Luku 9
”Kotilieden vartijoita”
Perheen perustamista, hoivaamista ja puolustamista
Presidentti Gordon B. Hinckley, kirkon 15. presidentti, seisoi kirkon naisten edessä yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa 23. syyskuuta 1995. Hän ilmaisi kiitollisuutensa myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten – nuorten ja vanhojen, naimisissa olevien ja naimattomien, niiden, joilla oli lapsia ja niiden, joilla ei ollut – uskollisuudesta ja uutteruudesta. Tuoden esiin vakavat haasteet, joita heillä oli edessään, hän tarjosi kannustusta, neuvoja ja varoituksen auttaakseen heitä täyttämään tehtävänsä ja kokemaan iloa elämässä. Puheensa loppupuolella hän sanoi:
Gordon B. Hinckley
”Koska on niin paljon saivartelua, jota tarjotaan totuutena, niin paljon harhakäsityksiä normien ja arvojen suhteen, niin paljon houkutuksia ja viettelyksiä joutua hiljalleen maailman tahrimaksi, olemme tunteneet tarvetta varoittaa ja varoittaa ennalta. Tämän edistämiseksi me, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin neuvosto, annamme nyt kirkolle ja maailmalle lausunnon julistuksena ja vahvistuksena perheeseen liittyvistä normeista, opeista ja käytännöistä, jotka tämän kirkon profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat ovat toistuvasti esittäneet kautta sen historian.”1 Sitten hän luki asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle”. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin julistus luettiin julkisuudessa.
Julistuksessa ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi julistavat, että ”perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset”. He julistavat juhlallisesti, ”että avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”. He muistuttavat aviomiehiä ja vaimoja näiden vakavasta velvollisuudesta ”rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä”.2
Kuten julistuksen otsikko tähdentää, se julkaistiin julistuksena maailmalle – muistuttamaan kaikkia ihmisiä, myös kansakuntien johtohenkilöitä, perheen iankaikkisesta tärkeydestä. Kahdeksan kuukautta julistuksen esittämisen jälkeen presidentti Hinckley puhui lehdistökonferenssissa Tokiossa Japanissa. Hän sanoi: ”Miksi me olemme antaneet tämän julistuksen perheestä juuri nyt? Siksi, että perhettä vastaan hyökätään. Perheitä hajoaa kaikkialla maailmassa. Paikka, josta yhteiskuntaa on alettava parantaa, on koti. Lapset tekevät enimmäkseen sitä, mitä heille opetetaan. Me yritämme parantaa maailmaa vahvistamalla perhettä.”3
Apuyhdistyksen sisarten todistukset osoittavat, että sen lisäksi että tämä opillinen lausunto on julistus koko maailmalle, se on merkityksellinen jokaiselle perheelle ja jokaiselle yksilölle kirkossa. Julistuksen periaatteet ovat koskettaneet kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevien sisarten sydäntä.
Barbara Thompson
Sisar Barbara Thompson, joka kutsuttiin myöhemmin palvelemaan neuvonantajana Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, oli Suolajärven tabernaakkelissa, kun presidentti Hinckley luki siellä julistuksen. ”Se oli hieno tilaisuus”, hän muisteli. ”Tunsin sanoman tärkeyden. Huomasin myös ajattelevani: ’Se on hieno opas vanhemmille. Se on myös iso vastuu vanhemmille.’ Ajattelin hetken, ettei se oikeastaan koskenut paljonkaan minua, koska en ollut naimisissa eikä minulla ollut lapsia. Mutta lähes yhtä nopeasti ajattelin: ’Mutta koskeehan se minua. Olen perheenjäsen. Olen tytär, sisko, täti, serkku, veljen- ja sisarentytär ja lapsenlapsi. Minulla on velvollisuuksia – ja siunauksia – koska kuulun perheeseen. Vaikka olisin ainoa elossa oleva jäsen omassa perheessäni, olen silti Jumalan perheen jäsen, ja minulla on velvollisuus auttaa vahvistamaan muita perheitä.”4
Myös sisar Bonnie D. Parkin, joka palveli myöhemmin Apuyhdistyksen 14. ylijohtajana, oli tabernaakkelissa, kun presidentti Hinckley luki julistuksen. Hän muisteli: ”Yleisön keskuudessa vallitsi hiljaisuus, mutta myös innostunut tunnelma, ajatus: ’Kyllä, me tarvitsemme apua perheillemme!’ Muistan, että se tuntui niin oikealta. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin. Katsellessani muita sisaria, jotka istuivat lähelläni, hekin näyttivät kokevan samanlaisia tunteita. Julistuksessa oli niin paljon asiaa, etten malttanut odottaa, että saisin sen painettuna tutkiakseni sitä. Julistus vahvistaa naisten arvoaseman. Ja ajatelkaa, että se annettiin ensiksi kirkon naisille yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa.”5
Miksi ensimmäinen presidenttikunta päätti ilmoittaa perhejulistuksen yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa? Kun presidentti Hinckley oli lukenut sen, hän antoi vastauksen tähän kysymykseen. ”Te olette kotilieden vartijoita”, hän sanoi sisarille. ”Te olette lasten synnyttäjiä. Te olette niitä, jotka hoivaavat heitä ja juurruttavat heihin heidän elämäntapansa. Mikään muu työ ei yllä yhtä lähelle jumaluutta kuin Jumalan poikien ja tyttärien hoivaaminen.”6
Presidentti James E. Faust, presidentti Hinckleyn toinen neuvonantaja, lisäsi seuraavan selityksen: ”Koska te äidit olette perheen sydän ja sielu, oli sopivaa, että se [julistus] luettiin ensimmäiseksi yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa.”7
