Luku 2
”Jotakin parempaa”
Nauvoon naisten Apuyhdistys
Keväällä 1842 myöhempien aikojen pyhät Nauvoossa Illinoisissa tekivät innokkaasti työtä rakentaakseen kaupunkiinsa temppelin. Profeetta Joseph Smith kannusti jokaista auttamaan. Miehet tekivät varsinaisen rakennustyön, ja naiset etsivät innokkaasti tapoja antaa oman panoksensa. Sarah M. Kimball on kertonut:
”Nauvoon temppelin seinät olivat noin metrin korkeudella. Kirkon presidentti ja muut vetosivat voimakkaasti, jotta saataisiin apua työn eteenpäin viemiseksi.
Neiti [Margaret] Cook – – keskustellessaan kerran kanssani hiljattaisesta vetoomuksesta saada ruokaa, vaatteita, liinavaatteita ja tavanomaisia tarvikkeita työmiehille ja heidän perheilleen mainitsi, että hän lahjoittaisi mielellään ompelutöitä, jos se kävisi päinsä. Minä tarjosin hänelle kangasta ommeltavaksi ja esitin, että muut saattaisivat ajatella samoin kuin me. Sitten me [keskustelimme] ompeluseuran perustamisesta. Sen tavoitteena tulisi olla auttaminen temppelin pystyttämisessä.
Seuraavana torstaina noin tusinan verran naapurissa asuvia sisaria kokoontui kutsuttuina [kodissani].”1
Tuohon aikaan oli suosittu käytäntö, että naiset perustivat omia järjestöjä, ja niillä oli usein perustamiskirja ja säännöt – joukko menettelytapoja järjestön hallinnoimiseksi. Sarah Kimballin kotona kokoontuneet naiset päättivät laatia perustamiskirjan ja säännöt, ja Eliza R. Snow otti tehtäväkseen kirjoittaa ne. Sitten naiset pyysivät Joseph Smithiä tarkastamaan ne ja sanomaan niistä mielipiteensä. Luettuaan ne profeetta sanoi, että ne olivat parhaat, mitä hän oli koskaan nähnyt. ”Mutta”, hän sanoi, ”ei tämä ole sitä, mitä te haluatte. Kerro sisarille, että Herra hyväksyy heidän uhrinsa, ja Hänellä on heille jotakin parempaa kuin kirjallinen perustamiskirja. Minä kutsun heidät kaikki tapaamaan minua ja muutamia veljistä – – ensi torstai-iltapäivänä, ja minä järjestän naiset pappeuden alaisuuteen pappeuden mallin mukaan.”2
Apuyhdistyksen perustaminen
Seuraavana torstaina, 17. maaliskuuta 1842, 20 naista kokoontui yläkerran huoneeseen rakennuksessa, jota sanottiin usein ”punatiiliseksi kaupaksi” ja jossa Joseph Smithillä oli toimisto ja liikeyritys perheensä elatukseksi. Naiset kokoontuivat Joseph Smithin sekä kahdentoista apostolin koorumin kahden jäsenen, vanhin John Taylorin ja vanhin Willard Richardsin, johdolla.3
Sen sijaan että olisi järjestänyt myöhempien aikojen pyhien naisten järjestön siihen aikaan olemassa olleiden ja suosittujen naisyhdistysten mallin mukaan, profeetta Joseph Smith järjesti heidät jumalallisesti innoitetulla ja valtuutetulla tavalla.
Kokouksen aluksi hän kertoi sisarille, että heidän tuli ”innoittaa veljiä hyviin tekoihin köyhien tarpeista huolehtimisessa – etsimään laupeudentyön kohteita ja huolehtimaan heidän tarpeistaan – auttamaan kohentamalla moraalia ja vahvistamalla naisyhteisön hyveitä”4.
