Luku 61

Mormonipataljoona

(kesäkuu 1846–heinäkuu 1847)

Pyhät olivat Council Bluffsissa. Yhdysvaltain armeijan kapteeni tuli tapaamaan Brigham Youngia. Hän oli kapteeni Allen.

Kapteeni Allen sanoi, että Yhdysvaltain presidentti halusi 500 miehen liittyvän armeijaan. Brigham Young sanoi, että pyhät tekisivät niin kuin presidentti halusi.

Kapteeni Allen puhui miehille, ja 500 heistä liittyi armeijaan. Heitä sanottiin mormonipataljoonaksi. Joskus kirkon jäseniä sanotaan mormoneiksi, koska me uskomme, että Mormonin Kirja on totta.

Brigham Young käski miehiä olemaan parhaita sotilaita armeijassa. Heidän oli määrä ottaa Raamattu ja Mormonin Kirja mukaansa. Heidän täytyi olla siistejä, puhtaita ja kohteliaita. He eivät saaneet kiroilla eivätkä pelata korttia. Brigham Young käski miehiä noudattamaan Jumalan käskyjä. Silloin heidän ei tarvitsisi tappaa ketään.

Mormonipataljoona seurasi kapteeni Allenia. Pyhät olivat surullisia nähdessään heidän lähtevän. He olisivat tarvinneet kaikkia miehiä avuksi matkallaan länteen. He eivät halunneet miesten lähtevän taistelemaan. Mutta he tiesivät, että sotilaille maksettaisiin palkkaa. Ja rahasta olisi apua pyhille.

Mormonipataljoona matkasi etelään. Joillakin mormonipataljoonan sotilailla oli perhe mukanaan. Matkustaminen oli hyvin vaikeaa. Heidän oli käveltävä koko matka.

Tiet olivat hyvin huonossa kunnossa. Toisinaan vankkurit juuttuivat syvään hiekkaan. Juomavettä ei ollut. Ei ollut puita, joiden varjossa olisi voinut levätä. Jotkut sairastuivat. Vain sairaat saivat olla vankkureiden kyydissä.

Kapteeni Allen päätti, että sairaiden sotilaiden ja naisten ja lasten oli jäätävä Coloradoon. He jäivät Pueblo-nimiseen kaupunkiin. Sotilaille maksettiin palkka siitä, että he olivat olleet armeijassa. Jotkut sairaat sotilaat lähettivät rahaa perheilleen Council Bluffsiin. He lähettivät rahaa myös Nauvoossa oleville köyhille ja lähetyssaarnaajille.

Pataljoonan sotilaat marssivat edelleen. Joskus he eivät tienneet, minne olivat menossa. He joutuivat kaivamaan hiekkaa löytääkseen vettä. Vesi maistui pahalta. Sotilailla ei ollut tarpeeksi ruokaa. Ei ollut puuta tulen sytyttämiseen. Miehet joutuivat polttamaan ruohoa.

Sotilaat tapasivat intiaaneja ja muita ihmisiä, joilla oli ruokaa. Mutta sotilailla ei ollut rahaa ruoan ostamiseen. He antoivat intiaaneille vaatteitaan, ja intiaanit antoivat heille ruokaa.

Mormonipataljoona matkasi länttä kohti. He saapuivat hyvin jyrkkien vuorten juurelle. Miesten oli sidottava vankkureihin köydet ja vedettävä ne vuoren huipulle. Sitten he antoivat vankkureiden liukua toista rinnettä alas.

Kerran sotilaat näkivät härkiä. Härät hyökkäsivät sotilaitten kimppuun. Sotilaat tappelivat niitä vastaan. Lopulta he saivat härät ajetuksi pois. Yhtä miehistä sattui. Hän ei pystynyt kävelemään pitkään aikaan.

Viimein mormonipataljoona saapui Tyynenmeren rantaan. Oli tammikuun 29. päivä 1847. Miehet olivat hyvin väsyneitä. Heidän vaatteensa olivat aivan rikkinäiset. He olivat onnellisia siitä, että heidän pitkä marssinsa oli lopussa.

Sotilaille maksettiin siitä, että he olivat olleet armeijassa. Nyt heidän ei tarvinnut enää jäädä armeijaan. He saivat palata kotiin perheidensä luo.

Jotkut jäivät Kaliforniaan. Mutta useimmat matkasivat Kalliovuorille muiden pyhien luo, jotka olivat saapuneet sinne Council Bluffsista.