Ingridin syntymäpäiväyllätys
Kertomuksen tapahtumat sijoittuvat Meksikoon. Sivulta Y8 saat tietää lisää tästä maasta!
Tule Kristuksen luokse ja tartu jokaiseen hyvään lahjaan (ks. Moroni 10:30).
”Estas son las mañanitas…”
Ingrid heräsi äidin lauluun. Hän avasi silmänsä ja näki äidin tulevan huoneeseen. Äiti lauloi hänelle aina erityisen syntymäpäivälaulun hänen syntymäpäivänään.
”Hyvää syntymäpäivää!” äiti sanoi. ”Valmistaudutaanpa juhlaasi varten.”
Ingrid haistoi uunissa paistuvan suklaakakun tuoksun. ”Mitähän lahjoja minä saan?” hän mietti. Hän nousi vuoteestaan ja katsoi ulos ikkunasta. Ulkona kasvava jakarandapuu oli täynnä violetinvärisiä kukkia.
Ingrid auttoi sohvan työntämisessä äidin huoneeseen, jotta olohuoneessa olisi paljon tilaa. Hän auttoi kakun päällystämisessä ja asetti sen päälle seitsemän kynttilää. Pian oli juhlien aika!
Juhliin tuli Ingridin ystäviä koulusta ja Alkeisyhdistyksestä. He pelasivat pelejä ja söivät kakkua. Sitten seurasi Ingridin mielestä paras asia – lahjat! Hän sai uuden kirjan, tiikeripehmolelun ja riipusrannekorun.
Kun kaikki olivat lähteneet, Ingrid halasi äitiä. ”Kiitos, äiti. Se oli kaikkien aikojen paras syntymäpäivä!”
”Se ei ole vielä ohi”, äiti sanoi. ”Minulla on sinulle erityinen yllätys.” Äiti ojensi Ingridille paperilapun. Siinä luki: ”Aika mennä nukkumaan!”
”Se on vihje”, äiti selitti. ”Sinun täytyy etsiä seuraava.”
Ingrid kiiruhti huoneeseensa. Hän löysi toisen paperilapun tyynynsä alta. Siinä luki: ”Pyykkipäivä.”
Ingrid juoksi keittiöön ja avasi pesukoneen luukun. Uusi vihje!
Ingrid löysi lisää vihjeitä television takaa, lempikirjansa välistä ja kylpyhuoneen maton alta. Viimeinen vihje johti hänet vaatekomerolle. Hyllyllä oli paketoitu laatikko. Ingrid ei ylettynyt siihen, joten äiti otti sen alas hänelle.
Ingrid repi kääreet päältä ja kohotti laatikon kantta. Laatikon sisällä oli valkoista kangasta taiteltuna sekä suurikokoinen Mormonin kirja.
”Ensi vuonna sinä voit mennä kasteelle”, äiti sanoi. ”Tämä on erityinen lahja, joka auttaa sinua valmistautumaan.” Äiti kosketti valkoista kangasta. ”Tästä teen sinulle kastemekon. Ja tämä” – hän otti Mormonin kirjan käteensä – ”on sitä varten, että luet sitä.”
Ingrid nosti katseensa äitiin. ”En ole koskaan lukenut Mormonin kirjaa.”
”Tiedän, että sinä kyllä osaat.” Äiti avasi kirjan. ”Katso. Kirjaimet ovat tavallista suurempia. Ajattelin, että se tekisi lukemisesta helpompaa.”
Äiti laittoi kirjan kiinni ja ojensi sen Ingridille. Ingrid siveli sormillaan sen sileää kantta.
”On tärkeää, että saat itse selville, onko Mormonin kirja totta”, äiti sanoi. ”Lupaan, että jos luet ja rukoilet koko sydämestäsi, taivaallinen Isä auttaa sinua tietämään sen.”
Sinä iltana Ingrid luki Mormonin kirjan ensimmäisen luvun. Se ei ollut niin vaikeaa, kuin hän oli luullut. Hän piti pyhien kirjoitusten lukemisesta.
Hän luki Mormonin kirjaansa jälleen seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Hän luki sitä joka päivä. Muutaman viikon kuluttua hän päätti, ettei halunnut odottaa kirjan loppuun asti ennen kuin rukoilisi siitä.
Ingrid polvistui vuoteensa ääreen. Hän rukoili koko sydämestään ja pyysi, että taivaallinen Isä auttaisi häntä tietämään, että Mormonin kirja on totta. Sitten hän odotti. Hän arveli kuulevansa ehkä äänen, mutta sitä ei tapahtunut. Sen sijaan onnellinen tunne valtasi hänen sydämensä. Hän tiesi, että taivaallinen Isä vastasi hänen rukoukseensa.
Vajaa vuosi myöhemmin Ingrid sai luettua Mormonin kirjan loppuun. Hän tiesi, että saisipa hän kahdeksantena syntymäpäivänään lahjaksi mitä tahansa, Mormonin kirja tulisi aina olemaan paras lahja ikinä!