Liittoon kuulumisen ihme
Vanhin Gerrit W. Gong
kahdentoista apostolin koorumista
Brigham Youngin yliopiston naisten konferenssissa 4. toukokuuta 2018 pidetystä puheesta ”Strengthen One Another in the Lord” [Vahvistakaa toisianne Herrassa].
Sopusointu meidän liittojemme ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen välillä voidaan kuulla kuin sävelminä sointuharmonioineen, kun Vapahtajamme sovitukseen turvautuminen auttaa meitä toteuttamaan liittojamme uudella ja pyhemmällä tavalla.
Kuolevaisen elämän koulussa Herra kehottaa meitä oppimaan ja kasvamaan elinikäisillä ja iankaikkisilla tavoilla rakastamalla Häntä ensin ja vahvistamalla toisiamme Hänen rakkaudessaan.
Se, että meidän tulee vahvistaa toisiamme Herrassa ja Hänen rakkaudessaan, tulee ilmi ensimmäisessä ja toisessa tärkeimmässä käskyssä. Kuten äskettäisessä ensimmäisen presidenttikunnan kirjeessä on opetettu: ”Vapahtajan palvelutyö ilmentää kahta tärkeintä käskyä: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi’ ja ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ (Matt. 22:37, 39).” Ensimmäisen presidenttikunnan kirje jatkui: ”Siinä hengessä Jeesus opetti myös: ’Te olette ne, jotka minä olen valinnut palvelemaan tätä kansaa’ (3. Nefi 13:25).”1
Ylösnousseen Vapahtajamme lunastavan rakkauden laulu ylistää liittojen (jotka liittävät meidät Jumalaan ja toisiimme) ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen (joka auttaa meitä riisumaan päältämme luonnollisen ihmisen ja taipumaan pyhittävään ”Pyhän Hengen kutsuun” [Moosia 3:19]) välistä sopusointua.
Tuo sopusointu ilmenee onnensuunnitelmassa, jossa me opimme ja kasvamme käyttämällä päivittäin henkilökohtaista moraalista tahdonvapauttamme ja jossa meitä ei ole jätetty harhailemaan yksin, vaan meille on annettu liittopolku ja Pyhän Hengen lahja. Alfa ja Oomega (ks. OL 61:1), Herra Jeesus Kristus, on kanssamme alusta asti. Ja Hän on kanssamme loppuun asti, jolloin ”Jumala pyyhkii [meidän silmistämme] kaikki kyyneleet” (Ilm. 7:17) paitsi ilon kyyneleet.
Meidän liittomme yhdistävät meidät Jumalaan ja toinen toiseemme. Meidän liitoissamme, joiden on tarkoitus olla iankaikkisia, ovat osallisina Jumala, meidän iankaikkinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Iankaikkiset liitot voivat tuoda Jumalan rakkauden voiman – antaa toivoa ja lisätä rakkautta; kohottaa ja muuttaa; rakentaa ja pyhittää; lunastaa ja korottaa.
Kun ilmaisemme todellisen, jumalallisen luonteemme Jumalan kanssa tekemiemme liittojen välityksellä, me opimme tunnistamaan veljemme ja sisaremme ja rakastamaan heitä, kuten Hän rakastaa. Tämä syvenevä rakkaus ja tieto kutsuu, voimaannuttaa ja pyhittää meitä tuntemaan, kuten Hän tuntee, ja tulemaan omalla tavallamme enemmän Hänen kaltaisikseen.
Liitot ja Herran sovitus
Sopusointu meidän liittojemme ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen välillä voidaan kuulla kuin sävelminä sointuharmonioineen, kun Vapahtajamme sovitukseen turvautuminen auttaa meitä toteuttamaan liittojamme uudella ja pyhemmällä tavalla. Meidän liittomme ja Vapahtajamme sovitus voivat yhdessä muokata sitä, mitä me haluamme, havaitsemme ja koemme päivittäin kuolevaisuudessa, ja valmistaa meitä taivaallisiin yhteyksiin (ks. OL 130:2).
Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me löydämme uskoa, voimaa ja luottamusta tulla Kristuksen luokse tietäen, että täydellisyys on Hänessä. Tämä tieto tarjoaa vapautuksen aina ahdistavasta täydellisyydentavoittelun oravanpyörästä. Laulu ”Taakse jää”2 taitaa sisältää totuuden siemenen, jos sanoilla ”taakse jää” tarkoitetaan sitä, että jätämme taaksemme itse asettamamme maailmalliset odotukset, jotka eivät koskaan tuo tyydytystä, ja jos se tarkoittaa myös sitä, että ”pidämme kiinni” niistä Jumalan antamista taivaallisista toiveista ja lupauksista, joita Herra tarjoaa.