Joseph Smithin vaimo Emma valittiin palvelemaan tämän uuden yhdistyksen johtajana. Sitten profeetta kannusti vaimoaan valitsemaan neuvonantajat, jotka hänen kanssaan ”johtaisivat tätä yhdistystä pitäen huolta köyhistä – huolehtien heidän tarpeistaan ja hoitaen tämän yhdistyksen erilaisia asioita”. Sisar Smith valitsi neuvonantajikseen Sarah M. Clevelandin ja Elizabeth Ann Whitneyn. Myöhemmin vanhin Taylor erotti kummankin neuvonantajan kätten päällepanolla toimimaan virassaan johtokunnassa.5
Kokouksen jatkuessa Joseph Smith sanoi, että hänen vaimonsa kutsumus täytti profetian, joka oli ilmoitettu hänelle noin 12 vuotta aiemmin. Siinä Herra puhui Emmalle, valitulle naiselle, ”jonka minä olen kutsunut”, ja sanoi hänelle, että hänet asetettaisiin Joseph Smithin kätten alla ”selittämään kirjoituksia ja kehottamaan kirkkoa, sen mukaan kuin minun Henkeni sinulle antaa”6. Joseph Smith luki läsnä olleille koko tuon ilmoituksen, joka on nyt Opin ja liittojen luku 25.7
Ilmoituksessa Herra kertoi Emmalle etuoikeuksista, jotka olisivat hänen, kuten toimia kirjurina miehelleen ja koota laulukirja pyhille. Herra neuvoi Emmaa myös ottamaan vaarin varoituksista, olemaan uskollinen ja hyveellinen, olemaan nurisematta, lohduttamaan miestään ja olemaan tälle apuna, opettamaan pyhiä kirjoituksia ja kehottamaan kirkkoa, kirjoittamaan ja oppimaan, panemaan pois sen, mikä on tästä maailmasta, ja etsimään sitä, mikä on paremmasta, pitämään liitot, olemaan sävyisä, varomaan ylpeyttä ja pitämään käskyt.8
Ilmoituksen lopussa Herra julisti, että se, mitä Hän oli sanonut Emmalle, ei ollut yksin Emmaa varten vaan Hänen äänensä kaikille.9 Profeetallisella valtuudella Joseph Smith toisti tämän seikan tähdentäen, että tämän ilmoituksen neuvot ja varoitukset soveltuivat juuri perustetun yhdistyksen kaikkiin jäseniin. Hän sanoi, että Emman lisäksi myös ”muut voivat saada samat siunaukset”10. Tämä ilmoitus vakiinnutti myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten toiminnan perusperiaatteet.
Jonkin aikaa keskusteltuaan naiset päättivät kutsua yhdistystään Nauvoon naisten Apuyhdistykseksi. Emma Smith julisti: ”Me aiomme tehdä jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. – – Odotamme tavanomaisuudesta poikkeavia tilaisuuksia ja kiireisiä pyyntöjä.”11
John Taylor
Kokouksen lopussa vanhin John Taylor kertoi ajatuksistaan. Hän sanoi, että hänen sydämensä riemuitsi, kun hän näki ”mitä kunnioitusta herättävimpien henkilöiden astuvan esiin sellaisessa asiassa, jonka tarkoituksena on harjoittaa jokaista hyvettä ja suoda tilaa naissydämen hyväntahtoisille tunteille”. Hän riemuitsi myös ”nähdessään, että tämä järjestö on perustettu taivaan lain mukaan – rouva [Emma] Smithille aiemmin annetun ilmoituksen mukaan, jossa hänet nimitettiin tähän tärkeään tehtävään – ja nähdessään kaiken etenevän niin suurenmoisella tavalla”. Hänen rukouksensa oli, että ”Jumalan siunaukset ja taivaan rauha lepäisivät tämän yhdistyksen päällä tästedes”. Sitten, ennen loppurukousta, kuoro lauloi vanhin Taylorin sanoja myötäillen: ”Me riemuiten ootamme Herramme päivää.”12
Pappeuden valtuus, mallit ja siunaukset
Apuyhdistyksen kokouksessa kuusi viikkoa myöhemmin profeetta Joseph Smith opetti sisaria pitkään ja sanoi sitten: ”Tämän yhdistyksen tulee saada opetusta Jumalan asettaman järjestyksen mukaan – niiltä, jotka on nimitetty johtamaan – –. Ja nyt minä annan teille valtuutuksen Jumalan nimessä, ja tämä yhdistys on iloitseva, ja tietoa ja älyä vuodatetaan tästä hetkestä lähtien. Tämä merkitsee parempien päivien koittoa tälle yhdistykselle.”13
Herran profeettana Joseph Smithillä oli kaikki pappeuden valtuuden avaimet maan päällä. Kun hän järjesti Apuyhdistyksen toimimaan johtonsa alaisena, hän siis avasi kirkon naisille mahdollisuuden hoitaa tärkeitä tehtäviä Herran valtakunnan työssä. Siitä lähtien he palvelivat pappeuden valtuuden alaisina, ja heille luvattiin suurempia siunauksia kuin mitä he olivat jo saaneet. Nuo siunaukset tulisivat heille heidän uskollisuutensa ja uutteruutensa mukaan. Tietoa ja älyä virtaisi heille, kun he saisivat pappeuden siunausten täyteyden temppelissä. He saisivat toimituksia ja tekisivät pyhiä liittoja, jotka valmistaisivat heitä itseään ja heidän perhettään iankaikkiseen elämään. (Lisätietoa Apuyhdistyksestä ja pappeudesta on luvussa 8.)
