Julkaistaan vain sähköisenä
Palvelua pienin tavoin
Joskus pienelläkin asialla voi olla suuri vaikutus.
”Miten sinä voit?”
Olen varma, että kassan takana ollut mies oli sinä päivänä kysynyt samaa jo kymmeniltä ihmisiltä. Se oli pieni huoltoasema, ja minun piti vain nopeasti ostaa vesipullo ja palata autolleni. Mutta tällä kertaa tämä rutiininomainen kysymys oli erilainen. Hän ei millään voinut tietää, kuinka paljon minun tarvitsi kuulla nuo yksinkertaiset sanat.
Hän ei millään voinut tietää, että olin pysähtynyt tälle huoltoasemalle, koska en pystynyt näkemään tietä kyyneliltäni.
Hän ei millään voinut tietää, kuinka suurta tuskaa tunsin tai kuinka vaikea minun oli kerätä voimia astua sisään.
Hän ei millään voinut tietää, kuinka minuun sattui, kun kaikki muut huoltoasemalla olijat välttivät katsomasta minua silmiin kyynelten juovittamien kasvojeni vuoksi.
”Miten sinä voit?”, hän kysyi minulta aitoa välittämistä silmissään ja äänessään. Yritin kääntää suupieleni kiitolliseen hymyyn samalla kun taistelin uusia kyyneliä vastaan, jotka olivat kihoamassa silmiini – tällä kertaa kiitollisuuden kyyneliä.
”Olen ihan kunnossa”, vastasin rehellisesti. Sillä nyt kun joku oli ollut tarpeeksi ystävällinen huomatakseen minut ja kamppailuni, oloni tuntui ihan hyvältä.
Yksinkertaisesti merkittävää
Palvelemisesta puhuminen voi olla lannistavaa. Kuulen kertomuksia valtavista humanitaarisen avun projekteista eri puolilla maailmaa ja kertomuksia ihmisistä, jotka ovat omistaneet elämänsä jollekin tärkeälle aatteelle. Vaikka olenkin kiitollinen heidän uhrauksistaan, noihin kertomuksiin liittyy yleensä syyllisyydenpistos. Tiedän, kuinka tärkeää on palvella muita. Ja lisäksi tiedän, kuinka onnellinen olen, kun palvelen muita. Miksen siis tee sitä useammin?
Usein lannistun ajatellessani, mitä kaikkea voisin tehdä, ja minulla on taipumus unohtaa ne asiat, joita jo teen. Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on puhunut yksinkertaisten palvelutekojen syvällisistä vaikutuksista. Hän selitti, että Jeesus Kristus oli täydellinen esimerkki palvelemisesta tavalla, jolla Hän ”hymyili ihmisille, puhui ja käveli heidän kanssaan, kuunteli heitä, järjesti heille aikaa, kannusti, opetti, ruokki ja antoi anteeksi”. (”Palvelutyötä Vapahtajan tavalla”, Liahona, toukokuu 2018, s. 104.)
Kun ajattelen vastaanottamaani merkityksellistä palvelemista, muistan yleensä parhaiten ne pienet asiat: Sen, kuinka sain kohottavan viestin huonetoveriltani, joka huomasi, että minulla oli vaikea päivä. Tai kuinka sisareni kutsui minut mukaansa juoksulenkille, vaikkei tiennyt, että tarvitsin epätoivoisesti juttukaveria. Tai kuinka piispa pyysi minua juttelemaan kanssaan, koska näytin hänen mielestään onnettomalta. Tai kuinka törmäsin sattumalta vanhaan tuttavaani, joka paitsi muisti nimeni, vaivautui jopa pysähtymään kysyäkseen, mitä minulle kuuluu. Nämä ihmiset palvelivat minua huomaamalla minut ja osoittamalla, että he välittivät minusta. Sillä oli todella vaikutusta.
Kun muistan nuo pienet mutta merkittävät palvelutyöt, muistan, että minäkin kykenen vaikuttamaan jonkun toisen elämään. Enkä ainoastaan kykene siihen, vaan teen niin. Vähitellen, päivä kerrallaan.
Ehkä jonakin päivänä olen osa jotakin suurta humanitaarisen avun projektia, joka antaa minulle mahdollisuuden palvella ihmisiä kaikkialla maailmassa. Mutta nyt, sen sijaan, että tuntisin syyllisyyttä siitä, etten voi huomata kaikkia, päätän huomata jonkun. Koskaan ei voi tietää, kuinka suuri vaikutus sillä voi olla, kun palvelee pienen pienillä tavoilla.