”Vahvistuksena – – normeista, opeista ja käytännöistä”
Perhejulistuksen opit eivät olleet uusia vuonna 1995. Kuten presidentti Hinckley totesi, ne olivat ”vahvistuksena – – normeista, opeista ja käytännöistä”8. Ne olivat olleet ”keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa” jo ennen kuin Hän loi maailman.9
Sisar Julie B. Beck, Apuyhdistyksen 15. ylijohtaja, on opettanut: ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa meillä on perhettä koskeva teologia, joka perustuu luomiseen, lankeemukseen ja sovitukseen. Maan luominen tarjosi paikan, jossa perheet voisivat elää. – – Lankeemus tarjosi perheelle tilaisuuden kasvaa. – – Sovitus antaa perheelle mahdollisuuden tulla sinetöidyksi yhteen iankaikkisesti.”10
Uskolliset naiset ja miehet ovat noudattaneet tarkoin tätä perhettä koskevaa teologiaa sekä näitä normeja, oppeja ja käytäntöjä aina kun evankeliumi on ollut maan päällä. ”Kunnioitettu äitimme Eeva” ja isämme Aadam olivat johtajia lapsilleen opettaen heille ”lunastuksemme iloa [ja] iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille”.11 Rebekka ja Iisak varmistivat, että heidän perheensä ei jäisi vaille pappeuden liittoja ja toimituksia.12 Leski Sarpatin kaupungissa kykeni pitämään huolta pojastaan, koska hänellä oli uskoa seurata profeetta Eliaa.13 Kaksituhatta kuusikymmentä nuorta sotilasta taisteli uskollisesti suojellakseen perheitään, koska he luottivat äitiensä lupaukseen, että ”Jumala pelastaisi heidät”.14 Kun Jeesus Kristus oli nuori mies, Hänelle ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi” Häntä, koska Hänen äitinsä Maria ja tämän aviomies Joosef hoivasivat Häntä rakkaudellaan ja huolenpidollaan.15
Kirkon alkuaikojen jäsenten ymmärrys perheen tärkeydestä lisääntyi evankeliumin palautuksen myötä.16 Pyhät oppivat, että pappeuden voimalla he voisivat saada temppelitoimituksia ja -liittoja, jotka sitoisivat heidän perheensä yhteen ikuisesti. Tämä lupaus vahvisti myöhempien aikojen pyhiä heidän täyttäessään tehtäviään Jumalan poikina ja tyttärinä.
Varhaiset Apuyhdistyksen johtohenkilöt kannustivat naisia tekemään perheestä elämänsä keskipisteen. Sisar Eliza R. Snow, Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja, ei saanut koskaan omia lapsia. Siitä huolimatta hän ymmärsi äidin vaikutuksen tärkeyden. Hän antoi Apuyhdistyksen sisarille neuvon: ”Olkoon ensimmäinen tehtävänne hoitaa velvollisuutenne kotona.”17 Sisar Zina D. H. Young, Apuyhdistyksen kolmas ylijohtaja, opetti sisaria ”tekemään kodistaan huomion keskipisteen, jossa rakkauden, rauhan ja ykseyden henki asustaa ja jossa vallitsee aina se suloinen rakkaus, joka ei muistele kärsimäänsä pahaa”18.
Mary Fielding Smith antoi esimerkin lujasta, rakastavasta äidistä. Hänen poikansa Joseph F. Smith, josta tuli kirkon kuudes presidentti, on muistellut:
”Muistan äitini Nauvoon ajoilta. Muistan, kuinka näin hänen avuttomine lapsineen rientävän lautalle mukanaan vain sellaista, mitä hän pystyi kantamaan ulos talosta, kun mellakoitsijat alkoivat pommittaa Nauvoon kaupunkia. Muistan kirkon vastoinkäymiset siellä ja matkalla Missourijoen varrella olevaan Winter Quartersiin ja sen, kuinka äitini uuvuttavalla matkallaan rukoili lastensa ja perheensä puolesta. – – Muistan kaikki ne koettelemukset, joita liittyi yritykseemme lähteä Israelin leirikunnan mukaan; saapumisen näihin vuorten laaksoihin ilman riittäviä valjakoita vetämään vankkureitamme sekä sen, että kun hänellä ei ollut varoja noiden tarvittavien valjakoiden hankkimiseen, hän valjasti lehmänsä ja vasikkansa ja sitoi kahdet vankkurit yhteen, ja me lähdimme kohti Utahia tässä ankeassa ja avuttomassa tilassa, ja äiti sanoi: ’Herra avaa tien.’ Mutta sitä, kuinka Hän avaisi tien, ei kukaan tiennyt. Olin silloin pikkupoika ja ajoin valjakkoa ja tein osani työstä. Muistan tavanneeni hänet rukoilemassa yksinään Jumalaa auttamaan häntä suorittamaan tehtävänsä. Ettekö usko, että nämä asiat jättävät jälkensä mieleen? Luuletteko, että voin unohtaa äitini esimerkin? Ei, hänen uskonsa ja esimerkkinsä tulevat aina olemaan kirkkaina muistissani. Kuinka voisinkaan sen ilmaista! Jokainen henkäykseni, jokainen sieluni tunne nousee kohti Jumalaa kiitollisuudesta Hänelle siitä, että äitini oli pyhä, että hän oli Jumalan nainen, puhdas ja uskollinen, ja että hän olisi kärsinyt mieluummin kuoleman kuin pettänyt hänelle osoitetun luottamuksen; että hän kärsi köyhyyttä ja ahdinkoa erämaassa ja yritti pitää perheensä koossa mieluummin kuin jäi Babyloniin. Juuri se henki täytti hänet ja hänen lapsensa.”19
Ajallisia tehtäviä ja iankaikkisia rooleja
Sopusoinnussa kodin ja perheen pyhää luonnetta koskevien ajattomien periaatteiden kanssa Melkisedekin pappeuden koorumit auttavat miehiä täyttämään tehtävänsä poikina, veljinä, aviomiehinä ja isinä. Apuyhdistys auttaa naisia täyttämään tehtävänsä tyttärinä, sisarina, vaimoina ja äiteinä. Apuyhdistyksen sisaret ovat aina tukeneet toistensa pyrkimyksiä vahvistaa perheitä, oppia käytännön taitoja kotinsa kohentamiseksi ja tehdä kodistaan paikka, jossa Henki voi asua.