Alkuaikojen intoa Apuyhdistyksessä
Nauvoon naisten Apuyhdistys kasvoi nopeasti, niin että siinä oli elokuussa 1842 jo yli 1 100 jäsentä. Alkuun jäsenyys yhdistyksessä ei tullut automaattisesti kaikille kirkon naisjäsenille. Naisten oli anottava jäsenyyttä, ja heidät hyväksyttiin heidän hyvyytensä ja hyveellisyytensä perusteella. Joseph Smith sanoi: ”Yhdistyksen tulee olla tarkkaan valikoitu, erillään maailman kaikesta pahuudesta, korkealuokkainen, hyveellinen ja pyhä.”14
Sisaret Nauvoossa vaativat äänekkäästi pääsyä Apuyhdistykseen. He halusivat innokkaasti antaa ajallista ja hengellistä apua organisoidulla, valtuutetulla tavalla. He huomasivat myös verrattoman tilaisuuden saada opetusta profeetalta valmistautuessaan saamaan temppelissä korkeampaa hengellistä tietoa ja siunauksia. Heistä oli ihanaa olla yhtä toistensa ja pappeusveljiensä kanssa näissä suurissa pyrkimyksissä.
Kun sisarilla oli nyt tämä etuoikeus, heillä oli vastuu elää sen mukaisesti. Joseph Smith sanoi heille: ”Teille on nyt tarjoutunut tilaisuus, jossa voitte toimia niiden tunteiden mukaisesti, jotka Jumala on rintaanne istuttanut. Kuinka suuri ja kunniakas onkaan palkkanne – –, jos elätte näiden periaatteiden mukaan!”15 Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista sanoikin monia vuosia myöhemmin: ”Naisen on aivan yhtä välttämätöntä saada elämäänsä ne hyveet, joita vaalitaan Apuyhdistyksessä, kuin miesten on välttämätöntä kehittää elämässään niitä luonteenpiirteitä, joita vaalitaan pappeuden piirissä.”16
Apuyhdistys ei ollut vain mikä tahansa naisryhmä, joka yritti tehdä hyvää maailmassa. Se oli erilainen. Se oli jotakin parempaa, koska se oli järjestetty pappeuden valtuudella. Sen perustaminen oli välttämätön vaihe Jumalan työn etenemisessä maan päällä. Se valmisti kirkon naisia ottamaan vastaan pappeuden toimituksia ja liittoja sekä auttoi heitä heidän perhevelvollisuuksissaan.
Joseph Smithin ohjeita
Nauvoon naisten Apuyhdistyksen ensimmäisessä kokouksessa sisar Eliza R. Snow nimitettiin yhdistyksen sihteeriksi. Siinä ominaisuudessa hän teki jokaisesta Apuyhdistyksen kokouksesta, johon hän osallistui, huolellisia ja yksityiskohtaisia muistiinpanoja, piti pöytäkirjaa. Joseph Smith kertoi sisarille, että näistä pöytäkirjoista tulisi yhdistyksen ”perustamiskirja ja säännöt”.17
Useimmissa Apuyhdistyksen kokouksissa sisaret varasivat aikaa opetuksen saamiseen. Sisaria siunattiin niin, että kuudessa kokouksessa heidän opettajanaan oli profeetta Joseph Smith. Hänen opettaessaan he tunsivat Hengen runsaan vuodatuksen. Kun yksi näistä kokouksista päättyi, sisar Snow kirjoitti: ”Herran Henkeä vuodatettiin hyvin voimallisella tavalla, mitä tuossa kiinnostavassa tilaisuudessa läsnä olleet eivät tule koskaan unohtamaan.”18
Kaikista sisar Snow’n kirjoittamista pöytäkirjamerkinnöistä vaikuttavimpia ovat hänen muistiinpanonsa profeetan saarnoista. Profeetan opetukset näissä tilanteissa ohjasivat Apuyhdistyksen sisarten työtä ja niiden pappeusjohtajien työtä, jotka palvelivat heidän kanssaan. Nuo opetukset vaikuttavat edelleen kirkon työhön tänä aikana.