Oletteko huomanneet, että jokaisessa toimituksessa meitä kutsutaan nimeltä ja meidän nimemme yhdistetään Jeesuksen Kristuksen nimeen?
Toimitukset ovat samaan aikaan sekä yleismaailmallisia että erityisiä (yksilöllisiä). Vuosia sitten, ollessani vaarnan kasteista vastaavana korkean neuvoston jäsenenä, panin merkille, että kastetoimitus oli ulkoisesti samanlainen jokaisen henkilön kohdalla, mutta yksilöllinen siinä mielessä, että jokaista kastettavaa henkilöä kutsutaan yksitellen nimeltä, ja heidän nimensä liitetään liiton kautta ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (3. Nefi 11:25).
Ihmeellinen armo on yhtä yleismaailmallinen ja ainutlaatuinen kuin meidän Vapahtajamme itse. Hän oli virheetön karitsa, joka asetti mallin ottamalla kasteen täyttääkseen kaiken vanhurskauden (ks. 2. Nefi 31:6). Pyhissä kirjoituksissa sitä kutsutaan Kristuksen opiksi (ks. 2. Nefi 31:21; ks. myös 3. Nefi 11:38–40), ja sitä lähetyssaarnaajamme opettavat. Kristuksen oppiin kuuluu se, että noudattaa ”Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ottamalla kasteen sellaisen henkilön toimittamana, jolla on Jumalan pappeuden valtuus”3.
Me menemme sisään parannuksen ja vesikasteen portista ”ja silloin tulee [meidän syntiemme] anteeksianto tulen ja Pyhän Hengen kautta” (2. Nefi 31:17). Tuo kaita ja kapea polku – liittopolku – johtaa iankaikkiseen elämään (ks. 2. Nefi 31:18). Se on osa sitä, kuinka meitä jokaista vahvistetaan Hänen rakkaudessaan.
Meidän liittomme yhdistyvät Jeesuksen Kristuksen sovitukseen myös muilla tavoilla.
Liittoon kuuluminen
Jumalallisen liiton kautta me kuulumme Jumalalle ja toinen toisillemme. Liittoon kuuluminen on ihme. Se ei ole omistavaa. Rakkauden tavoin se on kärsivällinen ja lempeä, eikä se kadehdi, kersku tai pöyhkeile (ks. 1. Kor. 13:4; ks. myös Moroni 7:45). Liittoon kuuluminen antaa juuret ja siivet. Se vapauttaa sitoutumisen kautta. Se laajentaa rakkauden kautta.
Liittoon kuulumisen kautta me vahvistamme toisiamme Vapahtajan rakkaudessa ja alamme siten rakastaa enemmän Jumalaa ja toinen toistamme. Näin tapahtuu osittain siksi, että liittoon kuuluminen ”ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa” (1. Kor. 13:5). Liittoon kuuluminen ”ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa” (1. Kor. 13:6). Liittoon kuuluminen tarkoittaa näkemistä kasvoista kasvoihin, Jumalan tuntemista niin kuin Hän tuntee meidät (ks. 1. Kor. 13:12). Liiton alainen uskollisuutemme on lujaa ja järkkymätöntä (ks. Moosia 5:15; Alma 1:25).
Liittoon kuuluminen tarkoittaa sitä, että toivoo kaikessa, kestää kaikessa ja toivoo voivansa kestää kaiken (ks. UK 13; ks. myös 1. Kor. 13:7; Moroni 7:45). Liittoon kuuluminen tarkoittaa uskollisena pysymistä. Se on sitä, ettemme luovuta itsemme, toistemme tai Jumalan suhteen.
Liittoon kuuluminen kehottaa iloitsemaan iloitsevien kanssa ja riemuitsemaan niiden kanssa, joilla on syytä riemuun, sekä seisomaan Jumalan armotekojen ja päivittäisten ihmeiden todistajina ”kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla” (ks. Moosia 18:8–9).
Se, että kuuluu Jumalalle ja toinen toiselleen liitossa tarkoittaa sitä, että hymyilee odottamattomissa tilanteissa, koska meillä on silmät nähdä ja korvat kuulla. Hän muuttaa meitä ja ihmissuhteitamme – mukaan lukien liiton alaisen avioliittomme – tullaksemme pyhemmiksi ja jumalallisemmiksi.
