Ei ”voi olla mitään niin suurta ja ihanaa kuin iloni oli”
Päivittäinen parannuksen tekeminen ja Jeesuksen Kristuksen luo tuleminen ovat tie ilon kokemiseen – ilon, jota emme osaa edes kuvitella.
Koko kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutehtävän ajan Vapahtaja osoitti suurta myötätuntoa kaikkia Jumalan lapsia kohtaan – erityisesti niitä kohtaan, jotka kärsivät tai olivat langenneet pois. Kun fariseukset arvostelivat Jeesusta siitä, että Hän oli syntisten seurassa ja söi heidän kanssaan, Hän vastasi opettamalla kolme tuttua vertausta.1 Jokaisessa näistä vertauksista Hän tähdensi sitä, kuinka tärkeää on etsiä harhaan joutuneita, ja sitä iloa, jota tunnetaan, kun he palaavat. Esimerkiksi vertauksessa eksyneestä lampaasta Hän sanoi: ”Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan [suuresti taivaassa].”2
Toiveenani tänään on vahvistaa yhteyttä ilon ja parannuksen välillä – tarkemmin sanottuna sen ilon, joka tulee, kun teemme parannuksen, ja niiden ilon tunteiden, joita koemme, kun kutsumme muita tulemaan Kristuksen luo ja vastaanottamaan elämässään Hänen sovitusuhrinsa.
Me olemme, jotta meillä voisi olla ilo
Pyhissä kirjoituksissa sana ilo tarkoittaa tavallisesti paljon muutakin kuin ohimeneviä tyytyväisyyden hetkiä tai jopa onnen tunteita. Ilo on tässä yhteydessä jumalallinen ominaisuus, jota tunnemme täydessä laajuudessaan, kun palaamme asumaan Jumalan luo.3 Se on syvällisempää, kohottavampaa, kestävämpää ja elämää muuttavampaa kuin mikään nautinto tai mukavuus, jota tämä maailma voi tarjota.
Meidät on luotu kokemaan iloa. Se on päämäärä, joka on suunniteltu meille rakastavan taivaallisen Isän lapsina. Hän haluaa meidän kokevan iloa yhdessä Hänen kanssaan. Profeetta Lehi opetti, että Jumalan suunnitelma meitä jokaista varten on, että meillä ”voisi olla ilo”4. Koska me elämme langenneessa maailmassa, kestävä ilo eli ikuinen ilo näyttää toisinaan saavuttamattomalta. Kuitenkin heti seuraavassa jakeessa Lehi jatkoi selittämällä, että ”Messias [tuli] lunastaakseen [meidät] lankeemuksesta”5. Lunastus Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja avulla tekee ilon mahdolliseksi.
Evankeliumin sanoma on toivon sanoma, ”ilosanoma, suuri ilo”6 ja keino, jonka avulla kaikki voivat kokea rauhaa ja ilon hetkiä tässä elämässä ja saada ilon täyteyden tulevassa elämässä.7
Ilo, josta puhumme, on lahja uskollisille, mutta sillä on hintansa. Ilo ei ole halpaa, eikä sitä anneta kevyesti. Pikemminkin se ostetaan Jeesuksen Kristuksen ”kalliilla verellä”8. Jos todella ymmärtäisimme todellisen, jumalallisen ilon arvon, me emme epäröisi uhrata mitään maallista omaisuutta tai tehdä tarvittavia elämänmuutoksia saadaksemme sen.
Eräs voimallinen mutta nöyrä kuningas Mormonin kirjassa ymmärsi tämän. ”Mitä minun pitää tehdä”, hän kysyi, ”jotta syntyisin Jumalasta ja saisin tämän jumalattoman hengen kitketyksi juurineen rinnastani ja saisin hänen Henkensä, jotta täyttyisin ilosta? – – Katso, hän sanoi, minä jätän kaiken, mitä omistan, niin, minä luovun kuninkuudestani, jotta saisin tämän suuren ilon.”9
Vastauksena kuninkaan kysymykseen lähetyssaarnaaja Aaron sanoi: ”Jos sinä tätä haluat, [kumarru] Jumalan edessä [ja tee parannus] kaikista synneistäsi.”10 Parannus on tie iloon11, koska se on tie, joka johtaa Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen luo.12
Vilpitön parannus tuo ilon
Joistakuista saattaa tuntua ristiriitaiselta ajatella, että parannus on tie iloon. Parannuksen tekeminen voi olla toisinaan tuskallista ja vaikeaa. Se edellyttää sen myöntämistä, että jotkin ajatuksistamme ja toimistamme – jopa jotkin asiat, joihin olemme uskoneet – ovat olleet vääriä. Parannus edellyttää myös muutosta, joka voi joskus olla epämukavaa. Mutta ilo ja mukavuus eivät ole sama asia. Synti – myös omahyväisyyden synti – rajoittaa iloamme.
Kuten psalminkirjoittaja sanoi: ”Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.”13 Kun teemme parannusta synneistämme, meidän pitää keskittyä sitä seuraavaan suureen iloon. Yöt saattavat tuntua pitkiltä, mutta aamu kyllä koittaa, ja voi, kuinka ihania ovatkaan rauha ja loistava ilo, joita tunnemme, kun Vapahtajan sovitus vapauttaa meidät synnistä ja kärsimyksestä.
