Jumalan lapset

Jokaista ihmistä määrittävä ominaisuus maan päällä

Kuvittele, että tapaat jonkun ensimmäistä kertaa ja hän kysyy: ”Kerro itsestäsi.” Mitä sanoisit? Se riippuu tietysti tilanteesta, mutta se, mitä päätät kertoa, voi kertoa paljon siitä, millaisena näet itsesi – ja millaisena haluat muiden näkevän sinut.

Yksi asia sinussa on tärkeämpi kuin kaikki muut. Vaikka et ehkä tuokaan sitä esiin esittäytyessäsi, se on identiteettisi kannalta olennaisempaa kuin nimesi, kotikaupunkisi tai henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteesi. Kyse on siitä, että olet Jumalan lapsi. Hän on sinun Isäsi. Aivan kuten sinulla on maan päällä vanhemmat, joilta olet perinyt fyysisiä ominaisuuksia, olet myös ”taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, ja sellaisena [sinulla] on jumalallinen luonne ja päämäärä”. Kuinka tämä tosiasia voi vaikuttaa siihen, miten suhtaudut itseesi? Kuinka se voi muuttaa suhtautumistasi elämän haasteisiin ja mahdollisuuksiin?

Mitä tarkoittaa se, että on Jumalan lapsi?

Kaikki ihmiset ovat rakastavan taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä. Jumalan kirjaimellisena lapsena, joka on hengellisesti syntynyt kuolevaisuutta edeltävässä elämässä, jokaisella ihmisellä on jumalalliset, iankaikkiset mahdollisuudet (ks. Room. 8:16–17).

Yleiskatsaus aiheeseen: Taivaallisten vanhempien henkilapset

Aiheeseen liittyviä evankeliumin opiskeluoppaita: Isä Jumala, Pelastussuunnitelma, Kuolevaisuutta edeltävä elämä

Osa 1

Jumala on paitsi Luojasi myös sinun Isäsi

Jokaisella on maallinen isä, eikä yksikään näistä isistä ole täydellinen. Silti, olivatpa kokemuksemme isistä ja isyydestä maan päällä millaisia tahansa, meillä on myös taivaallinen Isä, joka on kaikkea sitä, mitä isän pitäisi olla – rakastava, tukea antava, viisas, epäitsekäs, sitoutunut menestymiseesi. Maailmankaikkeuden voimallisin ja loistavin olento rakastaa sinua kallisarvoisena lapsenaan. Hän ymmärtää sinua täydellisesti ja tietää tarkalleen, mitä tarvitset kasvaaksesi, edistyäksesi ja kokeaksesi iankaikkista iloa. Nimitykset kuten ”Korkein Olento”, ”Luoja” ja ”Kaikkivaltias Kuningas” soveltuvat epäilemättä Häneen. Mutta ennen kaikkea Hän haluaa sinun tuntevan Hänet ”Isänä”.

Mietittävää

Mooses sai taivaallisessa näyssä tietää, että hän on Jumalan poika. Lue hänen kokemuksestaan jakeista Moos. 1:1–11. Huomaa myös jakeissa 12–18, kuinka tämä tieto auttoi Moosesta, kun Saatana yritti kiusata häntä. Pohdi, kuinka sen muistaminen, että olet Jumalan lapsi, voi auttaa sinua kiusausten hetkinä.
Vanhin Brian K. Taylor kertoi eräästä nuoresta naisesta, joka sanoi: ”Tieto siitä, että olen Jumalan lapsi, on voimallisin tieto, mitä minulla on.” Lue hänestä puheesta ”Olenko Jumalan lapsi?”, niin saat tietää, miksi hän sanoi niin. Miksi sillä, että hän tiesi Jumalan olevan hänen Isänsä, oli niin suuri vaikutus hänen elämäänsä? Millainen vaikutus sillä voi olla sinun elämääsi?
Oletko koskaan tehnyt jonkinlaista käsityötä tai taideteosta? Tai ehkä olet laatinut aikataulun, talousarvion tai aterian. Mieti, kuinka suhteesi siihen, mitä olet luonut tai laatinut, eroaa vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta. Mieti tätä pohtiessasi näitä pyhien kirjoitusten kohtia: Gal. 4:6–7; 1. Joh. 3:2. Miksi sinun on tärkeää tietää, että olet Jumalan tytär tai poika – et vain yksi luomus?

