”Joululahja, jota en halunnut antaa”, Liahona, joulukuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Joululahja, jota en halunnut antaa
Mies ei luultavasti haluaisi nähdä meitä, mutta päätimme silti jättää lahjan.
Ollessani lähetystyössä Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa kävimme erään miehen luona, joka vaikutti alkuun mukavalta mutta oli sitten itsepäisesti sitä mieltä, että Mormonin kirja on valhetta. Hän ilmaisi myös muita kielteisiä näkemyksiä kirkosta. Oppiaiheemme ei vain ollut hyvä. Pidimme loppurukouksen ja lähdimme.
Jonkin aikaa haudoin mielessäni joitakin lähetyssaarnaajalle kovin sopimattomia tunteita tätä miestä kohtaan, mutta lopulta unohdin hänet. Ainakin joulun tuloon asti.
Jouluna jotkut kirkon jäsenet olivat antaneet meille kaksi isoa rasiaa maustettua popcornia. Avasimme ensimmäisen ja rupesimme syömään, mutta sitten aloimme ajatella miestä, jonka luona olimme käyneet.
Kun vilkaisimme toista rasiaamme, muistimme, että tämä mies asui yksin. Ajattelimme, että hänkin saattaisi pitää popcornista, mutta muistimme, kuinka torjuva hän oli ollut. Hän oli luultavasti joka tapauksessa käymässä sukulaisten luona, eikä hän haluaisi nähdä meitä, vaikka hän olisikin kotona. Sitä paitsi tämä oli meidän popcorniamme.
Tuo ensimmäinen ajatus ei kuitenkaan kaikonnut. Työnsimme tekosyyt syrjään ja päätimme antaa hänelle toisen popcornrasiamme.
Sinä sunnuntaina kirkon jälkeen ajoimme hänen talolleen ja koputimme oveen. Olin jo tulla toisiin ajatuksiin, mutta sitten ovi avautui.
”Hyvää joulua!” sanoimme. Hänen kasvoilleen puhkesi todella leveä hymy, ja hän kutsui meidät sisään.
”Veli, meillä on sinulle lahja”, sanoimme. Sitten annoimme hänelle ison popcornrasian. Hän hymyili vieläkin leveämmin ja pyysi meitä istumaan sohvalleen. Jutellessamme tajusin, että olin nähnyt harvoin ketään niin onnellisena.
Saimme tietää, ettei lähistöllä asunut ketään sukulaisia. Hän oli suunnitellut viettävänsä joulun yksin. Paketoidut lahjat, jotka näin hänen pienen joulukuusensa alla, osoittautuivat vain tyhjiksi laatikoiksi, jotka oli paketoitu koristeiksi.
”En uskonut, että kukaan välittää minusta”, hän sanoi. ”En uskonut saavani yhtään lahjaa tänä vuonna.”
Lähtiessämme tunsin niin suurta iloa, etten osannut pitää sitä sisälläni. En edes pitänyt tästä miehestä, mutta nyt tunsin aitoa rakkautta häntä kohtaan.
Joulussa ei ole kyse sinusta tai minusta. Kyse on Jeesuksesta Kristuksesta, kaikkein suurimmasta lahjasta, ja siitä, että kerromme Hänen rakkaudestaan muille. Kun rakastamme ja autamme muita, me tunnemme iloa, koska taivaallinen Isä on mieltynyt valintaamme seurata Hänen Poikaansa.