Joseph Smith opetti periaatteita, jotka auttoivat Apuyhdistyksen sisaria auttamaan köyhiä ja pelastamaan sieluja. Ne ovat perusperiaatteita, joille yhdistys rakentui.19 Tälle perustukselle rakennettuna Apuyhdistys on säilynyt ja lisännyt vaikutustaan. Apuyhdistyksen varhaisista kokouksista lähtien sisaret ovat soveltaneet profeetan opetuksia pyrkimyksissään kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistaa perheitä ja koteja sekä etsiä ja auttaa apua tarvitsevia.
Kasvaminen uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa
Joseph Smith opetti sisarille, että näillä oli vakava velvoite tavoitella omaa pelastustaan. Hän sanoi: ”Me voimme elää ainoastaan palvelemalla Jumalaamme; jokaisen on tehtävä se omasta puolestaan; kukaan ei voi tehdä sitä toisen puolesta.”20 Hän opetti heitä olemaan yksilöinä vanhurskaita, tulemaan pyhäksi kansaksi ja valmistautumaan temppelitoimituksiin ja -liittoihin. Hän kannusti heitä olemaan rauhassa Herran, lähimmäistensä ja itsensä kanssa: ”Sisaret, onko teidän keskuudessanne kiistaa? Minä en halua sitä olevan. Teidän on tehtävä parannus ja saatava Jumalan rakkaus.”21 ”Ei sotimista, riitaa, vastustusta tai kiistaa, vaan lempeyttä, rakkautta, puhtautta – nämä ovat ominaisuuksia, joiden pitäisi korottaa meitä.”22
Eräässä Apuyhdistyksen kokouksessa profeetta Joseph käsitteli Ensimmäisen korinttilaiskirjeen lukua 12 tähdentäen, että jokainen sisar oman osansa hoitaessaan oli tärkeä koko kirkolle. Hän antoi kirkon ”eri virkoja koskevia ohjeita opettamalla, miten välttämätöntä on, että jokainen toimii hänelle uskotulla paikalla ja täyttää ne eri virat, joihin hänet on määrätty”. Hän varoitti myös taipumuksesta pitää ”alempia kirkon virkoja vähemmän kunniakkaina ja [katsoa kateellisena] toisten asemaa”. Hän sanoi, että oli ihmissydämen mielettömyyttä ja järjettömyyttä, ”että joku tavoitteli muita asemia kuin niitä, jotka Jumala oli määrännyt”.23 Sellaisin opetuksin hän auttoi sisaria vaeltamaan ”pyhyydessä Herran edessä”24.
”Jos me haluamme päästä Jumalan kasvojen eteen”, Joseph Smith sanoi Apuyhdistyksen sisarille, ”olkaamme itse puhtaita.”25
Perheiden ja kotien vahvistaminen
Vaikka varhaisaikojen Apuyhdistyksen sisaret toimivat yhteisössään ja olivat valmiita palvelemaan naapureitaan, he eivät koskaan unohtaneet omaa perhettään ja kotiaan koskevia velvollisuuksiaan. He olivat uskollisia luontaisille lahjoilleen äiteinä ja hoivaajina. He olivat uskollisia myös ilmoituksille, jotka Herra oli antanut Joseph Smithin kautta perhevelvollisuuksista:
”Sinun kutsumuksesi virkana on lohduttaa – – miestäsi hänen ahdingoissaan tyynnyttävin sanoin, sävyisyyden hengessä.”26
”Sikäli kuin Siionissa tai missään sen järjestetyistä vaarnoista on lasten vanhempia, jotka eivät opeta heitä ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ja kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanemisen kautta kahdeksan vuoden iässä, synti on vanhempien päällä.
Sillä tämä on laki Siionin asukkaille eli kaikissa sen järjestetyissä vaarnoissa.
Ja heidän lapsensa kastettakoon syntiensä anteeksisaamiseksi kahdeksan vuoden iässä ja he saakoot kätten päällepanemisen.
Ja heidän tulee myös opettaa lapsiaan rukoilemaan ja vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä.”27
”Minä olen käskenyt teidän kasvattaa lapsenne valossa ja totuudessa. – –
Saata ensiksi järjestykseen kotisi. – –
Minkä sanon yhdelle, sen sanon kaikille – –.
