Viimeinen sana
Myöhempien aikojen pyhä jatkaa yrittämistä
Vanhin Dale G. Renlund
kahdentoista apostolin koorumista
Huhtikuun 2015 yleiskonferenssipuheesta.
Armossaan Jumala lupaa anteeksiannon, kun me teemme parannuksen ja käännymme pois jumalattomuudesta – jopa siinä määrin, ettei syntejämme edes mainita meille. Kristuksen sovituksen ja meidän parannuksemme ansiosta me voimme omalta osaltamme katsoa aiempia tekojamme ja sanoa: ”Sellainen olin. Mutta se aiempi jumalaton minä ei ole enää se, joka nyt olen.”
Presidentti Thomas S. Monson [1927–2018] on opettanut: ”Yksi Jumalan suurimmista lahjoista meille on se, että meillä on ilo yrittää uudelleen, sillä minkään epäonnistumisen ei tarvitse olla lopullinen.”1 Vaikka olisimme tehneet tietoisesti ja tahallisesti syntiä tai olisimme toistuvasti kohdanneet epäonnistumista ja pettymystä, niin heti kun päätämme yrittää uudelleen, Kristuksen sovitus voi auttaa meitä. Ja meidän tulee muistaa, että Pyhä Henki ei ole se, joka väittää meille, että olemme harhautuneet niin kauas, että voisimme saman tien luovuttaa.
Jumalan halu saada myöhempien aikojen pyhät jatkamaan yrittämistä ulottuu myös synnin voittamista laajemmalle. Kärsimmepä hankalista ihmissuhteista, taloudellisista haasteista, sairauksista tai jonkun muun tekemien syntien seurauksista, Vapahtajan ääretön sovitus voi parantaa jopa – ja kenties varsinkin – ne, jotka ovat kärsineet syyttöminä. Hän ymmärtää täydellisesti, millaista on kärsiä viattomana jonkun muun rikkomuksen johdosta. Kuten on profetoitu, Vapahtaja parantaa ”ne, joiden mieli on murtunut”, antaa ”kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen [ja] murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan” (Jes. 61:1–3; ks. myös Luuk. 4:16–21). Tapahtuipa mitä tahansa, Jumala odottaa myöhempien aikojen pyhien jatkavan yrittämistä Hänen avullaan.
Kutsun meitä kaikkia arvioimaan elämäämme, tekemään parannuksen ja jatkamaan yrittämistä. Ellemme yritä, olemme vain myöhempien aikojen syntisiä; ellemme ole sinnikkäitä, olemme myöhempien aikojen luovuttajia; ja ellemme anna muiden yrittää, olemme vain myöhempien aikojen tekopyhiä. Kun me yritämme, olemme sinnikkäitä ja autamme muita tekemään samoin, me olemme todellisia myöhempien aikojen pyhiä. Kun me muutumme, me huomaamme, että Jumala tosiaan välittää paljon enemmän siitä, millaisia me olemme, ja siitä, millaisia meistä on tulossa, kuin siitä, millaisia olemme joskus olleet.