Perheiden hoivaamista
Sisar Zina D. H. Young oli rakastava, hoivaava äiti, ja hän opetti Apuyhdistyksen sisarille periaatteita, jotka ohjasivat hänen omia pyrkimyksiään kotona. Hän neuvoi: ”Jos täällä on paikalla yksikin äiti, joka ei opeta ja ohjaa lapsiaan asianmukaisesti, – – pyydän hartaasti häntä tekemään niin. Kutsukaa lapsenne ympärillenne – – ja rukoilkaa heidän kanssaan. – – Varoittakaa lapsia meitä ympäröivistä pahoista asioista – –, jotta heistä ei tulisi näiden pahojen asioiden uhreja vaan että he varttuisivat pyhyydessä ja puhtaudessa Herran edessä.”20 Hän opetti myös: ”Olkaa uutteria kaikissa elämän velvollisuuksissa äiteinä ja vaimoina. – – Puhukaamme harkiten ja viisaasti pienokaistemme aikana välttäen vikojen etsimistä – – ja viljelkäämme luonteemme ylevämpiä ominaisuuksia, joilla on taipumus kohottaa, jalostaa ja puhdistaa sydäntä. – – Meidän tulee nähdä mitä suurinta vaivaa opettaaksemme Siionin lapsia olemaan rehellisiä, hyveellisiä, oikeamielisiä ja täsmällisiä kaikissa velvollisuuksissaan sekä olemaan työteliäitä ja pyhittämään sapatinpäivän. – – Äitien ei pitäisi koskaan sanoa lasten aikana mitään sellaista, mikä ei ole isän edun mukaista, sillä he tekevät tarkkoja huomioita. Kylväkää hyviä siemeniä heidän nuoreen ja herkkään mieleensä ja pitäkää aina periaatetta menettelytapaa parempana, sillä siten kokoatte aarteita taivaaseen.”21
Kun sisar Bathsheba W. Smith palveli Apuyhdistyksen neljäntenä ylijohtajana, hän näki tarpeen vahvistaa perheitä, ja niinpä hän laati Apuyhdistyksen sisarille äitienvalmennusoppiaiheita. Näissä oppiaiheissa oli avioliittoa, äitiyshuoltoa ja lastenkasvatusta koskevia ohjeita. Nämä oppiaiheet tukivat presidentti Joseph F. Smithin opetuksia siitä, kuinka Apuyhdistys auttaa naisia heidän rooleissaan kotona:
”Kaikkialla, missä on tietämättömyyttä tai ainakin ymmärryksen puutetta, mitä tulee perheeseen, perheen velvollisuuksiin, niihin velvollisuuksiin, joiden tulee kuulua ja jotka oikeutetusti kuuluvat miehen ja vaimon sekä vanhempien ja lasten välille, siellä on olemassa tai on lähettyvillä tämä organisaatio, ja niiden luontaisten lahjojen ja innoituksen avulla, jotka tähän järjestöön kuuluvat, se on valmistautunut ja valmis antamaan näitä tärkeitä velvollisuuksia koskevia ohjeita. Siellä, missä on nuori äiti, jolla ei ole ollut kokemusta, jota hänellä tulisi olla ravitakseen lastaan ja huolehtiakseen hänestä tai tehdäkseen kodistaan miellyttävän ja mieluisan itselleen ja aviomiehelleen, on olemassa tämä järjestö jossakin organisaationsa muodossa antamassa ohjeita tuolle nuorelle äidille ja auttamassa häntä tekemään velvollisuutensa ja tekemään sen hyvin. Ja siellä, missä on kokemuksen puutetta luonnollisen ja ravitsevan ja soveliaan ravinnon antamisesta lapsille tai missä on tarvetta saada lapsille kunnollista hengellistä opetusta ja hengellistä ravintoa, siellä ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon naisten Apuyhdistyksen suurenmoiset järjestöt ja Siionin äitien ja tyttärien järjestöt, jotka on varustettu antamaan sitä opetusta.”22
Kyky hoivata ei rajoitu naisiin, joilla on omia lapsia. Sisar Sheri L. Dew on huomauttanut: ”Herran tuntemista syistä johtuen joitakin naisia vaaditaan odottamaan lasten saamista. Tämä viive ei ole helppo kenellekään vanhurskaalle naiselle. Mutta Herran aikataulu jokaiselle meistä ei tee tyhjäksi luonnettamme. Joidenkin meistä täytyykin yksinkertaisesti löytää muita tapoja hoivata. Ja kaikkialla ympärillämme on niitä, jotka kaipaavat rakastamista ja johdattamista.”23
Sisarilla kirkossa on tilaisuuksia hoivata, kun heitä kutsutaan johtohenkilöiksi ja opettajiksi ja kun he palvelevat kotikäyntiopettajina. Jotkut sisaret suovat äidillistä rakkautta lapsille, joita eivät ole synnyttäneet, ja vaikuttavat heihin. Naimattomat sisaret ovat usein olleet tällaisten pyrkimysten johdossa siunaten sellaisten lasten elämää, jotka tarvitsevat vanhurskaiden naisten vaikutusta. Joskus tämä hoivaaminen on jatkunut päiviä, viikkoja ja vuosia. Epäitsekkäästi palvelemalla ja osoittamalla uskoa naiset ovat pelastaneet monia lapsia emotionaalisesta, hengellisestä ja fyysisestä vaarasta.