Eräällä avioliittokurssilla eräs naimisissa oleva oppilas kohotti kätensä ja sanoi opettajalle: ”Anteeksi, sinä sanot koko ajan, että avioliitto on vaikeaa. Eihän avioliitto ole vaikeaa, vaan itse elämä, ja avioliitto kaikkine myötä- ja vastamäkineen voi olla siunaus, kun voimme yhdessä kohdata elämän ilot ja haasteet.”
Vaikka ihanteenamme on iankaikkinen avioliitto, niin uskottomuus, kaikenlainen väkivalta ja ylitsepääsemättömät ristiriidat voivat vaatia välittömiä suojelutoimenpiteitä tai erossaolon ja mahdollisesti avioeron. Me tiedämme, että liitot ovat sitovia ja iankaikkisia vain kaikkien osapuolten yhteisellä suostumuksella ja kun ne ovat sen taivaallisen Pyhän Hengen armollisen ilmenemisen vahvistamia, jota pyhissä kirjoituksissa kuvataan sanoilla ”lupauksen Pyhä Henki” (OL 88:3).
Siinä Herran vakuutuksessa, että kelvolliset henkilöt saavat kaikki luvatut siunaukset, on lohtua, rauhaa ja toivoa.4 Se on osa Hänen lupaustaan vahvistaa kutakin meistä Hänen rakkaudellaan, Hänen tavallaan ja Hänen aikanaan (ks. OL 88:68).
”Sillä tavoin palvelu toimii”
Kerran ollessani nuori piispa eräs kokemus seurakunnassamme opetti minulle liittoon kuulumisesta, niin kuin se ilmenee toistemme vahvistamisena Vapahtajan rakkaudessa. Seurakuntaamme kuuluneet Hans ja Fay Ritterin sekä Larry ja Tina O’Connorin perheet, yhdessä muiden hienojen perheiden kanssa, palvelivat jatkuvasti muita ja olivat kaikkien rakastamia.
Eräänä päivänä vaarnanjohtaja pyysi, voisinko käydä Ritterien luona. Kun saavuin heidän kotiinsa, huomasin notkollaan olevan lattian ja kovasti kuluneen kattilan.
”Piispa, asia on näin”, veli Ritter sanoi. ”Lämminvesivaraaja vuoti, ja lämmintä vettä valui lattian läpi. Termiitit tulivat. Siksi lattia on vähän notkollaan. Meidän täytyi sulkea lämminvesivaraajamme, ja siksi me lämmitämme vettä kattilassa.”
Ritterit suostuivat siihen, että keskustelisin heidän tilanteestaan seurakuntaneuvostossa. Seurakuntaneuvostomme oli mahtava. Jäsenet tunsivat ihmisiä, jotka osasivat auttaa lattioiden, seinien, kokolattiamattojen, laitteiden tai maalaamisen kanssa. Paikalle tuli vapaaehtoisia, jotka auttoivat auliisti monin tavoin. Heidän joukossaan oli Larry O’Connor, taitava rakennusmies, joka kävi usein Ritterien talolla.
Larryn vaimo Tina muistelee, että Larry ja muut koorumin jäsenet menivät joskus Rittereille perjantaina ja jäivät sinne koko yöksi. ”Eräänä lauantaiaamuna vein heille aamiaista”, hän sanoo. ”Larry tuli vastaan kylpyhuoneesta putkimiehen työkalut kädessään.”
Tina lisää, että juuri sellaisilta miehiltä kuin Hans Ritter ja muut ”mieheni oppi, kuinka olla mies – ystävällinen, huomaavainen, hellä. Kun minun Larryni palveli yhdessä sellaisten hyvien miesten kanssa, esimerkiksi lastenhuoneessa, hänestä tuli entistä ihanampi aviomies ja isä.”
Kun talo oli valmis, riemuitsimme kaikki yhdessä.
Hans ja Fay Ritter ovat poistuneet joukostamme aikaa sitten, mutta juttelin vastikään kahden heidän pojistaan, Benin ja Stephenin, kanssa. He muistavat, että muiden hienovaraisen palvelemisen ansiosta heidän isänsä, joka työskenteli väsymättä huolehtiakseen perheestään, säilytti arvokkuutensa.
Eräässä seurakunnan tapahtumassa pian Ritterien kodin korjauksen valmistumisen jälkeen Larry ja Tina O’Connor saivat sanan, että heidän kodissaan riehui tulipalo. He kiiruhtivat kotiinsa ja näkivät kaikkialla rikkoutuneita ikkunoita (savun poistamiseksi) ja rikki puhkottuja seiniä (piilevien liekkien löytämiseksi).
”Olimme aivan järkyttyneitä”, hän sanoo. Mutta sitten seurakunta saapui paikalle.
