Iloa ja voimaa temppeliliittojen pitämisestä

Kathryn Reynolds

Apuyhdistyksen johtava neuvoa-antava neuvosto

Temppelissä käyminen yksin voi toisinaan olla vaikeaa, mutta taivaallinen Isä täyttää meidät puhtaalla rakkaudellaan, kestävällä voimallaan ja ikuisella ilollaan, kun pyrimme kunnioittamaan temppeliliittojamme.

Huom. Temppeliosasto on tarkistanut tämän artikkelin.

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

nainen istuu temppelin edessä — Kuvassa käytetty mallia

Olen kirkon jäsen, joka ei ole vielä solminut avioliittoa, ja olen saanut endaumentin yli 18 vuotta sitten ilman puolisoa, joka tulisi kanssani temppeliin. Joillekuille tässä tilanteessa oleville sekä niille, jotka ovat eronneita, leskiä tai naimisissa mutta joiden puolisolla ei ole voimassa olevaa temppelisuositusta, voi usein olla haasteellista palvella muita ja palvella Jumalaa temppelissä. Olemme saattaneet kokea entistä suurempaa yksinäisyyttä iankaikkista avioliittoa ja perhettä koskevien viestien johdosta, jotka nivoutuvat kaikkialle toimituksiin. Vaikka toisinaan koen itsekin näitä kamppailun tunteita, olen oppinut ymmärtämään, että sen sijaan että keskittyisin siihen, olenko saanut kaikki temppelissä luvatut siunaukset vai en, voin keskittyä tarjoamaan temppelissä – ja sen ulkopuolella – kaiken, mitä voin antaa taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle.

Työskentelin viisi vuotta temppelinjohtajan sihteerinä Suolajärven temppelissä. Seinällä työpöytäni lähellä riippui kaunis maalaus ”Simeon osoittaa kunnioitusta Kristus-lapselle”. Siinä kuvataan, kuinka Maria ja Joosef esittelivät Jeesuksen temppelissä ja uhrasivat Mooseksen lain mukaan metsäkyyhkysparin, toisen kyyhkysen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi (ks. 3. Moos. 12:6, 8).

Joka kerta kun kävelin maalauksen ohi, lintujen silmät tuntuivat katsovan suoraan minuun ja minusta tuntui kuin Herra olisi käyttänyt tätä vertauskuvaa kysyäkseen minulta: ”Mitä sinä tuot uhriksi, kun esittäydyt minulle?”

Huomasin usein tuntevani: ”Minä olen Hänelle esitettävä uhri.” Koko elämäni – henkilökohtainen kuuliaisuuteni Hänen kanssaan solmimiani liittoja kohtaan – on viime kädessä lahjani ja minun ”Herralle pyhitetty” uhrini.

Kuten apostoli Paavali on meitä kehottanut, me voimme antaa koko elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi, niin että palvelemme Jumalaa järjellisellä tavalla (Room. 12:1, kursivointi lisätty). Omalla kohdallani osa tätä elävää uhria Jumalalle voi olla uhraukseni

pitää Hänelle antamani lupaukset, jotka olen tehnyt temppeliliittojeni kautta
pyrkiä kunnioittamaan ja noudattamaan käskyjä
”antaa Jumalan vallita”¹ asettamalla Hänet etusijalle päivittäisessä elämässäni
palvella muita luontevin ja hoivaavin tavoin, kuten Kristus palvelisi
osoittaa kiitollisuutta tilaisuuksista, joita taivaallinen Isä on antanut minulle osallistua Hänen työhönsä maan päällä
ja olla halukas luottamaan Herraan, kun Hän johdattaa minua monenlaisille poluille, jotka Hän on varannut elämääni varten.

Aina kun tavoittelemme ilmoitusta ja noudatamme sitä, tiedän, että taivaallinen Isä auttaa meitä tietämään, mitä uhreja meidän tulee antaa Hänelle joka päivä ja koko elämämme ajan.

Herran rakkaus ja lupaukset

Kun pyrin antamaan Jumalalle pyhän uhrin sillä, miten päätän elää, olen täysin tietoinen siitä, että se on mahdollista vain Vapahtajani ja Hänen äärettömän uhrinsa ansiosta. Sillä ”[ei] muuta nimeä anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla – –, kuin vain Kristuksen – – nimessä ja nimen kautta” (Moosia 3:17). Tämä perustavanlaatuinen tieto antaa minulle enemmän voimaa vahvistaa henkilökohtaista suhdettani Häneen.

Kun Kristus ylösnousemuksensa jälkeen tuli Amerikan mantereelle, nefiläiset menivät ”yksitellen – – ja näkivät omin silmin ja tunsivat omin käsin ja tiesivät varmasti – –, että se oli hän, – – [joka tulisi]” (3. Nefi 11:15, kursivointi lisätty).

Tunsin samanlaista suloista varmuutta sinä päivänä, kun menin temppeliin saamaan endaumenttini. Kun minua saatettiin tiloihin esitoimituksia varten, sydämeni (samoin kuin ympäristö) oli hyvin tyyni ja hiljainen. Toimituksen jokainen osa muistutti minua siitä, kuinka todella yksilöllinen pelastukseni on ja kuinka Kristuksen lempeä rakkaus meitä kohtaan näkyy yksitellen. Se kannusti minua pohtimaan liittojeni merkitystä.

