Patriarkallinen siunauksesi – innoitettua ohjausta taivaalliselta Isältä
Patriarkallinen siunaukseni auttoi minua ymmärtämään todellisen iankaikkisen identiteettini – kuka todella olen ja millainen minusta voisi tulla.
Sain kasvatukseni suurenmoisilta vanhemmilta, jotka rakastivat ja opettivat uskollisesti meille lapsilleen evankeliumia. Valitettavasti rakkailla vanhemmillani oli vuosien ajan vaikeuksia avioliitossaan. Olin Alkeisyhdistys-ikäinen, kun minulle kerrottiin, että jonakin päivänä vanhempani todennäköisesti eroaisivat ja sisarusteni ja minun pitäisi valita, kumman vanhemman luona asuisimme. Sen seurauksena olin vuosia hyvin ahdistunut, mutta lahja taivaalliselta Isältäni – patriarkallinen siunaukseni – auttoi lopulta muuttamaan kaiken kohdallani.
Kun olin 11-vuotias ja yhä enemmän huolissani vanhempieni suhteesta, halusin kovasti patriarkallisen siunauksen. Tiesin, että taivaallinen Isä tuntee minut täydellisesti ja tietää erityiset olosuhteeni. Tiesin myös, että saisin Häneltä ohjausta. Heti 12-vuotissyntymäpäiväni jälkeen sain oman patriarkallisen siunauksen. Siitä on yli puoli vuosisataa, mutta muistan elävästi tuon pyhän kokemuksen yksityiskohdat.
Onneksi meillä on innoitettua ohjausta patriarkallisista siunauksista kirkon Yleiskäsikirjassa:
”Jokainen kelvollinen, kastettu jäsen on oikeutettu saamaan patriarkallisen siunauksen, joka antaa innoitettua ohjausta taivaalliselta Isältä.”
Jäsenen tulee olla ”riittävän kypsä ymmärtämään siunauksen merkityksen ja pyhän luonteen” ja ”ymmärtää evankeliumin perusoppi”.
”Ihannetilanteessa jäsenen tulee olla niin nuori, että monet tärkeät päätökset elämässä ovat vielä edessäpäin. – – Pappeusjohtajien ei pidä asettaa jäsenille alaikärajaa patriarkallisen siunauksen saamiseen. – –
Jokainen patriarkallinen siunaus on pyhä, luottamuksellinen ja henkilökohtainen. – –
Henkilön, joka saa patriarkallisen siunauksen, tulee arvostaa sen sanoja, pohtia niitä ja elää kelvollisena saamaan luvatut siunaukset tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.”1
Meille rakas presidentti Russell M. Nelson on toistuvasti opettanut patriarkallisen siunauksen tärkeydestä2 ja siitä, että se antaa kullekin saajalle ”ilmoituksen polveutumisesta Abrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin asti”3 ja että kukin siunaus ”on henkilökohtainen pyhä kirjoitus sinulle”4.
Patriarkallinen siunaukseni oli lukuisista syistä minulle ratkaisevan tärkeä, kun olin nuori. Ensiksi, Pyhän Hengen voiman avulla patriarkallinen siunaukseni auttoi minua ymmärtämään todellisen iankaikkisen identiteettini – kuka todella olen ja millainen minusta voisi tulla. Se auttoi minua tietämään, kuten presidentti Nelson on opettanut, että olen ”Jumalan poika”, ”liiton lapsi” ja ”Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi”.5 Tiesin, että taivaallinen Isäni ja Vapahtajani tuntevat minut ja rakastavat minua ja että He ovat henkilökohtaisesti mukana elämässäni. Tämä auttoi minua tuntemaan halua päästä lähemmäksi Heitä ja vahvistaa uskoani ja luottamustani Heihin.
Eräs rakas ystävä, joka liittyi kirkkoon nuorena aikuisena, kertoi: ”Kun patriarkka asetti kätensä pääni päälle ja lausui nimeni, kaikki muuttui – – ei vain silloin vaan koko loppuelämäkseni. Tunsin heti – sen voiman välityksellä, jolla hän puhui – että minut tunnetaan läheisesti ja syvällisesti. Hänen lausumansa sanat tunkeutuivat koko olemukseeni. Tiesin, että taivaallinen Isä tuntee minut läpikotaisin.”
Se, että tiesin, kuka todella olen, auttoi minua ymmärtämään ja tuntemaan halua tehdä sitä, mitä Jumala odotti minulta.6
Se johti minut tutkimaan liittoja, jotka olen solminut, ja niitä siunauksia, jotka Jumala on luvannut Abrahamin kanssa solmimassaan liitossa.7 Se antoi minulle iankaikkisen näkökulman, joka on innoittanut minua pitämään liittoni täydemmin.