”Jokainen auttoi”, Tina ja Larry sanovat. ”Koko seurakunta tuli auttamaan rakkaudessa. Me olimme siellä yhtenä perheenä.”
Ja ketkä olivat ensimmäisinä paikalla ja viimeisinä lähdössä, kun O’Connorien kotia rakennettiin uudelleen? Kyllä, Hans ja Fay Ritterin perhe.
Ben ja Stephen eivät kerskaile, mutta muistavat kyllä, kuinka heidän perheensä tuli auttamaan O’Connorin perhettä. ”Me olimme siellä kaikki yhdessä”, he sanovat. ”Sillä tavoin palvelu toimii. Me huolehdimme toisistamme, joskus auttamalla muita ja joskus antamalla muiden auttaa meitä.”
Mielestäni siitä voi tulla ihmeellinen, hyveellinen, sopusointuinen kehä, kun me vahvistamme toisiamme Vapahtajan rakkaudessa. O’Connorit auttavat Rittereitä, Ritterit auttavat O’Connoreita, ja koko ajan vakiinnutetaan myöhempien aikojen pyhien yhteisöä. Joka päivä lukuisin tavoin me kaikki tarvitsemme – ja voimme tarjota – rakastavaa palvelua ja tukea pienillä, yksinkertaisilla, voimallisilla, elämää muuttavilla tavoilla.
Siten voimme kokea kaksinkertaisen leipien ja kalojen ihmeen: ensin myöhempien aikojen pyhät voivat kokoontua upean epäitsekkäästi yhteen täyttääkseen jonkin dramaattisen tarpeen; ja toiseksi, samanaikaisesti, pyhien joukko voi punoutua yhteen rakkaudessa päivittäisellä, rakastavalla palvelemisella monissa huomaamattomissa tilanteissa – perheenä, seurakuntana tai yhteisönä monien vuosien aikana – täysin riippumatta mahdollisista dramaattisista tarpeista.
Vahvistamista Vapahtajan rakkaudessa
Tämä kaikki tuo meidät takaisin siihen, mistä aloitimme – ensimmäiseen ja toiseen tärkeimpään käskyyn ja kutsuun vahvistua ja vahvistaa toisiamme Herran rakkaudessa.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut voimallisesti: ”Sanomamme maailmalle on yksinkertainen ja vilpitön: me kutsumme kaikkia Jumalan lapsia verhon kummallakin puolen tulemaan Vapahtajansa luokse, ottamaan vastaan pyhän temppelin siunaukset, kokemaan kestävää iloa ja tulemaan kelvollisiksi iankaikkiseen elämään.”5
Kun me kestitsemme itseämme Kristuksen sanoilla (ks. 2. Nefi 32:3) ja asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle (ks. Matt. 6:33), Herra vahvistaa ja siunaa jokaista elämämme osa-aluetta. Liittoon kuulumisessa on jumalallista sopusointua ja resonanssia, kun meitä vahvistetaan Herran rakkaudessa ja kun vahvistamme toisiamme Hänessä.
Apostoli Paavalin sanat toistavat meidän liittojemme ja Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen välistä sopusointua:
”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? – –
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,
ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:35, 38–39.)
Se on myös minun vakaa todistukseni.
Minä todistan Jumalasta, taivaallisesta Isästämme, ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. He tuntevat meidät paremmin ja rakastavat meitä enemmän kuin me itse tunnemme tai rakastamme itseämme. Me voimme turvata Herraan koko sydämestämme emmekä saa jättäytyä oman ymmärryksemme varaan (ks. Sananl. 3:5).
Herran huoneissa, joita on 43 maassa yhteensä 159, voimme vahvistua Herrassa liittojemme ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta.
Meitä siunaavat pappeuden valtuus ja jatkuva profeetallinen ilmoitus alkaen profeetta Joseph Smithistä rakkaaseen presidentti Nelsoniimme tänä päivänä. Viime päivien tapahtumat ovat saaneet minut entistä vakuuttuneemmaksi, ja nöyremmäksi, mitä tulee palautetun opin, palautettujen avainten, toimitusten ja liittojen todellisuuteen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, joka on ”Jumalan valtakunta, vielä kerran perustettu maan päälle valmistautumiseksi Messiaan toista tulemista varten”6.
Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta – ja kaikki pyhät kirjoitukset ovat Jumalan sanaa.
Toivon, että tulemme kaikki tuntemaan Vapahtajamme paremmin ja tulemme enemmän Hänen kaltaisikseen, kun me vahvistumme Herrassa ja kun me vahvistamme toisiamme Hänessä ja Hänen rakkaudessaan.