[Huolehdi] siitä, että [perheesi] on uutterampi ja toimeliaampi kotona ja rukoilee alati.”28
Otteet Nauvoon naisten Apuyhdistyksen pöytäkirjoista osoittavat, että Joseph Smith ja sisaret pitivät aina mielessään näiden ilmoitusten periaatteet. Heidän sanansa ja tekonsa osoittivat, että heidän kotinsa ja muiden kodit olivat päällimmäisinä heidän mielessään. Emma Smith esimerkiksi opetti, että ”äitien oli korkea aika valvoa tyttäriään ja kannustaa heitä pysymään hyveellisyyden polulla”29. Profeetta Joseph ilmaisi erityisen huolensa aviomiehen ja vaimon välisestä suhteesta. Hän neuvoi sisaria: ”Opettakoon tämä yhdistys naisille, miten heidän tulee käyttäytyä aviomiestään kohtaan, että tätä tulee kohdella lempeästi ja rakastaen. Kun mies on murheen murtama, kun huolet – – askarruttavat häntä, hänen mielensä tyyntyy ja hänen tunteensa tasaantuvat, jos hän riidan sijasta saa osakseen hymyn ja jos häntä kohdellaan lempeästi. Kun mieli on vaipumassa epätoivoon, se tarvitsee – – lohtua. – – Kun menette kotiin, älkää milloinkaan lausuko äkäistä – – sanaa – – vaan kruunatkoon tekojanne – – ystävällisyys, lempeys ja rakkaus.”30 Joissakin muissa tilanteissa profeetta antoi miehille samankaltaisia neuvoja sanoen, että aviomiehen velvollisuus on ”rakastaa vaimoaan, huolehtia hänestä hellästi, elättää hänet” ja ”ottaa vaimonsa tunteet huomioon lempeästi”.31
Kun Apuyhdistyksen sisaret keskustelivat tavoista auttaa ihmisiä yhteisössään, he keskittyivät usein perheisiin ja koteihin. Heidän kokoustensa pöytäkirjat ovat täynnä seuraavankaltaisia merkintöjä: ”Rouva Hawkes puhui Druryn perheestä – yhä sairaana ja tarvitsee rukouksiamme – ellei mitään muuta.”32 ”Sisar Joshua Smith – – lähti käymään sisar McEwenin ja sisar Modleyn luona. Havaitsi heidän ja heidän perheidensä olevan ankarassa puutteessa. He tarvitsevat apua joka päivä.”33 ”P. M. Wheeler – – suosittelisi tämän yhdistyksen laupeudentyötä sisar Francis Lew Law’lle, joka on sairas ja koditon, iäkäs leskirouva, tällä hetkellä aivan rahaton.”34 ”Sisar Peck kertoi, että herra Guyes ja perhe ovat sairaina ja puutteessa. Antoi heille apua. – – Rouva Kimball mainitsi, että muuan herra Charleston ja perhe ovat sairaina, vaimo hyvin huonona ja kipeästi hoitajan tarpeessa. Hän sanoi auttaneensa heitä.”35
Pyhien rakkaus perhettään kohtaan vaikutti heidän yhteiseen pyrkimykseensä rakentaa Nauvooseen temppeli. Profeetta Joseph oli opettanut heille, että heidät voitaisiin kastaa niiden sukulaisten puolesta, jotka olivat kuolleet. Jonkin aikaa heidän sallittiin suorittaa näitä toimituksia temppelin ulkopuolella, mutta Herra oli antanut heille käskyn:
”Rakentakaa huone minun nimelleni, Korkeimman asua siinä.
Sillä maan päällä ei ole paikkaa, johon hän voisi tulla ja palauttaa jälleen sen, mikä on ollut teiltä kadoksissa, eli sen, minkä hän on ottanut pois, nimittäin pappeuden täyteyden.
