Kuuntele nöyrästi

Vanhin Jeffrey R. Holland on muistellut: ”[Presidentti Russell M. Nelson] sanoi minulle kerran, että yksi ensimmäisistä potilaan tutkimisen säännöistä on: ’Kysy potilaalta, mihin häntä koskee.’ Hän sanoi: ’Potilas on paras opas oikeaan diagnoosiin ja lopulta paranemiseen.’”¹ Kun ystävä tai perheenjäsen kääntyy puoleesi kirkkoa koskevien vaikeiden kysymysten tai huolenaiheiden kanssa, käytä aikaa kuuntelemiseen. Hän kääntyy puoleesi, koska hän luottaa sinuun. Palkitse tuo luottamus pyrkimällä ensin ymmärtämään hänen tarpeitaan.

Nöyrästi kuunteleminen on vaikeaa. Se vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Mutta se on taito, jonka voimme oppia. Aktiivinen kuunteleminen ja aidon yhteyden luominen voi olla parantavaa jollekin, joka kertoo haavoittuvuudestaan tai kysymyksestään. Kokeile seuraavia kuunteluharjoituksia, jotta kuulisit ja ymmärtäisit läheisiäsi paremmin:

Pyri ensin ymmärtämään. Luulemme usein tietävämme, kuinka ratkaista muiden huolenaiheet. Haluamme vain vastata heidän kysymyksiinsä ja sanoa heille, ettei heidän tarvitse enää kantaa huolta. Tämä mielijohde keskittyy usein meihin itseemme eikä niinkään toisen tarpeisiin. Käytä aikaa siihen, että kuuntelet, kun henkilö kertoo, kuinka hän on päätynyt siihen, missä hän on nyt. Varmista, että ymmärrät hänen kysymyksensä. Osoita kunnioitusta, jos saat tietää, että hänen näkemyksensä ovat ristiriidassa oman mielipiteesi kanssa. Vältä arvostelemasta häntä tai esittämästä syytöksiä. Kun tarjoamme nopeasti yksinkertaista vastausta, toisesta saattaa tuntua, että vähättelemme hänen kokemustaan. Paras tapa aloittaa on pyrkiä ymmärtämään hänen näkökulmaansa sen sijaan, että yrittäisit muuttaa sitä.
Myönnä hänen kokemuksensa todellisuus. Vaikka emme ehkä ymmärtäisikään tai olisikaan samaa mieltä toisen huolenaiheista, voimme myöntää hänen vilpittömyytensä ja tuskansa. Pyrkiessämme osoittamaan empatiaa me joskus vertailemme hänen kokemustaan omiin kokemuksiimme. On tärkeää muistaa, että jokaisen kokemus on erilainen. Saattaa olla parempi sanoa jotakin sellaista kuin ”En osaa kuvitella, miltä sinusta tuntuu” tai ”Auta minua ymmärtämään”.
Vältä vähättelevää tai tuomitsevaa suhtautumista. Siinä vaiheessa kun ystävä tai läheinen on päättänyt puhua sinulle kysymyksistään, hän on todennäköisesti jo käyttänyt aikaa tutkien ja miettien asiaa itsekseen. Varo, ettet tyrehdytä keskustelua sivuuttamalla hänen kysymyksensä tai tuomitsemalla. Se voi loukata häntä ja heikentää kykyäsi auttaa. Hänen vilpittömät kysymyksensä ansaitsevat vilpittömän pyrkimyksesi kuunnella.
Pidä tunteesi kurissa. On normaalia tuntea levottomuutta tai huolta, kun joku läheinen tulee luoksesi esittäen kysymyksiä uskostaan. Yritä olla antamatta näiden tunteiden häiritä antoisaa keskustelua. Jos olet vihainen, on luultavasti parempi kysyä, voitko pitää tauon ja jatkaa keskustelua hieman myöhemmin. Vapahtaja neuvoi meitä välttämään kiistelyä ja vihaisuutta.² Me voimme oppia olemaan eri mieltä olematta äreitä.³
Esitä avoimia kysymyksiä. Avoimet kysymykset rohkaisevat muita kertomaan ajatuksistaan, tuntemuksistaan ja kokemuksistaan. Niihin ei välttämättä ole oikeaa tai väärää vastausta. Esimerkiksi: ”Voitko kertoa minulle lisää?” ”Miltä se tuntuu sinusta?” ”Voitko auttaa minua ymmärtämään?” ”Miten voin auttaa?” Hyvien kysymysten esittäminen osoittaa, että välität, ja auttaa sinua välttämään väärinkäsityksiä.
Tunnusta rajallisuutesi. On hyvin mahdollista, että ystävät ja läheiset, jotka tulevat luoksesi, ovat perehtyneet kysymyksiinsä laajemmin kuin sinä. Ei haittaa, jos sinulla ei ole valmiita vastauksia tai jos tämä on ensimmäinen kerta, kun olet saanut tietää asiasta. Älä pelkää esittää kysymyksiä, jotka selventävät jotakin, mitä et ymmärtänyt. Et ehkä ole samaa mieltä kaikista päätelmistä, mutta yritä olla samaa mieltä siitä, mistä voit, ilman että se antaa väärää kuvaa tuntemuksistasi. Voit myös pyytää aikaa tutkia aihetta itse ja jatkaa keskustelua, kun saat lisää tietoa.

Keskeisiä pyhien kirjoitusten kohtia: Ef. 4:29; Moosia 18:21; 3. Nefi 11:29