”Herran lempeä armoteko”, Liahona, heinäkuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Herran lempeä armoteko
Vuosien ajan mietin, olivatko lähetystyöponnisteluni Ranskan Rivieralla olleet turhia.
Valokuva M. Gary Hadfieldista ja hänen vaimostaan kirjoittajan luvalla
Nuorena palvelin 2½ vuotta lähetystyössä Ranskassa vuosina 1955–1958. Lähetystyöni viimeisten kahdeksan kuukauden ajaksi minut kutsuttiin palvelemaan seurakunnanjohtajana Cannesissa. Cannesin seurakunta oli pieni – alle kymmenen aktiivista jäsentä.
Lähetysjohtajamme ilmoitti meille, että hän aikoi lakkauttaa seurakunnan pian, ellemme saisi kasteita. Kuin ihmeen kautta kolme iäkästä naista pyysi pian kastetta. Heidän kasteensa jälkeen yksi heistä muutti Dijoniin, missä ei ollut kirkon seurakuntaa, ja kahdella muulla oli vaikeuksia pysyä aktiivisena kirkossa. Siitä huolimatta nämä uudet kirkon jäsenet auttoivat meitä pitämään seurakunnan toiminnassa.
Kuvitelkaa yllätystäni, kun palatessani 1990-luvulla Cannesiin vaimoni Kathleenin kanssa näin uuden myöhempien aikojen pyhien seurakuntakeskuksen Le Cannetissa, joka on hieno naapurusto Cannesin yläpuolella sijaitsevilla rinteillä. Siellä oli elinvoimainen ja isoksi paisunut seurakunta, joka oltiin aikeissa jakaa kahtia. Kun seurakunta kuuli vaatimattoman kertomuksen ajastani Cannesissa, luoksemme kiiruhti kolme isoäitiä, jotka olivat liittyneet kirkkoon 1960-luvulla.
”Ellei Cannesin seurakunta olisi pysynyt toiminnassa”, he kertoivat meille, ”emme olisi koskaan kuulleet Kristuksen kirkon palautuksesta! Nyt meillä kaikilla on lastemme poikia palvelemassa lähetyskentällä.”
Kun riemuitsimme yhdessä seurakunnan toiminnassa pitämisen onnellisesta seurauksesta, joukkoomme liittyi arvokkaan näköinen herrasmies, joka oli kuullut keskustelumme.
”Minä olen veli Paya, ja minäkin liityin kirkkoon Cannesissa 1960-luvulla”, hän sanoi. ”Olin täällä aiemmin piispana, Nizzan vaarnan johtajana sekä lähetysjohtajana Espanjassa.”
Myöhemmin veli Payasta tuli Madridin temppelin johtaja Espanjassa ja vyöhykeseitsenkymmen. Me kaikki itkimme ilosta kuullessamme heidän kertomuksiaan.
Millainen Herran lempeä armoteko minulle olikaan saada tietää, ettei lähetystyömme Ranskan Rivieralla ollutkaan turhaa, kuten olin luullut niin monen vuoden ajan. Herra valvoo huolellisesti työtämme ja siunaa sitä menestyksellä, vaikka emme Hänen laillaan voikaan ennalta nähdä tulevaa lopputulosta.