Sillä kasteallasta ei ole maan päällä, niin että heitä, minun pyhiäni, voitaisiin kastaa niiden puolesta, jotka ovat kuolleet –
sillä tämä toimitus kuuluu minun huoneeseeni.”36
He halusivat rakentaa temppelin myös siksi, että he voisivat saada uuden ja ikuisen avioliiton, jolla heidän perheensä voitaisiin yhdistää iankaikkisesti.37
Kirkon jäsenet Nauvoossa saivat suurta lohtua kasteista kuolleiden puolesta ja lupauksesta, joka koski iankaikkisia perheitä. Yksi näistä jäsenistä oli sisar nimeltä Sally Randall. Kun hänen 14-vuotias poikansa George kuoli, hän lähetti suru-uutisen sukulaisille. Pian sen jälkeen hän sai tietää kasteesta kuolleiden puolesta. Hän kirjoitti taas sukulaisilleen, tällä kertaa juuri löytämänsä rauhan ja varmuuden turvin:
”[Georgen] isä on kastettu hänen puolestaan, ja miten ihanaa onkaan, että me uskomme evankeliumin täyteyteen ja hyväksymme sen siten kuin sitä nyt saarnataan ja että meidät voidaan kastaa kaikkien kuolleiden ystäviemme puolesta ja me voimme pelastaa heidät niin kauas taaksepäin kuin voimme saada heistä jotakin tietoa. Haluan teidän kirjoittavan minulle kaikkien kuolleiden sukulaistemme nimet ainakin niin pitkälle kuin isoisään ja isoäitiin saakka. Aion tehdä voitavani pelastaakseni ystäväni. – – Te varmaankin pidätte tätä outona oppina, mutta tulette huomaamaan, että se on totta.”
Äidilleen, jolta oli myös kuollut lapsi, Sally todisti: ”Voi äiti, jos olemme niin onnekkaita, että meillä on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, me saamme lapsemme juuri sellaisina kuin laskimme heidät hautaan.”38
Avuntarpeessa olevien etsiminen ja auttaminen
Siitä saakka, kun kirkko perustettiin vuonna 1830, myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset ovat löytäneet lukemattomia tapoja palvella. He ovat olleet uskollisia Vapahtajan sanoille: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”39
Kun profeetta Joseph Smith johti työtä temppelin rakentamiseksi Kirtlandiin Ohioon, sisaret näkivät monia tarpeita rakentajien ja heidän perheidensä keskuudessa. Sarah M. Kimball kertoikin: ”Naiset kirnusivat ja lähettivät iloisina voinsa työmiehille temppelillä ja olivat ilman sitä omassa pöydässään.”40 Sisaret näkivät myös tarpeen tehdä mattoja ja verhoja temppeliin. Polly Angell kertoi, mitä Joseph Smith oli sanonut nähdessään heidät työssä. Profeetta sanoi: ”Sisaret ovat aina ensimmäisinä kaikissa hyvissä töissä. [Magdalan] Maria oli ensimmäisenä todistamassa ylösnousemusta, ja sisaret ovat nyt ensimmäisinä sisustamassa temppeliä.”41
Kun Apuyhdistys oli järjestetty pappeuden valtuuden alaisuudessa, halu auttaa niitä, jotka rakensivat Nauvoon temppeliä, oli vieläkin suurempi. Eräässä Apuyhdistyksen kokouksessa naiset keskittyivät käytännön keinoihin, joilla he voisivat palvella temppelillä hyvin uutterasti työskenteleviä miehiä. ”Sisaret ilmaisivat ajatuksensa yksi kerrallaan” tuoden esiin yksimielisen ”halun auttaa edistämään temppelin rakentamista ja avustamaan Siionin asiassa”. Pöytäkirja kertoo monista Apuyhdistyksen sisarten lahjoituksista:
”Sisar Jones sanoi, että hän olisi halukas lähtemään keräämään kankaita, jos häntä neuvottaisiin tekemään niin – hän tarjoutui myös antamaan ylöspidon yhdelle temppelillä työskentelevälle miehelle.
Rouva Durfee sanoi, että jos yhdistyksen johtajat sitä toivoivat, hän oli halukas lähtemään vankkureilla kokoamaan villaa jne. työn eteenpäin viemiseksi.
Rouva Smith ehdotti, että kauppiaiden vaimot lahjoittaisivat kangasta, jotta muita voitaisiin työllistää.
Neiti Wheeler sanoi, että hän oli halukas antamaan minkä verran tahansa tai kaiken aikansa –
rouva Granger [on] halukas tekemään mitä tahansa, neulomaan, ompelemaan tai hoitamaan sairaita, mistä vain olisi eniten hyötyä.
Neiti Ells sanoi, että hän oli tuntenut halua lähteä pyytämään lahjoituksia jne.
Rouva Angell sanoi, että hän oli halukas korjaamaan vanhoja vaatteita, jos tarpeen, kun uutta kangasta ei ollut saatavilla.
Rouva Smith ehdotti villan hankkimista ja langan antamista vanhoille rouville, jotta he voivat kutoa sukkia temppelillä ensi talvena työskentelevien miesten tarpeisiin.
