Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Etsi Kristusta joulun aikaan
Joulun todellinen merkitys unohtuu maailmassa helposti, mutta mainitsen muutamia asioita, joita itse muistan tehdä etsiäkseni Häntä.
Pyrin joka vuosi luovimaan joulunajan hälinän läpi keskittyen Vapahtajaani Jeesukseen Kristukseen, vaikka se ei olekaan aina helppoa. Yritän palvella muita ja jakaa sanoman Hänen syntymästään ja valostaan mahdollisimman monelle.
Alennusmyyntien ja joulupukkien sekamelskassa pidän mielessä, että jos unohdan Vapahtajani, omistaudun lopulta maailman jouluperinteille. Niiden sijaan haluan keskittyä joulun todelliseen päähenkilöön – Kristukseen. Hänen syntymänsä merkityksestä oppiminen on johtanut elämässäni ihmeellisiin hengellisiin kokemuksiin. Juuri tähän aikaan vuodesta palaan takaisin sen uskon keskipisteeseen, joka minulla on Häneen, koska Hän on syy kaikkeen siihen, mikä elämässäni on hyvää.
Joulu on merkitty moniin kalentereihin vuoden tärkeimpänä tapahtumana, ja minulle se on aikaa pohtia Lunastajani syntymää, elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta.
Aikaa oppia Hänestä ja oppia Häneltä.
Tämä aika vuodesta on minulle tilaisuus pohtia syvällisesti, mitä Hän teki hyväkseni ja mitä Hän tekee jatkuvasti hyväkseni. Kun pohdiskelen hiljaa Hänen palvelutyötään, uhrauksiaan ja luonnettaan, kun luen kertomuksia Hänen syntymästään ja kun mietiskelen Hänen elämäänsä, tunnen usein olevani lähempänä Häntä.
Hän huomioi muut palvellessaan heitä mutta samalla Hän oli keskittynyt täyttämään jumalallisen tehtävänsä. Kun muistan jouluna Hänen palvelutyöstä antamaansa esimerkkiä, tunnen innoitusta kertoa toivostani ja uskostani Häneen tänä erityisenä aikana niille, joita rakastan eniten, sekä innoitusta huomioida kaikkien lähelläni olevien tarpeita.
Esimerkiksi viime jouluna perheeni jouluaterialta jäi paljon ruokaa yli. Pohdin hetken aikaa rukoillen, mitä voisimme tehdä ylimääräisellä ruoalla. Tunsin voimakkaasti, että minun pitäisi viedä se autolla kaupunkiin, jossa olin nähnyt monia kodittomia käydessäni yliopistolla.
Lastasin autoon kaksi laatikollista aterioita ja lähdin etsimään ihmisiä, jotka olisivat aterian tarpeessa. Ei kestänyt kauaakaan, kun löysin joukon kodittomia, jotka olivat iloisia saadessaan ottaa vastaan jouluaterian. Tunsin lämpöä, kun he kertoivat kiitollisuudesta, jota he olivat tunteneet sinä päivänä. Heidän kiitollisuutensa täytti myös oman sydämeni. Tarjosin heille aterian, joka ruokki heidät fyysisesti, mutta hengellinen ravinto, jota sain palvellessani heitä, piti minut kylläisenä pitkään joulun jälkeenkin.
Keskustellessani heidän kanssaan eräs koditon nainen kertoi minulle, että hänellä oli tarpeeksi syötävää mutta hän halusi viedä tarjoamani aterian eräälle apua tarvitsevalle. Myöhemmin kaupungista lähtiessäni ajoin saman naisen ohi ja näin, kuinka hän asetti antamani aterian nukkuvan kodittoman miehen viereen ja käveli hiljaa pois.
Kun yritin olla enemmän Kristuksen kaltainen palvelemalla muita, huomasin olevani se, jota palveltiin. Minä näin sinä päivänä Kristuksen valon. Näin Kristuksen äidissäni, joka kokosi huolellisesti aterialaatikoita, ja kodittomassa naisessa, joka palveli toista koditonta, vaikka hänellä itsellään ei ollut paljon annettavaa.
Kuten vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Joulun aika on luontevaa ja kaunista aikaa tutkia Hänen elämäänsä ja pyrkiä jäljittelemään Hänen luonnettaan ja ominaisuuksiaan. Kun teette niin, voitte tietää, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että Hän on sovittanut teidän syntinne.”1
Sanoma Kristuksen syntymästä tuo elämääni toivoa ja iloa, ja voin jakaa tätä sanomaa muille. Minäkin voin loistaa valoa kuten tähti, joka johdatti itämaan tietäjiä, ja voin auttaa muita löytämään Vapahtajan. Olen huomannut, että lahjojen saamisen ja muiden rakkauden tuntemisen siunaukset auttavat minua omaksumaan Vapahtajan esimerkin antamisesta. Kun palvelen muita ja näen muiden tekevän palvelutyötä joulun aikaan, tunnen olevani todella yhteydessä Vapahtajaan.
Jos me kaikki yritämme nähdä joulun ajan hulinan yli ja pyrimme olemaan enemmän Kristuksen kaltaisia, tiedän, että voimme tuntea vahvempaa yhteyttä Häneen omassa elämässämme ja johtaa muitakin Hänen luokseen. Kun olen huomioinut niitä, jotka saattavat tuntea olevansa näkymättömiä, kuunnellut niitä, jotka tuntevat olevansa vailla ääntä, ja palvellut apua tarvitsevia – varsinkin tänä pyhänä aikana vuodesta – olen oivaltanut, että mahdollisuus olla enemmän Hänen kaltaisensa on yksi suurimmista lahjoista, mitä olemme saaneet Häneltä.
Riippumatta siitä, mitä maailma sanoo joulunajasta, me voimme kääntää sydämemme Vapahtajan puoleen. Hän on joulun hengen ydin.