] Jos ette tunne sitä nyt, voitte tuntea sitä jälleen, mutta pohtikaa Nefin neuvoja [jakeissa 1. Nefi 15:10–11]. Olkaa kuuliaisia, muistakaa ne kerrat, kun olette tunteneet Henkeä aiemmin, ja pyytäkää uskossa. Te saatte vastauksenne ja tunnette Vapahtajan rakkautta ja rauhaa. Vastaus ei ehkä tule niin nopeasti tai siinä muodossa kuin haluatte, mutta se tulee. Älkää antako periksi! Älkää koskaan antako periksi!”14
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että kun ”rukoukset – – näyttävät jäävän yhä uudelleen vaille vastausta, – – tarvitset uskoa”. Hän sanoi, että tuon uskon tulee olla ”voimallista uskoa – uskoa, joka tukee meitä tällä hetkellä, ei vain tuomiopäivänä tai jossakin selestisessä kirkkaudessa”.15