Tutkin patriarkallista siunaustani toistuvasti, ja nuorena usein päivittäin, mikä auttoi minua tuntemaan Pyhän Hengen lohduttavaa, ohjaavaa vaikutusta. Hän vähensi osaltaan ahdistustani, kun noudatin Hänen kehotuksiaan. Tämä lisäsi haluani kutsua aktiivisesti elämääni valoa, totuutta ja Pyhää Henkeä tutkimalla pyhiä kirjoituksiani ja rukoilemalla päivittäin sekä pyrkimällä uutterammin tutkimaan ja noudattamaan Jumalan profeetan ja apostolien opetuksia. Patriarkallinen siunaukseni auttoi minua myös tuntemaan halua olla kuuliaisempi taivaallisen Isäni tahdolle, ja tämä keskittyminen auttoi minua kokemaan suurta iloa henkilökohtaisista olosuhteistani huolimatta.8
Sain hengellistä voimaa joka kerta kun tutkin patriarkallista siunaustani. Kun vanhempani viimein erosivat, patriarkallisesta siunauksestani, kuten presidentti Thomas S. Monson opetti, oli tullut minulle ”kallisarvoinen ja mittaamattoman arvokas henkilökohtainen aarre”, nimittäin ”henkilökohtainen Liahona”9.
Ettehän ymmärrä väärin. En ollut täydellinen. Tein kaikenlaisia virheitä. Iankaikkinen kumppanini voi vahvistaa, että teen niitä yhä. Mutta patriarkallinen siunaukseni auttoi minua ja auttaa minua yhä tuntemaan halua toimia paremmin ja olla parempi.10 Se, että tutkin patriarkallista siunaustani usein, lisäsi haluani vastustaa kiusauksia. Se auttoi minua tuntemaan halua ja rohkeutta tehdä parannus, ja parannuksesta tuli yhä enenevässä määrin iloinen asia.
Minulle oli ehdottoman tärkeää saada patriarkallinen siunaukseni, kun olin nuori ja kun todistukseni oli vielä kasvamassa. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että vanhempani ja piispani ymmärsivät, että tuntemani halu osoitti minun olevan valmis.
Kun olin 12-vuotias, maailma ei ollut läheskään niin hämmentävä ja häiritsevä kuin nykymaailma. Presidentti Nelson on kuvannut meidän aikamme olevan ”maailmanhistorian mitä ongelmallisinta” ja maailman olevan ”synnin kyllästämä” ja ”itsekeskeinen”.11 Onneksi nuoremme nykyään ovat paljon kypsempiä kuin minä olin 12-vuotiaana, ja heidänkin on tehtävä nuorina ratkaisevan tärkeitä päätöksiä! Heidänkin pitää tietää, keitä he todella ovat ja että Jumala rakastaa heitä ja on heistä täysin tietoinen!
Kaikki eivät halua patriarkallista siunaustaan siinä iässä kuin minä halusin. Mutta rukoilen, että jäsenet, jotka eivät ole vielä saaneet patriarkallista siunaustaan, pyrkivät rukoillen tietämään, milloin he ovat valmiita. Lupaan, että jos valmistaudutte hengellisesti, teidän kokemuksenne, kuten minun, on teille pyhä. Rukoilen myös, että ne, jotka ovat jo saaneet patriarkallisen siunauksensa, tutkivat sitä ja arvostavat sitä. Patriarkallisen siunaukseni vaaliminen nuorena on siunannut minua rohkeudella, kun olen ollut lannistunut, lohdulla, kun olen pelännyt, rauhalla, kun olen tuntenut levottomuutta, toivolla, kun olen tuntenut toivottomuutta, ja ilolla, kun olen tarvinnut sitä eniten. Patriarkallinen siunaukseni on lisännyt uskoani ja luottamustani taivaalliseen Isääni ja Vapahtajaani. Se on myös lisännyt rakkauttani Heitä kohtaan – ja se lisää sitä edelleen.12
Todistan, että patriarkalliset siunaukset todella antavat innoitettua ohjausta taivaalliselta Isältä. Lausun todistukseni taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa – meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen – elävästä todellisuudesta. He tuntevat meidät, rakastavat meitä ja haluavat siunata meitä. Tiedän myös varmuudella, että presidentti Russell M. Nelson on Jumalan profeetta maan päällä tänä päivänä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.