Kodista voiman keskus
Apuyhdistyksen alkuajoista asti Nauvoossa Illinoisissa sisaret ovat kokoontuneet oppimaan lähimmäisenrakkauteen ja käytäntöön liittyviä tehtäviään. He ovat harjoitelleet taitoja, jotka auttavat heitä lisäämään uskoaan ja henkilökohtaista vanhurskauttaan, vahvistamaan perhettään ja tekemään kodistaan hengellisen voiman keskuksen sekä auttamaan apua tarvitsevia. He ovat soveltaneet käytäntöön kaukonäköisen elämän sekä hengellisen ja ajallisen omavaraisuuden periaatteita. He ovat myös kasvaneet sisaruudessa ja ykseydessä, kun he ovat opettaneet toisiaan ja palvelleet yhdessä. Tämä valmennus on siunannut kaikissa elämäntilanteissa olevia sisaria. Sisar Bonnie D. Parkin on kertonut siitä, kuinka nämä kokoukset ovat vahvistaneet häntä:
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistyksen jäseninä siunauksemme ja tehtävämme on hoivata ja tukea perheyksikköä. Jokainen kuuluu perheeseen, ja jokainen perhe tarvitsee vahvistusta ja suojelua.
Eniten apua ryhtyessäni hoitamaan kotia sain ensin omalta äidiltäni ja isoäidiltäni ja sitten Apuyhdistyksen sisarilta niissä eri seurakunnissa, joissa olemme asuneet. Opin taitoja. Näin malleja ilosta, jota saa luodessaan kodin, jossa muut viihtyvät. – – Apuyhdistyksen johtohenkilöt, huolehtikaa siitä, että kokoukset ja toiminnat, joita suunnittelette, vahvistavat kaikkien sisartenne kotia.”24
Sisar Barbara W. Winder, Apuyhdistyksen 11. ylijohtaja, muistutti naisia hengellisistä siunauksista, joita koituu, kun he pitävät kotinsa siistinä ja järjestyksessä: ”Kodinhoito vaatii taitoa. Itsellemme ja perheellemme on tärkeää, että meillä on pyhäkkö – maailmasta erillään oleva turvapaikka, jossa tunnemme olomme mukavaksi ja jossa muutkin, jos he tulevat, voivat tuntea olonsa mukavaksi.”25
Yksilöinä ja yhdessä Apuyhdistyksen sisaret ovat esimerkkejä toisilleen pyrkimyksessä vahvistaa koteja ja perheitä. Sisar Belle S. Spafford, Apuyhdistyksen yhdeksäs ylijohtaja, on todistanut Apuyhdistyksen jumalallisesta alkuperästä ja sen roolista auttaa naisia täyttämään tehtävänsä vaimoina ja äiteinä. ”Mielestäni sillä on syvällinen hyvää edistävä vaikutus kotona”, hän sanoi. ”Jos ihmisellä on hyvä äiti, hänellä on hyvä koti, ja jos hänellä on hyvä Apuyhdistyksen äiti, hän voi olla varma siitä, että kodin täyttää viisaus ja hyvä vaikutus.”26
Kaikilla sisarilla on velvollisuus hoivata eli olla äitinä. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Sisaret, me, teidän veljenne, emme voi tehdä sitä, mitä Jumala sääti teidät tekemään jo ennen maailman perustamista. Me voimme yrittää, mutta emme voi koskaan toivoa jäljittelevämme teidän ainutlaatuisia lahjojanne. Tässä maailmassa ei ole mitään yhtä henkilökohtaista, yhtä hoivaavaa tai yhtä elämää muuttavaa kuin vanhurskaan naisen vaikutus. – – Kaikilla naisilla on jumalallisessa luonteessaan sekä luontainen kyky että vastuullinen tehtävä hoivata.”27
Sana äitiys määrittelee naisten iankaikkisia rooleja. Se kuvaa heidän luonnettaan hoivaajina. Hoivata on runsassisältöinen sana. Se tarkoittaa valmentamista, opettamista, kasvattamista, kehityksen vaalimista, kasvun tukemista, ruokkimista ja ravitsemista. Naisille on annettu suuri etuoikeus ja vastuu hoivata sanan kaikissa näissä merkityksissä, ja Apuyhdistyksellä on vastuu opettaa ja tukea naisia heidän jumalallisesti säädetyissä, korvaamattomissa rooleissaan äiteinä ja hoivaajina.28