Ei voi olla mitään niin suurta ja ihanaa
Miettikää Alman kokemusta Mormonin kirjassa. Häntä ”kidutti iankaikkinen piina”, ja hänen syntinsä ”raastoivat” hänen sieluaan. Mutta kun hän kääntyi Vapahtajan puoleen ja pyysi armoa, hän ei enää voinut muistaa tuskiaan.14
”Ja oi, mikä ilo”, hän julisti, ”ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, [ei] voi olla mitään niin suurta ja ihanaa kuin iloni oli.”15
Tällainen ilo on tarjolla niille, jotka tulevat Jeesuksen Kristuksen luo tekemällä parannuksen.16 Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut:
”[Parannus] avaa meille pääsyn Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaan. – –
Kun päätämme tehdä parannuksen, me päätämme muuttua! Annamme Vapahtajan muovata meistä parhaan version itsestämme. Teemme valinnan kasvaa hengellisesti ja saada iloa – iloa lunastuksesta Hänessä. Kun teemme valinnan tehdä parannuksen, me teemme valinnan tulla enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi!”17
Parannuksen tekeminen tuo iloa, koska se valmistaa sydäntämme ottamaan vastaan Pyhän Hengen vaikutuksen. Pyhällä Hengellä täyttyminen tarkoittaa täyttymistä ilolla. Ja se, että täyttyy ilolla, tarkoittaa, että täyttyy Pyhällä Hengellä.18 Ilomme lisääntyy, kun teemme päivittäin työtä saadaksemme Hengen vaikutuksen elämäämme. Kuten profeetta Mormon opetti: ”He paastosivat ja rukoilivat usein ja tulivat vahvemmiksi ja vahvemmiksi nöyryydessään ja lujemmiksi ja lujemmiksi [uskossaan Kristukseen], niin että heidän sielunsa täyttyi ilolla ja lohdutuksella.”19 Herra lupaa kaikille, jotka tekevät työtä seuratakseen Häntä: ”Minä annan sinulle Hengestäni, joka valaisee mielesi ja joka täyttää sielusi ilolla.”20
Iloa muiden auttamisesta parannukseen
Kun olemme tunteneet iloa, joka tulee vilpittömästä parannuksesta, me varsin luonnollisesti haluamme jakaa sitä iloa muille. Kun teemme niin, ilomme moninkertaistuu. Juuri niin tapahtui Almalle.
”Tämän vuoksi minä kerskun”, hän sanoi, ”että kenties voin olla väline Jumalan käsissä jonkun sielun johdattamisessa parannukseen; ja tämä on minun iloni.
Ja katso, kun näen monien veljieni todella katuvan ja tulevan Herran Jumalansa luokse, silloin sieluni täyttyy ilosta; silloin muistan, mitä Herra on tehnyt hyväkseni – –; niin, ja silloin muistan hänen armahtavan käsivartensa, jonka hän ojensi minua kohti.”21
Se, että autamme muita tekemään parannuksen, on luonnollinen osoitus kiitollisuudestamme Vapahtajaa kohtaan, ja se on suuren ilon lähde. Herra on luvannut:
”Ja jos kävisi niin, että te – – johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!
Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni – –, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!”22
Kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen
Minusta on hyödyllistä yrittää kuvitella iloa, jota Vapahtaja varmasti tuntee joka kerta, kun otamme vastaan Hänen sovitusuhrinsa siunaukset elämässämme.23 Kirjeessään heprealaisille apostoli Paavali esitti tämän lempeän näkemyksen, jota presidentti Nelson on lainannut24: ”Pankaamme pois kaikki – – synti, joka niin helposti kietoutuu meihin – –, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme pelastajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän – – kesti ristillä kärsimykset, ja nyt istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.”25 Puhumme usein Getsemanen ja Golgatan tuskasta ja kärsimyksestä, mutta harvoin puhumme siitä suuresta ilosta, jota Vapahtaja on varmasti odottanut kokevansa uhratessaan henkensä meidän puolestamme. On selvää, että Hän koki tuskaa ja kärsi meidän tähtemme, jotta voisimme kokea iloa siitä, että voimme palata Hänen kanssaan Jumalan luo.
Opetettuaan ihmisiä muinaisessa Amerikassa Vapahtaja ilmaisi suuren rakkautensa heitä kohtaan sanomalla:
”Nyt, katso, minun iloni on suuri, aina täyteyteen asti, teidän [tähtenne]; niin, ja samoin Isä riemuitsee ja myös kaikki pyhät enkelit – –.
[Teidän tähtenne] minulla on ilon täyteys.”26
Tulkaa Kristuksen luo ja ottakaa vastaan Hänen ilonsa
Veljet ja sisaret, päätän esittämällä henkilökohtaisen todistukseni, jota pidän pyhänä lahjana. Minä tiedän, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Tiedän, että Hän rakastaa meitä jokaista. Hänen ainoa tarkoituksensa – Hänen työnsä ja kirkkautensa27 – on auttaa meitä saamaan ilon täyteys Hänessä. Minulla on omakohtainen todistus siitä, että päivittäinen parannuksen tekeminen ja Jeesuksen Kristuksen luo tuleminen ovat tie ilon kokemiseen – ilon, jota emme osaa edes kuvitella.28 Siksi me olemme täällä maan päällä. Siksi Jumala valmisti suuren onnensuunnitelmansa meitä varten. Jeesus Kristus on todellakin ”tie, totuus ja elämä”29 ja ainoa ”taivaan alla annettu [nimi], jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan”30. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.