Muista, mikä on kaikkein tärkeintä
Kaikkein tärkeimpiä ovat suhteemme taivaalliseen Isään ja Hänen rakkaaseen Poikaansa, perheeseemme ja lähimmäisiimme sekä se, että annamme Hengen opastaa meitä.
Kun muistelemme tänä viikonloppuna Vapahtajan saapumista riemusaatossa Jerusalemiin vähän ennen sovitusuhriaan, mieleeni tulevat Hänen toivon ja lohdun sanansa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”1
Rakastan Häntä. Uskon Häntä. Todistan, että Hän on ylösnousemus ja elämä.
Tämä todistus on lohduttanut ja vahvistanut minua viimeisten neljän ja puolen vuoden aikana vaimoni Barbaran kuoleman jälkeen. Kaipaan häntä.
Olen usein pohtinut iankaikkista avioliittoamme ja elämäämme yhdessä.
Olen aiemmin kertonut, kuinka tapasin Barbaran ensimmäisen kerran ja kuinka tuo kokemus opetti minua hyödyntämään ”edistymisen seuraamisen” taitoa, jonka olin oppinut lähetystyössä. Minun oli nopeasti seurattava edistymistäni hänen kanssaan sen jälkeen kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran, koska hän oli kaunis, suosittu ja hänellä oli kalenteri täynnä tapaamisia. Ihastuin häneen jo varhain, koska hän oli helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Ihailin hänen hyvyyttään. Tunsin, että hän ja minä kuuluimme yhteen. Se tuntui mielessäni niin yksinkertaiselta.
Barbara ja minä seurustelimme, ja suhteemme alkoi vahvistua, mutta hän oli epävarma siitä, olisiko avioliitto minun kanssani oikein hänen kohdallaan.
Ei riittänyt, että minä tiesin. Barbaran piti tietää omakohtaisesti. Tiesin, että jos paastoaisimme ja rukoilisimme asiasta, Barbara voisi saada vahvistuksen taivaasta.
Vietimme viikonlopun ilman tapaamisia, jotta voisimme paastota ja rukoilla erikseen saadaksemme tietää asian omalta kohdaltamme. Minun onnekseni hän sai saman vahvistuksen kuin minä. Lopun te tiedättekin.
Kun Barbara kuoli, lapsemme panivat hänen hautakiveensä muutamia opetuksia, jotka Barbara halusi heidän muistavan. Yksi niistä opetuksista on tämä: ”Kaikkein tärkeintä on se, mikä kestää pisimpään.”
Tänään kerron sydämestäni muutamia tuntemuksia ja ajatuksia siitä, mikä on kaikkein tärkeintä.
Ensiksi, suhde taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa, Herraan Jeesukseen Kristukseen, on kaikkein tärkeintä. Tämä suhde on tärkeintä nyt ja iankaikkisuudessa.
Toiseksi, perhesuhteet kuuluvat asioihin, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä.
Palvelutehtäväni aikana olen käynyt monien yksittäisten ihmisten ja perheiden luona, joita tuhoisat luonnonkatastrofit ovat koetelleet. Monet ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan, ovat olleet nälissään ja peloissaan. He ovat tarvinneet lääkintäapua, ruokaa ja suojaa.
He ovat myös tarvinneet perhettään.
Ymmärrän, ettei joillakuilla ehkä ole lähiperheen siunauksia, joten otan ”perheeseen” mukaan sukulaiset, ystävät ja jopa seurakuntaperheen. Nämä suhteet ovat olennaisia emotionaalisen ja fyysisen terveyden kannalta.
Nämäkin suhteet voivat tarjota rakkautta, iloa, onnellisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Näiden tärkeiden suhteiden vaaliminen on valinta. Valinta olla osa perhettä edellyttää sitoutumista, rakkautta, kärsivällisyyttä, kommunikointia ja anteeksiantoa.2 Saattaa tulla hetkiä, jolloin olemme eri mieltä toisen henkilön kanssa, mutta me voimme tehdä sen olematta eripuraisia. Seurustellessa ja avioliitossa me emme rakastu tai lakkaa rakastamasta aivan kuin olisimme nappuloita, joita siirrellään šakkilaudalla. Me teemme valinnan rakastaa ja tukea toisiamme. Me teemme samoin muissa perhesuhteissa ja ystävien kanssa, jotka ovat meille kuin perhettä.
Perhejulistuksessa sanotaan: ”Jumalallinen onnensuunnitelma tekee mahdolliseksi perhesuhteiden jatkumisen haudan tuolla puolen. Pyhissä temppeleissä tarjolla olevat pyhät toimitukset ja liitot suovat yksilöille mahdollisuuden palata Jumalan kasvojen eteen ja perheille mahdollisuuden tulla liitetyksi yhteen iankaikkisuudeksi.”3
Vielä yksi asia, joka kuuluu tärkeimpiin, on Hengen kehotusten noudattaminen tärkeimmissä ihmissuhteissamme ja pyrkimyksissämme rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme, myös yksityisessä ja julkisessa palvelutehtävässämme. Opin tämän asian varhain elämässäni palvellessani piispana.