Sisar Julie B. Beck on opettanut hoivaamisen roolista seuraavaa: ”Hoivaamisella tarkoitetaan kehittämistä, huolehtimista ja kasvattamista. Sen tähden [äitien pitäisi luoda] kotiinsa [ilmapiiri], joka edistää hengellistä ja ajallista kasvua. Toinen hoivaamista tarkoittava sana on kodinhoito. Kodinhoitoon kuuluu ruoanlaitto, vaatteiden ja astioiden pesu sekä kodin pitäminen siistinä. Koti on paikka, jossa naisilla on eniten valtaa ja vaikutusta; sen tähden myöhempien aikojen pyhien naisten tulisi olla maailman parhaita perheenemäntiä. Lasten rinnalla työskenteleminen kodinhoitotehtävissä luo tilaisuuksia opettaa ja antaa malleja ominaisuuksista, joita lasten tulisi jäljitellä. Hoivaavat äidit tietävät paljon, mutta mikään naisten saavuttama koulutus ei hyödytä heitä, jos heillä ei ole taitoa luoda kotia, joka luo ilmapiirin hengelliselle kasvulle. – – Hoivaaminen vaatii järjestystä, kärsivällisyyttä, rakkautta ja työtä. Kasvun tukeminen hoivaamalla on todella voimallinen ja vaikuttava rooli, joka on annettu naisille.”29
Perheen ja äitiyden puolustamista
Sen lisäksi että Apuyhdistys vahvistaa koteja sisäpuolelta, se on suonut järkkymätöntä turvaa niiltä vaikutteilta, jotka hyökkäävät perhettä vastaan ulkopuolelta. Presidentti Howard W. Hunter, kirkon 14. presidentti, on sanonut:
”Minusta tuntuu, että meillä on suuri tarve kutsua kirkon naiset seisomaan johtavien veljien rinnalla ja puolesta tukkimassa meitä ympäröivää pahuuden tulvaa ja viemässä eteenpäin Vapahtajamme työtä. – –
Pyydämme teitä hartaasti tekemään voimallisella vaikutuksellanne hyvää vahvistaen perheitämme, kirkkoamme ja yhteiskuntaamme.”30
Apuyhdistyksen johtohenkilöt ovat aina kohottaneet äänensä vastustamaan pyrkimyksiä heikentää perinteistä perhettä ja vähätellä vaimon ja äidin pyhiä rooleja. Sisar Amy Brown Lyman, Apuyhdistyksen kahdeksas ylijohtaja, tähdensi sitä, että äitien on tarpeen olla lastensa kanssa. Hän palveli ylijohtajana toisen maailmansodan aikana, jolloin hallitus ja yhteiskunnan johtohahmot kannustivat naisia tekemään työtä kodin ulkopuolella tukeakseen kansantaloutta aviomiesten ollessa sodassa. Jotkut sisaret joutuivat tekemään työtä kodin ulkopuolella hankkiakseen perheelleen elannon. Vaikka sisar Lyman tunnusti nämä haasteet, hän kannusti siitä huolimatta naisia tekemään kaiken voitavansa, jotta he voisivat olla kotona opettamassa lapsiaan.
Sisar Lymanin sanomat olivat yhteneviä ensimmäisen presidenttikunnan opetusten kanssa sen muistuttaessa kirkon jäseniä ”pyhästä omistautumisesta” äitiydelle.31 Presidentti Heber J. Grant, kirkon seitsemäs presidentti, ja hänen neuvonantajansa, presidentit J. Reuben Clark jr. ja David O. McKay, julistivat:
”Äitiys on lähellä jumaluutta. Se on korkein ja pyhin palvelutehtävä, mitä ihmisille suodaan. Se asettaa sen, joka kunnioittaa sen pyhää kutsumusta ja palvelusta, enkeleistä seuraavaksi. Teille äideille Israelissa me sanomme: Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä ja antakoon teille voimaa ja rohkeutta, uskoa ja tietoa, pyhää rakkautta ja velvollisuudelle pyhittäytymistä, niin että te voisitte parhaalla mahdollisella tavalla täyttää pyhän kutsumuksen, joka teillä on. Teille äideille ja tuleville äideille me sanomme: olkaa siveitä, olkaa puhtaita, eläkää vanhurskaasti, niin että jälkeläisenne viimeiseen sukupolveen asti voivat kutsua teitä siunatuiksi.”32
Toista maailmansotaa seuranneina vuosikymmeninä perheisiin ja koteihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset kasvoivat. Kun presidentti Spencer W. Kimball, kirkon 12. presidentti, erotti sisar Barbara B. Smithin palvelemaan Apuyhdistyksen kymmenentenä ylijohtajana, sisar Smith sai ”syvällisen näkemyksen vastuusta – – puolustaa kotia ja naisen kumppanuutta tuossa pyhässä perhepiirissä”33. Koko johtajakautensa ajan hän puolusti ilmoitettuja totuuksia naisten jumalallisista rooleista sekä iankaikkisten perheiden siunauksesta. Kun hän, hänen neuvonantajansa ja pappeusjohtajat tutkivat uutterasti aikansa yhteiskunnallisia kysymyksiä, he havaitsivat, että monien ajamat aloitteet eivät suojelisi naisten etuoikeuksia heidän rooleissaan vaimoina ja äiteinä ja heikentäisivät perheitä.