Sisar Stringham tarjoutui valmistamaan miesten vaatteita ja tekemään työtä temppelillä.
Sisar Felshaw tarjoutuu antamaan saippuaa. – –
Sisar Stanley tarjoutui antamaan joka kymmenennen paunan (50 g 500 g:sta) pellavaa ja myös neljännesgallonan (litran) maitoa päivässä.
Neiti Beman tekee vaatteita.
Sisar Smith ehdotti, että hankitaan musliinia jne. ystävällisiltä kauppiailta, jotka eivät kuulu kirkkoon. – –
Sisar Geen tarjoutui lahjoittamaan itse kehräämäänsä lankaa.”42
Näiden sisarten sydämestä kumpusi suuri halu olla tekemässä hyvää. He saivat aikaan hyvää villalla ja vankkureilla, saippualla ja suolalla, ruualla ja rahalla, ajalla ja ahkeruudella. Uudessa yhdistyksessään kirkon naiset toimivat luontaisen myötätuntonsa mukaan rakentaakseen Herran kirkkoa.
Profeetta Joseph Smith kannusti Apuyhdistyksen sisaria heidän pyrkimyksissään vahvistaa avuntarpeessa olevia. Kun profeetta oli eräässä Apuyhdistyksen kokouksessa opettanut sisaria kohdan 1. Kor. 12 pohjalta (ks. s. 18), hän alkoi lukea Paavalin saarnaa rakkaudesta kohdasta 1. Kor. 13. Kommentoidessaan tätä lukua hän sanoi: ”Älköön näkökenttänne olko rajoitettu silloin kun kyseessä on lähimmäisenne hyve – –. Teidän on annettava sielunne avartua toinen toistanne kohtaan, jotta tekisitte samoin kuin Jeesus – –. Kun teidän viattomuutenne ja hyveenne lisääntyvät, kun teidän hyvyytenne lisääntyy, sallikaa sydämenne avartua, antakaa sen avautua toisianne kohtaan; teidän on oltava pitkämielisiä ja suhtauduttava kärsivällisesti ihmisten virheisiin ja erheisiin. Kuinka kallisarvoisia ovatkaan ihmissielut!”43
Eräässä toisessa Apuyhdistyksen kokouksessa hän opetti: ”Ei mikään ole yhtä suuressa määrin omiaan saamaan ihmisiä hylkäämään syntiä kuin se, että joku ottaa heitä kädestä ja valvoo heitä hellästi. Kun ihmiset osoittavat vähänkin ystävällisyyttä ja rakkautta minua kohtaan, niin voi, millä voimalla se vaikuttaakaan mieleeni, kun taas päinvastaisella menettelyllä on taipumus karhita esiin kaikki kovat tunteet ja masentaa ihmismieltä.”44
Apuyhdistyksen sisaret omaksuivat rakastavan palvelemisen järjestönsä perusperiaatteeksi. Joka viikko, kun Nauvoon naisten Apuyhdistys kokoontui, yksittäiset sisaret raportoivat apua tarvitsevista ihmisistä. Rahastonhoitaja otti vastaan lahjoituksia, ja lahjoitukset käytettiin tarvitsevien auttamiseen. Lahjoituksina annettiin rahaa, tarvikkeita, kykyjä ja aikaa. Naiset antoivat pito- ja liinavaatteita. He tarjosivat pellavaa, villaa ja lankaa, joista voitiin valmistaa vaatteita. He lahjoittivat myös ruokaa: omenoita, sipuleita, jauhoja, sokeria, leipää ja voita.
Apuyhdistyksen johtajana sisar Emma Smith oli paras esimerkki rakastavasta palvelemisesta. Hän avasi kotinsa nälkäisille, kodittomille ja sairaille. ”Maatalossa”, kuten Smithien hirsimökkiä joskus kutsuttiin, oli olohuone ja kaksi makuuhuonetta. Apuyhdistyksen perustamisen aikaan tuossa kodissa asui Emman, Josephin ja heidän 4 lapsensa lisäksi 11 muuta ihmistä.
