Luku 1

Apuyhdistys

Muinaisen mallin palautus

Kautta palvelutyönsä kuolevaisuudessa Vapahtaja osoitti erityistä rakkautta ja huolenpitoa naisia kohtaan. Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Maailman suurin naisen ja naissukupuolen puolustaja on Jeesus Kristus.”¹

Vapahtaja opetti naisia joukkoina ja yksilöinä, kaduilla ja rannoilla, kaivolla ja heidän kodeissaan. Hän osoitti heille rakastavaa hyväntahtoisuuttaan ja paransi heitä ja heidän perheensä jäseniä. Monissa vertauksissa Hän kertoi naisista, jotka olivat tavanomaisissa puuhissa. Hän osoitti tuntevansa naisten elämää syvällisesti ja käytti heidän jokapäiväisiä kokemuksiaan ajattomien evankeliumin opetusten lähteenä. Hän antoi heille anteeksi. Hän itki heidän kanssaan. Hän tunsi myötätuntoa heitä kohtaan heidän erityisissä olosuhteissaan tyttärinä, vaimoina, perheenemäntinä, äiteinä ja leskinä. Hän arvosti heitä ja ylensi heitä.

Jopa piinallisessa tuskassaan ristillä Vapahtaja huolehti äidistään, joka oli hyvin todennäköisesti siinä vaiheessa huolenpidon tarpeessa oleva leski.² Ja ensimmäinen ihminen, jolle Hän ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen, oli nainen.³

Uuden testamentin naisopetuslapsia

Vaikka virallisesta naisten organisaatiosta Uudessa testamentissa onkin vain vähän tietoa, todisteet osoittavat, että naiset osallistuivat ratkaisevalla tavalla Vapahtajan palvelutyöhön. Uudessa testamentissa on kertomuksia naisista, joista toiset mainitaan nimeltä ja toisia ei, mutta jotka osoittivat uskoa Jeesukseen Kristukseen, oppivat Hänen opetuksiaan ja elivät niiden mukaan sekä todistivat Hänen palvelutyöstään, ihmeistään ja majesteettisuudestaan. Näistä naisista tuli esimerkillisiä opetuslapsia ja tärkeitä todistajia pelastuksen työssä.

Jeesuksen ja Hänen kahdentoista apostolinsa mukana kulki naisia. He antoivat omaisuudestaan auttaakseen Hänen palvelutyössään. Naiset pysyivät uskollisina opetuslapsina Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. He kokoontuivat ja rukoilivat yhdessä apostolien kanssa. He antoivat kotinsa kirkon jäsenten kokoontumispaikoiksi. He osallistuivat urhoollisesti sielujen ajalliseen ja hengelliseen pelastamistyöhön.

Martta ja hänen sisarensa Maria ovat esimerkkejä Uudessa testamentissa mainituista naispuolisista opetuslapsista. Luukkaan evankeliumin luvussa 10 on kertomus siitä, kuinka Martta avasi kotinsa Jeesukselle. Hän palveli Herraa pitämällä huolta Herran ajallisista tarpeista, ja Maria istui Mestarin jalkojen juuressa imien itseensä Hänen opetuksiaan.

Aikana, jolloin naisten odotettiin yleensä huolehtivan vain ajallisesta palvelemisesta, Vapahtaja opetti Martalle ja Marialle, että naiset voivat osallistua Hänen työhönsä myös hengellisesti. Hän kutsui heitä tulemaan opetuslapsikseen ja osallisiksi pelastuksesta – siitä hyvästä osasta, jota ei koskaan otettaisi heiltä pois.⁴

Maria ja Martta alkoivat osallistua innokkaasti Herran palvelutyöhön kuolevaisuudessa. Luemme myöhemmin Uudesta testamentista Martan lujan todistuksen Vapahtajan jumalallisuudesta. Keskustellessaan Jeesuksen kanssa hän sanoi: ”Minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”⁵

Monet muut naiset, jotka olivat opetuslapsia, matkasivat Jeesuksen ja kahdentoista apostolin kanssa oppien Häneltä hengellisesti ja palvellen Häntä ajallisesti. Luukas kirjoitti:

”Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan

sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä,

Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan.”⁶

On todennäköistä, että nämä naiset antoivat jonkin verran taloudellista tukea Jeesukselle ja Hänen apostoleilleen ja palvelivat heitä muutenkin kuten ruokaa laittamalla. Jeesus palveli näitä naisia antamalla heille evankeliuminsa ilouutiset ja parantavan voimansa siunaukset. He vuorostaan palvelivat Häntä antaen omaisuudestaan ja osoittaen omistautumistaan.

Apostoli Paavali kirjoitti naisista, jotka palvelivat pyhiä sekä kirkon tehtävissään että omasta vapaasta tahdostaan. Hänen kuvauksensa eräästä vanhurskaasta leskestä tuo esiin monien varhaisen kirkon naisjäsenten luonteenpiirteitä: ”[Hän on] tunnettu hyvistä teoista, siitä että hän on kasvattanut lapsia, majoittanut kotiinsa matkalaisia, pessyt uskovien vieraidensa jalat, auttanut vaikeuksissa olevia ja kaikin tavoin harrastanut hyvää.”⁷ Paavali kirjoitti myös viisaiden ja kokeneiden vanhempien naisten vaikutuksesta. Hän neuvoi Titusta kannustamaan vanhempia naisia palvelemaan ja opettamaan nuorille naisille näiden iankaikkisia tehtäviä vaimoina ja äiteinä: ”Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan.”⁸

Apostolien teot sisältää kertomuksen naisesta, joka ilmensi Paavalin kuvailemia hyveitä. Tabita, joka tunnettiin myös nimellä Dorkas, asui Joppessa, missä hän ompeli vaatteita puutteenalaisille naisille.