Eräs sanomalehden toimittaja tiivisti sisar Smithin toistuvan sanoman seuraavasti: ”’Pitäkää päänne pystyssä, te vaimot, äidit, perheenemännät. Te luotte elämää ja rikastatte sitä. Älkää vaihtako sitä valtavaa voimaa hetkelliseen, pinnalliseen rihkamaan. Vaalikaa sitä, laajentakaa sitä, pitäkää sitä kunniassa. Teillä on mahtava tehtävä.’ Se on mormoninaisten johtajan Barbara B. Smithin sanoma.”34
Hyökkäykset äitiyden ja perheen pyhyyttä vastaan ovat lisääntyneet sisar Smithin johtajakauden ajoista. Mutta uskomalla Jumalaan ja ymmärtämällä tehtäviensä iankaikkista merkitystä kaikenikäiset Apuyhdistyksen sisaret pitävät edelleen yllä ja puolustavat totuuksia, jotka vahvistavat koteja ja perheitä. He varjelevat perheen pyhyyttä monissa eri rooleissa: äiteinä ja isoäiteinä, tyttärinä ja sisarina, täteinä sekä opettajina ja johtohenkilöinä kirkossa. Aina kun nainen vahvistaa lapsen uskoa, hän vahvistaa osaltaan perhettä – nyt ja tulevaisuudessa.
Myöhempien aikojen profeettojen opetuksia perheestä
Eräs isä ja äiti kysyivät kerran lapsiltaan, mistä nämä olivat pitäneet hiljattain pidetyssä yleiskonferenssissa. Heidän 16-vuotias tyttärensä sanoi: ”Minusta se oli ihana! Minusta oli ihanaa kuulla innoitettujen, älykkäiden profeettojen ja johtajien tähdentävän äitiyttä.” Sisimmässään tämä nuori nainen oli aina halunnut olla äiti, mutta hän oli ollut huolissaan siitä, että äitiys oli poissa muodista ja monet ihmiset maailmassa jopa mustamaalasivat sitä. Hän sai lohtua, kun hän kuuli profeettojen ja apostolien vahvistavan hänen ihanteidensa hyvyyden.35 Apuyhdistyksen työ kodin ja perheen vahvistamiseksi on aina ollut yhtenevä myöhempien aikojen profeettojen opetusten kanssa.
Presidentti David O. McKay, kirkon yhdeksäs presidentti, opetti usein, että ”mikään muu menestys ei voi korvata kodissa tapahtunutta epäonnistumista”36.
Presidentti Harold B. Lee, kirkon 11. presidentti, antoi samankaltaisen neuvon: ”Tärkeintä, mitä koskaan teette Herran työssä, on se, mitä teette oman kotinne seinien sisäpuolella.”37
Huolissaan jatkuvista perheeseen kohdistuvista hyökkäyksistä presidentti Spencer W. Kimball profetoi ja varoitti:
”Monet sosiaaliset pidäkkeet, jotka ovat tähän asti tukeneet ja vahvistaneet perheen asemaa, ovat menettämässä arvoaan ja häviämässä. Tulee aika, jolloin vain ne, jotka vakaasti uskovat perheeseen, pystyvät säilymään perheenä pahan kootessa voimiaan ympärillämme.
– – On niitä, jotka määrittelevät perheen niin epäsovinnaisella tavalla, että he määrittelevät sen kohta olemattomiin. – –
Ennen kaikkea meidän – – on varottava uskomasta harhaanjohtavia väitteitä, joiden mukaan perheyksikkö on jollakin tavoin sidoksissa johonkin tiettyyn ajallisen yhteiskuntamme läpikäymään kehitysvaiheeseen. Voimme vapaasti vastustaa niitä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähätellä perheen merkitystä ja suurennella itsekkään yksilökeskeisyyden merkitystä. Tiedämme, että perhe on iankaikkinen. Tiedämme, että kun perhe kärsii, niin kaikki muutkin yhteiskunnalliset instituutiot kärsivät.”38
Näiden vakavien varoitusten ohella myöhempien aikojen profeetat ovat esittäneet toivon sanoja uskollisille vanhemmille, joiden lapset ovat vaeltaneet pois evankeliumin polulta. Presidentti James E. Faust on sanonut: ”Teille murheen murtamille vanhemmille, jotka olette olleet vanhurskaita, ahkeria ja rukoilevia opettaessanne tottelemattomia lapsianne, me sanomme, että Hyvä Paimen huolehtii heistä. Jumala tuntee ja ymmärtää syvän surunne. On toivoa.”39
Presidentti Gordon B. Hinckley ilmaisi luottamuksensa siihen, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset, joita vahvistaa heidän toimintansa Apuyhdistyksessä, voivat auttaa perhettään vastustamaan kotiin kohdistuvia hyökkäyksiä. Hän tähdensi, että Apuyhdistyksen sisaret voivat yhdistyä puolustamaan perhettä:
”On niin tavattoman tärkeää, että naiset tukevat kirkossa voimakkaasti ja järkkymättömästi sitä, mikä on oikein ja soveliasta Herran suunnitelman mukaan. Olen vakuuttunut siitä, ettei missään ole mitään muuta järjestöä, joka olisi tämän kirkon Apuyhdistyksen veroinen. – – Jos he ovat yhtä ja puhuvat yhdellä äänellä, heidän voimansa on mittaamaton.
Kutsumme kirkon naisia puolustamaan yhdessä vanhurskautta. Heidän on aloitettava omasta kodistaan. He voivat opettaa sitä luokissaan. He voivat puhua siitä asuinpaikkakunnillaan.
