Rukous, jonka avulla pääsimme temppeliin
Isaac Ututu
Lagos, Nigeria
Kuvitus Martin Sanders
Joitakin päiviä ennen kuin seurakuntamme oli lähdössä matkalle Aban temppeliin Nigeriassa, piispa soitti ja pyysi minua ryhmämme johtajaksi. Suostuin siihen, ja lähtöaamuna pidimme rukouksen ja nousimme bussiin aloittaaksemme matkan.
Matkalla lauloimme kirkon lauluja. Ilomme oli mittaamattoman suuri. Kymmenen tuntia kestävä matkamme oli alkanut hienosti, mutta vähän ennen puoltapäivää bussissamme ilmeni ongelma, jota kukaan meistä ei osannut korjata.
Juoksin lähimmälle huoltoasemalle, jossa tapasin kassa-apulaisen. Kysyin häneltä, voisiko hän auttaa minua löytämään mekaanikon.
Hän soitti viipymättä kahdelle mekaanikolle. He saapuivat pian ja ryhtyivät työhön. He saivat selville, että tuulettimen hihnassa oli vikaa. He työskentelivät tuntikausia parhaimman kykynsä mukaan. Sitten he soittivat vielä yhdelle mekaanikolle.
Tämä saapui paikalle itsevarmana ja kysyi sarkastisesti: ”Mitä sellaista vikaa siinä tuulettimen hihnassa muka on, jota ette osaa korjata?”
Hän työskenteli hetken aikaa ja sanoi sitten: ”Täällä on tapahtunut jotakin hyvin epätavallista.” Hän otti työkalunsa ja poistui paikalta. Toiset mekaanikot yrittivät edelleen etsiä ratkaisua, mutta tilanteemme vaikutti toivottomalta.
Käännyin muiden pyhien puoleen ja näin surun miltei jokaisen kasvoilla. Mietin, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, kun mieleeni tuli ajatus: ”Oletteko te rukoilleet ongelmaan liittyen?”
Kokosin heti ryhmämme yhteen. Seisoimme piirissä ja rukoilimme taivaallista Isäämme antamaan mekaanikoille heidän tarvitsemaansa tietoa. Ei mennyt viittä minuuttiakaan, kun yksi mekaanikoista tuli luokseni.
”Me teimme sen!” hän sanoi kasvot loistaen.
Me riemuitsimme ja kiitimme Herraa. Huomasin pian, että toinen mekaanikoista näytti lannistuneelta. Yritin onnitella häntä, mutta hän sanoi: ”Onnitteletko minua siitä, että minulla meni kuusi tuntia korjata yksi tuulettimen hihna? Olin korjannut kaksi tuulettimen hihnaa ennen tänne tuloa. Sitä, mitä täällä tapahtui, ei voi edes selittää.”
Kerroin hänelle, että Jumala oli puuttunut asiaan rukouksemme jälkeen.
”Rukoilitteko te asiasta?” hän kysyi.
”Kyllä, noin viisi minuuttia sitten.”
”Se oli hieno ele teiltä!”, hän sanoi.
Maksoin mekaanikoille, ja he lähtivät pois. Nousimme kaikki bussiin, ja matkamme jatkui. Pääsimme vihdoin temppeliin monta tuntia myöhemmin, kiitollisina siitä, että taivaallinen Isä kuulee rukouksemme ja vastaa niihin.