”Joppessa oli opetuslasten joukossa Tabita-niminen nainen; nimi on kreikaksi Dorkas. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin.

Mutta noihin aikoihin hän sairastui ja kuoli – –.

Lydda[-niminen kaupunki] on lähellä Joppea, ja kun opetuslapset kuulivat Pietarin olevan siellä, he lähettivät kaksi miestä viemään hänelle sanan: ’Tule kiireesti meidän luoksemme.’

Pietari lähti heti miesten mukaan. Kun hän tuli paikalle, – – leskivaimot kerääntyivät hänen ympärilleen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan.

Pietari käski kaikkien poistua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ’Tabita, nouse!’ Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan.”⁹

Uudessa testamentissa mainitaan muitakin uskollisia naisia. Prisca ja hänen miehensä Aquila panivat henkensä alttiiksi apostolien vuoksi ja antoivat kotinsa kirkon jäsenten kokoontumispaikaksi.¹⁰ Paavali kirjoitti: ”Aquila ja Prisca ja heidän kodissaan kokoontuva seurakunta lähettävät teille paljon terveisiä Herran nimeen.”¹¹

Maria-niminen nainen oli ”nähnyt paljon vaivaa” apostolien hyväksi.¹² Lyydia-niminen nainen kastettiin yhdessä perhekuntansa kanssa, ja sitten hän palveli niitä, jotka olivat opettaneet häntä.¹³

Foibe-nimisellä naisella oli ilmeisesti jokin kirkollinen palvelutehtävä seurakunnassaan. Paavali sanoi: ”Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on – – seurakunnan palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille.”¹⁴ Sellainen palvelutyö, jota Foibe ja muut Uuden testamentin suurenmoiset naiset tekivät, jatkuu nykyään Apuyhdistyksen jäsenten myötä – johtajien, kotikäyntiopettajien, äitien ja muiden – jotka toimivat monien tukijoina ja auttajina.

Myöhempien aikojen naisopetuslapsia

Naiset alkukirkossa olivat kunnioitusta herättäviä ja jaloja, tarpeellisia ja arvostettuja. He palvelivat muita, tulivat pyhemmiksi ja osallistuivat sielujen pelastamisen suureen työhön.

Nämä mallit on palautettu myöhempinä aikoina Apuyhdistyksen perustamisen myötä. Profeetta Joseph Smith on julistanut: ”Kirkkoa ei ole täydellisesti järjestetty, ennen kuin naiset on järjestetty [pappeuden mallin mukaan].”¹⁵ Sisar Eliza R. Snow, Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja, toisti tämän opetuksen. Hän sanoi: ”Vaikka nimi voi olla nykyajalta, instituutio on muinaista perua. Marttyyrikuoleman kokenut profeettamme sanoi meille, että sama organisaatio oli kirkossa entisaikaan.”¹⁶

Joseph Smithin lisäksi muut myöhempien aikojen profeetat ovat todistaneet, että Apuyhdistyksen perustaminen on innoitettu osa palautusta, minkä johdosta kirkon naisia kutsutaan kirkollisiin tehtäviin palvelemaan toisiaan ja siunaamaan koko kirkkoa. Presidentti Joseph F. Smith, kirkon kuudes presidentti, on sanonut: ”Tämä järjestö on Jumalan tahdosta jumalallisesti muodostettu, jumalallisesti valtuutettu, jumalallisesti perustettu ja jumalallisesti järjestetty palvelemaan naisten ja miesten sielujen pelastamiseksi.”¹⁷ Presidentti Lorenzo Snow, kirkon viides presidentti, sanoi ryhmälle Apuyhdistyksen sisaria: ”Teidät on aina löydetty pappeuden rinnalta valmiina vahvistamaan heidän käsiään ja tekemään osanne auttaaksenne Jumalan valtakunnan asioiden edistämistä, ja kun te olette olleet mukana tässä työssä, tulette aivan varmasti jakamaan voiton työstä ja korotuksen ja kirkkauden, jotka Herra antaa uskollisille lapsilleen.”¹⁸

Kun naiset osallistuvat Apuyhdistyksen työhön, he palvelevat Jeesuksen Kristuksen urhoollisina opetuslapsina pelastuksen työssä. Kuten alkukirkon naiset, he tekevät työtä pappeudenhaltijoiden rinnalla kasvaakseen uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistaakseen perheitä ja koteja sekä etsiäkseen ja auttaakseen apua tarvitsevia. Sisar Julie B. Beck, Apuyhdistyksen 15. ylijohtaja, on opettanut: ”Apuyhdistyksessä me harjoittelemme olemaan Kristuksen opetuslapsia. Me opimme sitä, mitä Hän haluaa meidän oppivan, teemme sitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän, ja meistä tulee sellaisia, millaisiksi Hän haluaa meidän tulevan.”¹⁹

”Martta otti [Jeesuksen] vieraakseen.” Martan sisar Maria ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan”. (Luuk. 10:38–39.)

Kautta palvelutyönsä kuolevaisuudessa Vapahtaja osoitti erityistä rakkautta ja huolenpitoa naisia kohtaan.

Tabita ”teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin” (Ap. t. 9:36).