Heidän täytyy opettaa ja varjella tyttäriään. Näille tyttärille pitää opettaa Alkeisyhdistyksessä ja Nuorten Naisten luokissa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon arvoja. Kun pelastatte tytön, pelastatte sukupolvia. Hän kasvaa voimassa ja vanhurskaudessa. Hän solmii avioliiton Herran huoneessa. Hän opettaa lapsilleen totuuden teitä. He vaeltavat hänen polkujaan ja opettavat samalla tavalla omia lapsiaan. Ihanat isoäidit kannustavat heitä.”40
”Pilkahduksia taivaasta”
Eräs mies kysyi kerran presidentti Spencer W. Kimballilta: ”Oletteko koskaan ollut taivaassa?” Vastauksena tähän kysymykseen presidentti Kimball sanoi, että hän oli nähnyt pilkahduksen taivaasta sinä samana päivänä, kun hän oli sinetöinyt temppelissä avioparin, jonka toinen osapuoli sai viimeisenä kahdeksasta sisaruksestaan tämän pyhän toimituksen. ”Siellä oli puhdassydämisiä”, presidentti Kimball sanoi. ”Siellä oli taivas.” Hän kertoi tilanteesta, jolloin hän oli nähnyt pilkahduksen taivaasta erään vaarnanjohtajan kotona. Koti oli pieni mutta perhe suuri. Lapset kattoivat yhdessä pöydän, ja pieni lapsi piti sydämeenkäyvän rukouksen ennen illallista. Presidentti Kimball sanoi, että hän oli nähnyt pilkahduksen taivaasta puhuessaan erään avioparin kanssa, joka ei ollut koskaan saanut omia lapsia mutta joka oli täyttänyt kotinsa 18 orpolapsella. Hän kertoi muita kokemuksia, joissa hän oli nähnyt pilkahduksia taivaasta sellaisten uskollisten myöhempien aikojen pyhien elämässä, jotka ilmaisivat todistuksensa sanoillaan ja teoillaan. ”Taivas on paikka”, presidentti Kimball opetti, ”mutta myös olotila; se on koti ja perhe. Se on ymmärtämystä ja lempeyttä. Se on keskinäistä riippuvuutta ja pyyteetöntä toimintaa. Se on hiljaista, tervettä elämää, henkilökohtaista uhrautumista, aitoa vieraanvaraisuutta, tervehenkistä huolenpitoa toisista. Se on Jumalan käskyjen pitämistä rehentelemättä ja vailla ulkokultaisuutta. Se on epäitsekkyyttä. Taivas on kaikkialla ympärillämme. Meidän täytyy vain pystyä tunnistamaan se, kun me löydämme sen ja nautimme siitä. Kyllä, rakas veljeni, olen nähnyt monia pilkahduksia taivaasta.”41
Kautta maailman Apuyhdistyksen sisaret ja heidän perheensä elävät tavalla, joka lähentää heitä taivaaseen.
Eräs sisar Yhdysvalloissa hoiti kuolevaa äitiään kolmen vuoden ajan. Vajaa vuosi myöhemmin hänen tyttärensä sairastui harvinaiseen sairauteen. Tämä tehtävälleen omistautunut äiti hoiti tytärtään joka päivä kymmenen vuoden ajan, kunnes nuori nainen kuoli 17-vuotiaana.
Eräällä yksinhuoltajaäidillä Tongassa oli vaatimaton koti, jossa hän hoivasi useita lapsia. Hänen suurin toiveensa oli, että hänen poikansa ja tyttärensä palvelevat Herraa ja kohentavat elämäänsä. Hän oli johdonmukainen näissä tärkeissä asioissa ja auttoi lapsiaan luomaan elämäänsä evankeliumin mukaisia malleja. Hänen johdollaan he saivat hyvän koulutuksen. He rukoilivat, tutkivat pyhiä kirjoituksia, tekivät työtä ja palvelivat Jumalaa yhdessä.
Eräällä sisarella Yhdysvalloissa oli kahdeksan alle 14-vuotiasta lasta. Jokainen päivä oli hänelle fyysinen, henkinen, hengellinen, älyllinen ja emotionaalinen haaste, mutta hän piti huolta oikeista asioista. Hän tuki aviomiestään tämän kirkon tehtävissä ja pyrkimyksissä elättää heidän perheensä. Yhdessä he rukoilivat jokaisen lapsen puolesta ja pohtivat tapoja auttaa jokaista edistymään omissa tehtävissään ja tavoitteissaan. Omassa kodissaankin tällä sisarella oli valtavasti tehtävää – ruoanlaittoa, asioiden hallintaa, miettimistä ja rukoilemista. Lisäksi hän otti vastaan kotikäyntiopettajan tehtävän ja piti huolta seurakunnassaan sisarista, jotka tarvitsivat piristystä. Hän rukoili heidän puolestaan, oli heistä huolissaan, kävi heidän luonaan ja piti heihin yhteyttä useita kertoja joka kuukausi.
Eräs uskollinen perhe Meksikossa eli vilkkaassa, meluisassa kaupungissa suuren muurin ja metalliportin takana olevassa talossa. Muurin sisäpintaan äiti maalasi kauniin puutarhan, jossa oli puita, kukkia ja suihkulähde. Kodissaan perheellä oli kirjoja hyllyissä, ja he olivat varanneet tiloja yhdessäoloon, opiskeluun ja leikkimiseen.
Eräs sisar Ghanassa hoiti perheensä maatilaa. Riukuaidan ulkopuolella hän kasvatti siankärsämöä. Aidan sisäpuolella hänellä oli aitauksissa vuohia. Hän keräsi myös palmupähkinöitä, jotka hän keitti valmistaakseen palmuöljyä myytäväksi paikallisilla toreilla. Kaikki hänen siistissä pihassaan osoitti hänen rakkauttaan perhettään kohtaan. Hän haravoi, siivosi ja lakaisi pihaansa. Perheellä oli mangopuun alla kotitekoinen penkki, jolla he istuivat pitäessään perheiltaa ja kokoontuessaan muihin perheen tapaamisiin.