Yhdessä oppimisen toiminta

Jotta voit opettaa mahdollisuuksistamme Jumalan lapsina, mieti, kuinka voisit havainnollistaa sitä, että vanhemmilla ja heidän lapsillaan on yhteisiä fyysisiä piirteitä. Voisit ehkä näyttää kuvia vanhemmista ja heidän lapsistaan, ja voisitte etsiä yhtäläisyyksiä. Sitten voisitte lukea pyhien kirjoitusten kohtia taivaallisen Isän ominaisuuksista, kuten nämä:
Mitä todisteita näistä ominaisuuksistamme näemme toisissamme? Kuinka voimme kehittää niitä edelleen ja tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisiksi?

Opi lisää

Gal. 4:6–7; Hepr. 12:9
Russell M. Nelson, ”Iankaikkisuuden valintoja”, maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille, 15. toukokuuta 2022, Evankeliumiaiheinen kirjasto
Donald L. Hallstrom, ”Oon lapsi Jumalan”, Liahona, toukokuu 2016, s. 26–28
Rosemary M. Wixom, ”Löydä sisimmässäsi piilevä jumalallisuus”, Liahona, marraskuu 2015, s. 6–8

Osa 2

Kohtele jokaista Jumalan lapsena

On tavallista kuulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten käyttävän toisistaan nimitystä ”veli” ja ”sisar”. Kuten presidentti Henry B. Eyring on selittänyt, nämä sanat ”eivät ole meille vain ystävällisiä tervehtimisiä tai hellittelynimiä. Ne ilmaisevat iankaikkisen totuuden: Jumala on koko ihmiskunnan kirjaimellinen Isä. Me jokainen kuulumme Hänen iankaikkiseen perheeseensä.” Tällä yksinkertaisella totuudella on voima muuttaa tapaa, jolla kohtelemme toisiamme. Saatamme olla erilaisia ajatuksiltamme, teoiltamme ja fyysiseltä olemukseltamme, mutta näitä eroja on paljon helpompi arvostaa ja kunnioittaa, kun muistamme, että hengellisesti katsottuna olemme kaikki perhettä.

Mietittävää

Mormonin kirjassa kerrotaan kahdesta ihmisryhmästä – nefiläisistä ja lamanilaisista – jotka olivat kiivaita vihollisia monien sukupolvien ajan. Oli kuitenkin aikoja, jolloin nämä ryhmät voittivat vihansa ja kohtelivat toisiaan kuin veljiä ja sisaria. Lue näistä kokemuksista jakeista Moosia 28:1–3; Alma 26:23–31; 27:20–24; 4. Nefi 1:1–3, 14–18. Kun luet, pohdi, mitä voit tehdä auttaaksesi Vapahtajaa tuomaan rauhan Jumalan perheeseen.
Ihmiset, joita tapaat, eivät luultavasti esittele itseään Jumalan lapsina, mutta voit ajatella heitä sellaisina, kun tapaat heitä. Kokeilepa! Ja aina kun tunnet houkutusta ajatella pahaa jostakusta, korvaa tuo ajatus sanoilla ”Tämä henkilö on Jumalan lapsi”. Huomaa, kuinka se vaikuttaa siihen, mitä ajattelet ihmisistä – ja kuinka kohtelet heitä.

Yhdessä oppimisen toiminta

Voisit näyttää valokuvia ihmisistä, jotka edustavat eri rotuja, kulttuureja ja taustoja. Keskustelkaa siitä, miten monin tavoin ihmiset ovat samanlaisia keskenään. Keskustelkaa siitä, miksi Jumala haluaa meidän aina kunnioittavan muita ja kohtelevan heitä ystävällisesti.

Opi lisää

Mal. 2:10; Ap. t. 17:24–29; OL 18:10; 76:24
Dallin H. Oaks, ”Rakasta vihollisiasi”, Liahona, marraskuu 2020, s. 26–29