Myöhään eräänä kylmänä, lumisena talvi-iltana olin lähdössä piispan toimistostani, kun sain voimakkaan vaikutelman vierailla erään iäkkään seurakunnan lesken luona. Vilkaisin kelloani – kello oli kymmenen. Järkeilin, että oli liian myöhä mennä sellaiselle käynnille. Ja sitä paitsi satoi lunta. Päätin käydä tämän rakkaan sisaren luona heti aamulla sen sijaan, että häiritsisin häntä näin myöhään. Ajoin kotiin ja menin nukkumaan, mutta kääntyilin ja pyöriskelin vuoteessani läpi yön, koska Henki vaikutti minuun.
Varhain seuraavana aamuna ajoin suoraan lesken kotiin. Hänen tyttärensä avasi oven ja sanoi kyynelsilmin: ”Voi, piispa, kiitos, että tulit. Äiti kuoli kaksi tuntia sitten” – olin aivan musertunut. En koskaan unohda sydämeni tunteita. Itkin. Kuka enemmän kuin tämä rakas leski olisi ansainnut sen, että hänen piispansa pitelisi häntä kädestä, lohduttaisi häntä ja ehkä antaisi hänelle viimeisen siunauksen? Menetin sen tilaisuuden, koska järkeilin pois mielestäni tämän Hengen voimakkaan kehotuksen.4
Veljet ja sisaret, nuoret miehet ja nuoret naiset sekä Alkeisyhdistyksen lapset, todistan, että Hengen kehotusten noudattaminen on yksi tärkeimpiä asioita kaikissa ihmissuhteissamme.
Lopuksi tänä palmusunnuntaiviikonloppuna todistan, että kääntymyksen kokeminen Herraan, Hänestä todistaminen ja Hänen palvelemisensa ovat myös kaikkein tärkeimpiä.
Usko Jeesukseen Kristukseen on todistuksemme perustana. Todistus on osoitus tai vahvistus iankaikkisen totuuden juurtumisesta ihmisen sydämeen ja sieluun Pyhän Hengen kautta. Hengestä syntynyt ja Hengen vahvistama todistus Jeesuksesta Kristuksesta muuttaa elämää – se muuttaa sitä, kuinka ajattelemme ja kuinka elämme. Todistus kääntää meidät kohti taivaallista Isäämme ja Hänen jumalallista Poikaansa.
Alma opetti:
”Katso, minä todistan teille tietäväni, että nämä asiat, joista olen puhunut, ovat totta. Ja kuinka luulette minun tietävän niiden olevan varmasti totta?
Katso, minä sanon teille, että Jumalan Pyhä Henki on ilmaissut ne minulle. Katso, minä olen paastonnut ja rukoillut monta päivää, jotta voisin itse tietää nämä asiat. Ja nyt minä tiedän itse, että ne ovat totta, sillä Herra Jumala on ilmaissut ne minulle Pyhän Henkensä kautta.”5
Se, että meillä on todistus, ei yksin riitä. Kun kääntymyksemme Jeesukseen Kristukseen kasvaa, me haluamme luonnollisesti todistaa Hänestä – Hänen hyvyydestään, rakkaudestaan ja ystävällisyydestään.
Usein paastosunnuntaina todistuskokouksissamme kuulemme useammin ilmauksia ”olen kiitollinen” ja ”minä rakastan” kuin kuulemme ilmauksia ”minä tiedän” ja ”minä uskon”.
Kutsun teitä lausumaan todistuksenne Jeesuksesta Kristuksesta useammin. Todistakaa siitä, mitä tiedätte ja uskotte ja mitä tunnette, älkää pelkästään kertoko, mistä olette kiitollisia. Todistakaa omista kokemuksistanne, kun olette oppineet tuntemaan Vapahtajan ja rakastamaan Häntä ja kun olette eläneet Hänen opetustensa mukaan, sekä Hänen lunastavasta ja kaiken mahdolliseksi tekevästä voimastaan elämässänne. Kun todistatte siitä, mitä tiedätte, uskotte ja tunnette, Pyhä Henki vahvistaa totuuden niille, jotka vilpittömästi kuuntelevat todistustanne. He tekevät niin, koska he ovat nähneet, kuinka teistä on tullut Jeesuksen Kristuksen rauhanomaisia seuraajia. He näkevät, mitä tarkoittaa se, että on Hänen opetuslapsensa. He myös tuntevat jotakin, mitä he eivät ehkä ole tunteneet aiemmin. Puhdas todistus tulee muuttuneesta sydämestä, ja Pyhän Hengen voima voi viedä sen muiden sydämeen, jotka ovat avoimia ottamaan sen vastaan.
Ne, jotka tuntevat jotakin todistuksenne johdosta, voivat sitten pyytää rukouksessa Herraa vahvistamaan todistuksenne totuuden. Silloin he voivat tietää omakohtaisesti.
Veljet ja sisaret, todistan teille tietäväni, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Hän elää. Hän on Jumalan ylösnoussut Poika, ja tämä on Hänen kirkkonsa, jota johtavat Hänen profeettansa ja apostolinsa. Rukoilen, että jonakin päivänä, kun siirryn seuraavaan maailmaan, voin tehdä sen todistukseni palaessa kirkkaana.
Palvelutehtävässäni olen oppinut, että kaikkein tärkeimpiä ovat suhteemme taivaalliseen Isään ja Hänen rakkaaseen Poikaansa, perheeseemme ja lähimmäisiimme sekä se, että annamme Herran Hengen opastaa meitä näissä suhteissa, niin että voimme todistaa siitä, mikä on kaikkein tärkeintä ja mikä kestää pisimpään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.