Pienten lasten äideille
Onko sinulla lapsen kaltainen usko Kristukseen?
Omien lasteni usko on innoittanut minua monin tavoin.
Kun Jeesus Kristus vieraili Amerikan mantereella, yksi ensimmäisistä asioista, joita Hän kehotti opetuslapsiaan tekemään, oli tulla ”pienen lapsen kaltaisiksi” (3. Nefi 11:38).
Miksi? Lapset eivät tiedä kaikkea. Nelivuotiaani esittää minulle todella paljon kysymyksiä – ainakin sata päivässä! Hänen uteliaisuutensa ja tiedonjanonsa saattavat kuitenkin olla niitä lapsen kaltaisia luontaisia vaistoja, joita Vapahtaja haluaa meidän jäljittelevän.
Seuratessani lasteni kasvamista olen saanut heiltä kolme selkeää opetusta heidän lapsen kaltaisesta uskostaan:
-
He luottavat vanhempiinsa täysin.
Kun tytöilläni on jokin ongelma tai he ovat satuttaneet itsensä tai ovat peloissaan, he huutavat heti minut tai aviomieheni apuun. He eivät pysähdy miettimään, ansaitsevatko he saada apua. He eivät pohdi, ovatko he olleet riittävän kuuliaisia. Heille on itsestään selvää, että me rakastamme heitä ja olemme valmiita auttamaan.
Me voimme luottaa taivaalliseen Isään samalla tavalla.
Rakastan tyttäriäni. Rakkaus, jota tunnen heitä kohtaan, on kuitenkin vertaansa vailla sen rakkauden rinnalla, jota taivaallinen Isä tuntee meitä kohtaan. Heti kun huudamme taivaallista Isäämme, Hän on vierellämme (ks. Joos. 1:9). Voimme tuntea Hänen lohtunsa ja rauhansa välittömästi ja, kun olemme kärsivällisiä ja pysymme uskossa, voimme saada vastauksia kysymyksiimme.
Kerron esimerkin: Sain pari vuotta sitten kiinnostavan työtarjouksen. Pelkäsin kuitenkin, että joutuisin tekemään töitä sunnuntaisin. Minun oli vaikea päättää, mitä tehdä, joten rukoilin ja paastosin. Lopulta täytyin rauhan tunteesta ja koin innoitusta kysyä työnantajalta, voisinko pitää sunnuntait vapaina. Ilman lapsen kaltaista luottamustani taivaalliseen Isään en olisi ikinä uskaltanut asettaa sellaista ehtoa, mutta työnantajani myöntyi siihen. Niinpä aloitin uuden ja jännittävän vaiheen elämässäni.
-
He eivät kyseenalaista sitä, mitä heille opetetaan.
Kun tyttäreni oli pieni, hän kysyi minulta, miksi hänen magneettinsa tarttuivat jääkaapin oveen mutta eivät seinään. Selitin, kuinka magneetit toimivat, ja hän uskoi heti tämän uuden tiedon ja alkoi testata magneettia eri pinnoille.
Aivan kuten tyttäreni luottaa antamiini vastauksiin, taivaallinen Isä odottaa meidän luottavan Hänen vastauksiinsa.
Kun aloitin uuden työni, se toi mukanaan haasteita. Työajat kävivät perhe-elämäni kannalta erittäin hankaliksi, ja työnantajani alkoi turhautua minuun. Aloin epäillä saamaani vastausta, joka oli kannustanut minua ottamaan työpaikan vastaan.
Taivaallinen Isä on totuuden Jumala, eikä hän voi valehdella (ks. Et. 3:12), joten oletin, etten ymmärtänyt Hänen johdatustaan. Se sai minut miettimään, kuinka monta muuta kehotusta olin ymmärtänyt väärin. Sitten muistin Alma nuoremman sanat: ”[Kokeilkaa] sanojani, ja [osoittakaa] vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne” (Alma 32:27).
Halusin edelleen uskoa taivaalliseen Isään, joten päätin osoittaa uskoa ja kokeilla Hänen kehotustaan ottaa vastaan tämä työpaikka, ja jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.
-
Heillä on järkkymätön usko.
Tulin hyvin kipeäksi, kun odotin nuorimmaistani. Eräänä iltapäivänä vanhempi tyttäreni halusi kuitenkin lähteä patikkaretkelle. Mieheni sanoi hänelle, että olin liian kipeä lähteäkseni. Tyttäreni rukoili pyytäen taivaallista Isää auttamaan minua, jotta oloni parantuisi, ja laittautui sitten lähtövalmiiksi. Muutamaa minuuttia myöhemmin mieheni huomasi yllätyksekseen, että olin hereillä. Hän kertoi minulle tyttäremme rukouksesta, ja tyttäremme vilpitön usko innoitti minua yrittämään patikkaretkeä. Jotenkin pääsin ylös vuoren huipulle asti.
Se, että minulla oli uskoa jatkaa työssäni työsopimuksen loppuun asti, edellytti myös tyttäreni uskon kaltaista uskoa. En tiennyt, mitä edessä päin oli. Jatkoin kuitenkin eteenpäin uskoen, että taivaallinen Isä oli johdattanut minut tähän työhön jostakin syystä. Ja se syy selvisi lopulta.
Eräänä hiljaisena työpäivänä työtoveri kertoi, että saadessaan tietää, että olen kirkon jäsen, hän oletti, että olisin samanlainen kuin jotkut riitaisat uskovat ihmiset, joita hän oli tuntenut aiemmin. Hän kertoi minulle olevansa liikuttunut siitä kunnioituksesta ja ystävällisyydestä, jota olin osoittanut häntä ja muita työtovereitamme kohtaan. Vietimme seuraavat tunnit keskustellen uskosta ja Jeesuksesta Kristuksesta.
Hän kertoi minulle, että hän halusi uskoa Jeesukseen Kristukseen, ja Henki paisui rinnassani, kun kerroin hänelle evankeliumista.
Oivalsin, että hän oli yksi syy, miksi taivaallinen Isä oli johdattanut minut tähän työhön. Se oli ihme.
Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Ihmeitä tulee, sikäli kuin uskot Herraan. Keskeistä sille uskolle on luottaminen Hänen tahtoonsa ja aikatauluunsa – siihen, kuinka ja milloin Hän siunaa sinua kaipaamallasi ihmeellisellä avulla. Vain sinun epäuskosi estää Jumalaa siunaamasta sinua ihmeillä, jotka siirtävät vuoria sinun elämässäsi.”1 Kun osoitin lapsenomaista uskoa Hänen kehotukseensa ottaa vastaan tämä työ ja jatkaa työssä sopimuksen loppuun asti, taivaallinen Isä osoitti minulle kykynsä saada aikaan ihmeitä.
Lapsen kaltainen usko pitää meidät polulla
Elämässä voi olla vaikea pitää kiinni yksinkertaisesta mutta voimallisesta lapsen kaltaisesta uskosta. Vapahtajamme tietää sen. Siksi Hän kehottaa meitä pohtimaan lasten horjumatonta esimerkkiä. Jos meillä on sydän, joka on avoin luottamaan taivaalliseen Isäämme ja Hänen profeettoihinsa kuten pienet lapset luottavat, me koemme uskomatonta hengellistä kasvua ja ymmärrämme paremmin sen rakkauden ja suunnitelman, joka Hänellä on meitä jokaista varten.