Varhaisaikojen Apuyhdistyksen sisaret palvelivat avuntarvitsijoita ja ottivat toisinaan itse apua vastaan. Esimerkiksi Ellen Douglas liittyi Apuyhdistykseen pian sen jälkeen kun hän oli saapunut perheineen Nauvooseen maaliskuussa 1842. Kolme kuukautta myöhemmin hänen aviomiehensä George kuoli. Hän ja hänen lapsensa tekivät yhdessä työtä elättääkseen itsensä, mutta se oli heille vaikeaa ilman aviomiestä ja isää. Ellen osallistui silti Apuyhdistyksen työhön ollen toimeliaasti lievittämässä muiden kärsimystä, sairautta ja köyhyyttä. Sitten huhtikuussa 1844 hän ja muutama hänen lapsistaan sairastui, ja he huomasivat tarvitsevansa apua. Hän kirjoitti perheelleen Englantiin kirjeen kuvaillen, kuinka Apuyhdistys tuli hänen avukseen, kun hän kävi Ann-nimisen ystävänsä luona:
”Kun olin alkanut toipua, lähdin kaupunkiin käymään Annin luona, ja olin siellä kaksi yötä. – – Nainen, jonka luona Ann asui, olisi halunnut, että pyydän naisten Apuyhdistykseltä vähän vaatteita, joita tarvitsin itselleni ja perheelleni. Kieltäydyin tekemästä niin, mutta hän sanoi, että tarvitsin vaatteita ja että olin ollut sairaana kovin pitkään ja jos en tekisi sitä itse, hän tekisi sen puolestani.” Viimein sisar Douglas suostui pyytämään apua. ”Menimme yhden sisaren luo”, hän jatkaa, ”ja hän kysyi minulta, mitä tarvitsin eniten. Kerroin hänelle, että tarvitsin– – vähän kaikenlaista. Kun olin sairaana, lapseni [kuluttivat] vaatteensa loppuun, koska en kyennyt [korjaamaan] niitä, joten hän sanoi, että hän tekisi parhaansa hyväkseni. Ann tuli käymään muutaman päivän kuluttua, ja he toivat vankkurit ja noutivat minulle sellaisen lahjan, jollaista en ollut koskaan aiemmin saanut.”45
”Jotta voimme istua taivaassa kaikki yhdessä”
Vanhin John A. Widtsoe kahdentoista apostolin koorumista kuvasi Apuyhdistyksen perustyön seuraavasti: ”Köyhyyden lievittäminen, sairauden lievittäminen, epäilyksen lievittäminen, tietämättömyyden lievittäminen – kaiken sen lievittäminen, mikä estää naisen iloa ja edistystä. Mikä suurenmoinen toimeksianto!”46
Myöhempien aikojen pyhiin kuuluville naisille, joilla on vahva usko ja todistus, on todellakin suotu ”enkelten tehtävä”47. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Jokaisella tämän kirkon sisarella, joka on tehnyt liittoja Herran kanssa, on jumalallinen tehtävä auttaa pelastamaan sieluja, johtaa maailman naisia, vahvistaa Siionin koteja ja rakentaa Jumalan valtakuntaa.”48
Kun Sarah M. Kimball ja Margaret Cook päättivät aloittaa ompeluseuran, he halusivat auttaa valmistamaan temppelin ihmisiä varten. Profeetan ja muiden pappeusjohtajien innoituksella ja opastuksella he ja heidän sisarensa auttoivat ennen kaikkea valmistamaan ihmisiä temppeliä varten.
Tämä työ jatkuu nykyään. Joseph Smithin opettamien periaatteiden ohjaamina Apuyhdistyksen sisaret tekevät yhdessä työtä valmistaakseen naisia ja heidän perheitään Jumalan suurimpiin siunauksiin. He noudattavat iloiten Joseph Smithin äidin Lucy Mack Smithin neuvoa: ”Meidän täytyy hoivata toinen toistamme, pitää huolta toinen toisestamme, lohduttaa toisiamme ja saada opetusta, jotta voimme istua taivaassa kaikki yhdessä.”49
Pyhät tunsivat kiirettä rakentaa Nauvoon temppelin.
Emma Smithistä tuli 17. maaliskuuta 1842 Apuyhdistyksen ensimmäinen johtaja.
Herra palautti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kautta valtakuntansa avaimet Joseph Smithille (ks. OL 27:13).
Emma Smith johti Apuyhdistyksen kokouksia.
Profeetta Joseph Smith opetti Apuyhdistyksen sisaria.
”[Kasvattakaa] lapsenne valossa ja totuudessa” (OL 93:40).
Kasteallas Helsingin temppelissä
Nauvoossa Illinoisissa Emma ja Joseph Smith johtivat pyrkimyksiä auttaa nälkäisiä, kodittomia ja sairaita.
Toronton temppeli Kanadassa