OMAKSU PALVELUTYÖHÖN TARVITTAVAA MYÖTÄTUNTOA

Palvelutyö on kohottamista. Me voimme kohottaa muita, kun yritämme ymmärtää sitä, mitä he kokevat, ja osoitamme, että olemme valmiita kulkemaan heidän vierellään.

Koska meidän taivaallinen Isämme haluaa meidän tulevan Hänen kaltaisikseen, tässä elämässä kohtaamistamme haasteista voi tulla oppimismahdollisuuksia, jos luotamme Häneen ja pysymme polulla. Valitettavasti polulla pysyminen voi olla erityisen vaikeaa, kun meistä tuntuu, että joudumme kohtaamaan nuo koettelemukset yksin.

Mutta sitä polkua ei ole koskaan ollut tarkoitus kulkea yksin. Vapahtaja saavutti täydellisen myötätunnon, kun Hän laskeutui kaiken alapuolelle tietääkseen, kuinka auttaa meitä meidän ahdingoissamme ja vaivoissamme (ks. Alma 7:11–12; OL 122:8). Hän odottaa myös meidän jokaisen noudattavan Hänen esimerkkiään ja osoittavan myötätuntoa. Jokainen kirkon jäsen on liiton kautta luvannut surra surevien kanssa ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa (ks. Moosia 18:9). Meille on kaikkialla pyhissä kirjoituksissa opetettu, että omista haasteistamme huolimatta meidän tulee suuntautua ulospäin ja vahvistaa horjuvia polvia ja kulkea ”’suoria polkuja’, jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi” (Hepr. 12:12–13; ks. myös Jes. 35:3–4; OL 81:5–6).

Kun otamme lähimmäisiämme kädestä, annamme heidän nojata meihin ja kuljemme heidän kanssaan, autamme heitä pysymään polulla tarpeeksi pitkään, jotta Vapahtaja voisi paitsi käännyttää heidät – mikä on yksi palvelutyön päätarkoituksista – myös parantaa heidät (ks. OL 112:13).

Mitä myötätunto on?

Myötätunto on sitä, että ymmärtää toisen ihmisen tunteita, ajatuksia ja vointia tämän näkökulmasta eikä omastaan käsin.¹

Myötätunnon osoittaminen on tärkeää pyrkimyksissämme palvella muita ja täyttää tarkoituksemme palvelutyöveljinä ja -sisarina. Sen ansiosta voimme asettua toisen asemaan.

Jonkun toisen kengissä kulkemista

Tarina kertoo ujosta myöhempien aikojen pyhiin kuuluvasta miehestä, joka istui usein yksin kappelisalin takarivillä. Kun eräs vanhinten koorumin jäsenistä yllättäen kuoli, piispa antoi pappeuden siunauksia lohduttaakseen tuon vanhimman perheenjäseniä. Apuyhdistyksen sisaret veivät ruokaa. Hyvää tarkoittavat ystävät ja naapurit kävivät perheen luona ja sanoivat: ”Kertokaa meille, jos voimme olla jotenkin avuksi.”

Mutta kun tämä ujo mies meni käymään perheen luona myöhemmin sinä päivänä, hän soitti ovikelloa, ja lesken avatessa oven hän sanoi yksinkertaisesti: ”Tulin lankkaamaan teidän kenkänne.” Parin tunnin kuluttua jokaisen perheenjäsenen kengät olivat puhtaina ja kiiltävinä valmiina hautajaisiin. Seuraavana sunnuntaina edesmenneen vanhimman perhe istui takarivillä tuon ujon miehen vieressä.

Siinä oli mies, joka osasi täyttää erään heidän todellisista tarpeistaan. Tämä myötätunnon innoittama palvelutyö oli siunaukseksi sekä heille että tälle miehelle.

Kuinka myötätunto toimii?

Kuluneiden 30 vuoden aikana yhä useammat tutkijat ovat tutkineet myötätuntoa eli empatiaa. Vaikka monet heistä lähestyvät aihetta eri suunnilta, useimmat heistä ovat yhtä mieltä siitä, että myötätunto on jotakin sellaista, mitä voi oppia.²

Lisätäksemme kykyämme osoittaa myötätuntoa on hyödyllistä ymmärtää paremmin, kuinka se toimii. Seuraavia asioita pidetään yleisesti myötätunnon perustekijöinä.³ Vaikka ne tapahtuvat usein tiedostamattamme, tietoisuus niistä antaa meille mahdollisuuden huomata tilaisuuksia kehittyä.