Eräs naimaton, vammainen sisar asui tornitalon 80. kerroksessa Hongkongissa. Hän asui yksin ja oli ainoa kirkon jäsen suvussaan, mutta hän loi kodistaan turvapaikan, jossa hän ja hänen vieraansa voivat tuntea Hengen vaikutuksen. Pienellä hyllyllä olivat hänen pyhät kirjoituksensa, hänen Apuyhdistyksen oppikirjansa ja hänen kirkon laulukirjansa. Hän etsi tietoja esivanhemmistaan ja matkusti temppeliin tekemään toimituksia heidän puolestaan.
Eräs sisar Intiassa auttoi perustamaan kaupunkiinsa seurakunnan. Hänen miehensä oli seurakunnanjohtaja, ja hän oli Apuyhdistyksen johtaja noin 20 jäsenen ryhmälle. He kasvattivat kolme uskollista tytärtä evankeliumin periaatteiden varjellessa heitä heidän pyhässä kodissaan.
Eräs äiti Brasiliassa asui talossa, joka oli tehty punaisista tiilistä, oli rakennettu punaiselle maaperälle ja oli punatiilimuurin ympäröimä. Ilmassa kaikuivat Alkeisyhdistyksen laulujen sävelet, ja seinät olivat täynnään Liahonasta leikattuja kuvia temppeleistä, Jumalan profeetoista ja Vapahtajasta. Tämä sisar ja hänen miehensä olivat tehneet uhrauksia tullakseen sinetöidyiksi temppelissä, jotta heidän lapsensa voisivat syntyä liiton alaisina. Tämä sisar rukoili jatkuvasti, että Herra auttaisi häntä ja antaisi hänelle riittävästi voimaa ja innoitusta, jotta hän voisi kasvattaa lapsensa evankeliumin valossa, totuudessa ja voimassa, niin että he kykenisivät tekemään ja pitämään liitot, joiden vuoksi hän ja hänen miehensä olivat tehneet uhrauksia tarjotakseen ne heille.
Nämä sisaret, jotka edustavat monia muita, ovat todella, kuten presidentti Gordon B. Hinckley sanoi, ”kotilieden vartijoita”42. He ovat näiden presidentti Spencer W. Kimballin sanojen arvoisia:
”Minä aikakautena tahansa on kunniakasta olla vanhurskas nainen. Aivan erityisen korkea kutsumus on olla vanhurskas nainen loppunäytösten aikana tämän maan päällä ennen Vapahtajamme toista tulemista. Vanhurskaan naisen voima ja vaikutus voi nykyaikana olla kymmenkertainen verrattuna siihen, mitä se saattaa olla tyynempinä aikoina. Hänet on asetettu tänne kehittämään, suojelemaan ja vartioimaan kotia, joka on yhteiskunnan perustavaa laatua oleva ja ylevin instituutio. Muut yhteiskunnan instituutiot saattavat horjua ja jopa kaatua, mutta vanhurskas nainen voi auttaa pelastamaan kodin, joka saattaa olla viimeinen ja ainoa pyhäkkö, jonka jotkut kuolevaiset myrskyn ja taistelun keskellä tuntevat.”43
”Vahvistettakoon teitä päivän haasteissa”
Sinä historiallisena iltana, jolloin presidentti Hinckley luki perhejulistuksen, hän päätti puheensa siunaukseen kirkon naisille:
”Siunatkoon Herra teitä, rakkaat sisareni. – – Vahvistettakoon teitä päivän haasteissa. Suotakoon teille viisautta, joka ylittää omanne, ratkoessanne ongelmia, joita tulee jatkuvasti eteenne. Annettakoon rukouksiinne ja anomisiinne vastaukseksi siunauksia päänne päälle ja rakkaittenne pään päälle. Jätämme teille rakkautemme ja siunauksemme, jotta elämänne täyttyisi rauhalla ja ilolla. Se on aivan mahdollista. Monet teistä voivat todistaa, että niin on ollut. Siunatkoon Herra teitä nyt ja kautta tulevien vuosien, rukoilen nöyrästi.”44
”Äidit ovat perheen sydän ja sielu” (James E. Faust).
Antinefilehiläisten pojat saivat suuren uskon äitiensä opetuksista (ks. Alma 56:47).
Rebekka, tässä Abrahamin palvelijan kanssa, ymmärsi liittoon kuuluvan avioliiton tärkeyden (ks. 1. Moos. 24:1–28).
Apuyhdistys auttaa äitejä heidän pyhissä tehtävissään.
Äidit ja isoäidit voivat valmistaa tyttäriään ja lastensa tyttäriä hoivaajiksi.
Äideillä ja isillä on pyhä velvollisuus opettaa ja hoivata lapsiaan.
Nuoret Apuyhdistyksen sisaret voivat oppia kodinhoitotaitoja kokeneemmilta sisarilta.
”Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä” (ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi).
Vanhurskaat naiset voivat tehdä kodistaan turvapaikan, jossa Henki voi asua.
Vanhurskaat äidit kasvattavat lapsiaan evankeliumin valossa.
”Aivan erityisen korkea kutsumus on olla vanhurskas nainen loppunäytösten aikana tämän maan päällä” (Spencer W. Kimball).