Lupaus yrittää
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
”Mä kasteen saan kuin Jeesuskin – –. Tää onhan käsky Jumalan ja täyttää sen mä haluan.” (Lisää lauluja lapsille, s. 10; ks. myös Liahona, lokakuu 1999, s. Y16.)
Aurinko oli laskemassa, kun Tatsuki ajoi pyörällään kotiinpäin. Hän kaahaili mielellään pyörällä kotinsa lähellä olevalla pienellä kukkulalla, mutta hänen oli palattava kotiin ennen pimeää.
Kun Tatsuki antoi vauhtinsa pysähtyä, hän näki Alkeisyhdistyksen opettajansa sisar Yamadan kävelemässä kohti kerrostaloa, jossa Tatsuki asui.
”Hei, Tatsuki”, sisar Yamada sanoi hymyillen. ”Tulin juttelemaan sinun kasteestasi.”
Tatsukin perhe oli juuri alkanut käydä taas kirkossa. Hän oli mielellään ystäviensä kanssa Alkeisyhdistyksessä, ja hän oli erityisen innostunut pääsemään kasteelle! Sisar Yamada ja Tatsuki ajoivat hissillä yhdessä ja tapasivat äidin kotona.
”Tatsuki, olen tosi iloinen, että olet päättänyt seurata Jeesusta Kristusta ja mennä kasteelle”, sisar Yamada sanoi. ”Kun meidät kastetaan, me teemme liittoja taivaallisen Isän kanssa. Tiedätkö, mitä liitolla tarkoitetaan?”
Tatsuki ei tiennyt, että sisar Yamada aikoi esittää hänelle kysymyksiä. Häntä alkoi vähän hermostuttaa. Mutta äiti hymyili rohkaisevasti.
”Lupauksiako?” Tatsuki kysyi arasti.
”Juuri niin!” sisar Yamada sanoi. ”Taivaallinen Isä lupaa meille, että meillä voi aina olla Pyhä Henki kanssamme. Tiedätkö, mitä me lupaamme taivaalliselle Isälle?”
Tatsuki pudisti päätään. ”En minä tiedä.”
”Annan sinulle vinkin – kuulemme ne lupaukset rukouksissa ennen kuin nautimme sakramentin”, sisar Yamada sanoi. ”Me lupaamme taivaalliselle Isälle, että olemme halukkaita ottamaan Jeesuksen Kristuksen nimen päällemme ja aina muistamaan Hänet ja pitämään Hänen käskynsä. Tiedätkö, mitä se tarkoittaa, että otamme Jeesuksen nimen päällemme?”
Tatsuki pudisti taas päätään. Äiti auttoi häntä. ”Se tarkoittaa, että olemme iloisia siitä, että voimme sanoa olevamme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä”, hän sanoi. ”Se tarkoittaa, että me teemme sitä, mitä Jeesus tekisi, jos Hän olisi täällä.”
”Millaisia asioita Jeesus tekisi?” Tatsuki kysyi.
”Jeesus olisi ystävällinen ihmisille. Hän auttaisi ihmisiä, jotka ovat surullisia tai sairaita”, sisar Yamada sanoi. ”Ja Hän opettaisi ihmisiä noudattamaan käskyjä.”
Tatsukia alkoi pelottaa. Hän kurtisti kulmiaan ja sanoi: ”Minä en kai voikaan mennä kasteelle.”
”Miksi?” äiti kysyi.
”Siinä pitää luvata niin monia asioita! Minä en varmaan osaa olla kuin Jeesus joka päivä!”
Äiti halasi Tatsukia. ”Muistatko, kuinka autoit Yunaa, kun hän itki eilen?”
Tatsuki nyökkäsi. Sisko oli ollut surullinen, joten hän oli tehnyt hassuja ilmeitä ja leikkinyt siskonsa kanssa, kunnes tämä oli taas iloinen.
”Ja muistatko, kuinka autoit viime viikolla serkkuja jakamaan omastaan ja olemaan kilttejä toisilleen? Kun teit niin, sinä seurasit Jeesusta.”
Tatsuki ei tiennytkään, että sitä Jeesuksen seuraaminen tarkoitti. Hänestä alkoi tuntua vähän paremmalta. Hänhän osasi tehdä noita asioita!
Sisar Yamada sanoi: ”Ja kun me teemme virheen, voimme tehdä parannuksen. Se tarkoittaa sitä, että me pyydämme anteeksi ja yritämme tehdä paremmin. Kun me teemme parannuksen, taivaallinen Isä antaa meille anteeksi. Me voimme aina jatkaa yrittämistä!”
Tatsuki ei enää ollut niin huolissaan. Hän oli onnellinen.
”Minä haluan mennä kasteelle!” hän sanoi.
Äiti ja sisar Yamada hymyilivät. Sisar Yamada antoi Tatsukille Mormonin kirjan, johon oli kirjoitettu Tatsukin nimi. Tatsuki oli iloinen, että hän voisi joka päivä yrittää olla kuin Jeesus. Nyt hän malttoi tuskin odottaa, että hänet kastetaan!