Siitä päivästä lähtien olen pitänyt lujasti kiinni voimasta, jota saan jatkuvasta halustani pitää lupaukseni Hänelle, ja erityisesti pidän kiinni Hänen lupauksistaan minulle sen vastineeksi.

Esimerkiksi tietyt avioliittoon liittyvät siunaukset, joita esitoimituksessa luvataan, eivät ole vielä toteutuneet omalla kohdallani. Tiedän, että toisinaan voi olla luonnollista kamppailla rajallisen kuolevaisuuden näkemyksen kanssa, mutta uskon täysin, että Herra näkee kaiken läsnä olevana edessään nyt² – myös ne toiveet, joiden haluamme toteutuvan tulevaisuudessa.

Kun Vapahtaja puhuu, me voimme luottaa siihen, että Hän täyttää lupauksensa, sillä Hän on aina luotettava. Ja Hänen kaikkitietävästä ja iankaikkisesta näkökulmastaan katsottuna Hänen osansa liitosta on jo täyttynyt.

Yksi lempikohtani pyhissä kirjoituksissa kuuluu:

”Jumala on voimallinen toteuttamaan kaikki sanansa.

Sillä hän täyttää kaikki lupauksensa, jotka hän sinulle antaa.” (Alma 37:16–17, kursivointi lisätty.)

Tämä syvällinen julistus tuo minulle suunnatonta iloa ja voimaa kulkea eteenpäin!

Ilo kehittyä

Näihin lupauksiin uskominen ja luottaminen – vaikka jotkin ovatkin ”etäällä” (ks. Hepr. 11:13) – voi johtaa meidät saamaan vieläkin suuremman kyvyn iloon kehittyä elämässämme sekä nyt että myöhemmin. Elämä ei ole vailla haasteita, olivatpa nykyiset olosuhteemme millaiset tahansa. Koettelemukset ovat osa taivaallisen Isän pelastussuunnitelmaa, mutta niin on onnellisuuskin.

Me jäsenet, jotka olemme tällä hetkellä naimattomia, saatamme kaivata kumppanuutta ja yhteenkuuluvuutta tällä kuolevaisuuden matkalla, joka voi toisinaan tuntua yksinäiseltä ja synkältä maailmalta. Mutta pysyminen lähellä Kristusta voi tuoda meille voimaa ja iankaikkista onnea.

Alma muistutti meitä, että ”Herra piti heistä huolen, niin ettei heidän tarvinnut kärsiä nälkää eikä janoa; niin, ja hän antoi heille myös voimaa, niin ettei heidän tarvinnut kärsiä minkäänlaisia ahdinkoja, joita ilo Kristuksessa ei olisi voittanut” (Alma 31:38, kursivointi lisätty).

Olen kiitollinen siitä, että kun olen pitänyt kunniassa kaste- ja temppeliliittoni uhrinani Kristukselle, Hän on huolehtinut – ja tulee edelleenkin huolehtimaan – tarpeistani, olivatpa ne hengellisiä, ajallisia tai emotionaalisia. Olen myös täyttynyt ”Jumalan [rauhalla], joka ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4:7), ja sen ansiosta voin kestää elämäni matkan iloiten.

Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee [Jeesuksesta Kristuksesta] ja Hänen ansiostaan. Hän on kaiken ilon lähde.”³

Pyhitetty uhri

Joka kerta kun ajattelen maalausta metsäkyyhkyistä, saan toistuvasti muistutuksen antaa itseni uhriksi Kristukselle elämällä liittojeni mukaan. Olen erityisen kiitollinen lupauksista, joita Hän tarjoaa minulle, kun pidän temppeliliittoni.

Ellet ole vielä saanut omia pelastavia toimituksiasi temppelissä tai et ole jostakin syystä käynyt temppelissä palvelemassa Jumalaa vähään aikaan, kehotan rakastaen sinua panemaan syrjään kaikki menneet tai nykyiset esteet ja tekemään tarvittavat ponnistelut päästäksesi astumaan sisälle noista pyhistä ovista. Kun teet niin, voit saada voimaa ja iloa, joita taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tarjoavat meille temppelipalvelun ja -liittojen kautta.

Tiedän, että temppeli on paikka, joka voi muuttaa meitä – ei itse pyhän rakennuksen vuoksi vaan sen vuoksi, ketä se edustaa ja kuinka se suuntaa meidät kohti Jeesusta Kristusta. Kun astumme sisälle noista pyhistä ovista, minusta tuntuu kuin jokainen meistä täyttäisi lamppunsa hengellisellä öljyllä valmistautuessamme Vapahtajan paluuseen (ks. Matt. 25:1–13). Kaste- ja temppeliliittojemme solmiminen ja pitäminen valmistaa meitä vastaanottamaan kaiken, mitä Isällä on varattuna meitä varten.

Kun pidämme liittomme, luotan siihen, että taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme täyttävät elämämme lisääntyneellä voimalla toimia uskossa ja valaisevalla ilolla elää sitä elämää, jonka Jumala on niin anteliaasti antanut meille.