1. Ymmärrä

Myötätunto edellyttää sitä, että ymmärtää toisen ihmisen tilannetta. Mitä paremmin ymmärrät hänen olosuhteitaan, sitä helpompi sinun on ymmärtää, miltä hänestä tuntuu ja mitä voit tehdä auttaaksesi häntä.

Aktiivinen kuunteleminen, kysymysten esittäminen sekä henkilön itsensä ja muiden kanssa neuvotteleminen ovat tärkeitä toimia, jotta hänen tilannettaan voisi ymmärtää. Saat tietää lisää näistä käsitteistä aiemmista Palvelutyön periaatteita -artikkeleista.

”Viisi asiaa, joita hyvä kuuntelija tekee”, Liahona, kesäkuu 2018, s. 6–9.
”Neuvotelkaa heidän tarpeistaan”, Liahona, syyskuu 2018, s. 6–9.
”Hakekaa apua auttaaksenne muita”, Liahona, lokakuu 2018, s. 6–9.

Kun pyrimme ymmärtämään, meidän täytyy käyttää aikaa siihen, että ymmärrämme kunkin henkilön nimenomaisen tilanteen emmekä tee oletuksia jonkun toisen perusteella, joka on kokenut samaa. Muussa tapauksessa saatamme epäonnistua ja hän kokee tulevansa väärin ymmärretyksi.

2. Kuvittele

Kun pyrimme pitämään liittomme surra surevien kanssa ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa (ks. Moosia 18:9), voimme myös rukoilla Pyhää Henkeä auttamaan meitä ymmärtämään, miltä jostakusta mahtaa tuntua ja kuinka voimme olla avuksi.⁴

Kun ymmärrämme jonkun olosuhteita, jokainen meistä voi – tapahtuipa se luontevasti tai ei – kuitenkin kuvitella mielessään, mitä me ajattelisimme tai tuntisimme, jos olisimme hänen asemassaan. Kun teemme niin, voimme antaa omien ajatustemme tai tunteidemme auttaa meitä reagoimaan tilanteeseen.

Kun alamme ymmärtää toisen ihmisen olosuhteita ja kuvitella, miltä meistä tuntuisi olla heidän asemassaan, on tärkeää pitää varamme, ettemme tuomitse häntä väärin (ks. Matt. 7:1). Jos arvostelemme sitä, kuinka joku päätyi tilanteeseensa, voimme alkaa vähätellä tilanteen aiheuttamaa tuskaa.

3. Reagoi avuntarpeeseen

Se, kuinka me reagoimme, on tärkeää, sillä juuri siten osoitamme myötätuntoamme. On olemassa lukuisia tapoja välittää ymmärrystämme sekä sanallisesti että sanattomasti. On tärkeää muistaa, ettei tavoitteenamme välttämättä ole ongelman korjaaminen. Usein tavoitteena on yksinkertaisesti kohottaa ja vahvistaa antamalla henkilön tietää, että hän ei ole yksin. Se voi tarkoittaa sen sanomista, että ”Hyvä, että kerroit minulle siitä” tai ”Olen pahoillani. Tiedän, millaista se on” tai ”Se tuntuu varmasti pahalta”.

Missään tapauksessa emme saa näytellä; sen täytyy olla aitoa. Ja tilanteen mukaan oman haavoittuvuutensa sekä omien heikkouksiensa ja epävarmuuksiensa esille tuominen voi luoda kallisarvoisen tunteen keskinäisestä yhteydestä.

Kutsu toimia

Kun pohdit niiden ihmisten olosuhteita, joita palvelet, kuvittele itsesi heidän asemaansa. Rukoile ymmärtääksesi, miltä heistä tuntuu ja millaista apua tarvitsisit eniten, jos olisit heidän asemassaan. Se, kuinka reagoit avuntarpeeseen, saattaa olla yksinkertaista, mutta se tulee olemaan merkityksellistä.