Luku 11

Ilon löytäminen elämässä

[Pyhien] kuuluu tavoitella kaikkea, mikä on hyvää ja tarkoitettu edistämään ihmiskunnan onnea.¹

John Taylorin elämästä

Vuoden 1847 kesäkuun lopulla suuri joukko pyhiä lähti vanhin John Taylorin ja vanhin Parley P. Prattin johdolla Winter Quartersista matkalle kohti länttä. Syyskuuhun 1847 mennessä he olivat ehtineet Kalliovuorten itäreunalle, 500–700 km:n päähän Suolajärven laaksosta. Syyskuun ensimmäisellä viikolla oli satanut tuumakaupalla lunta, ja monet pyhistä alkoivat lannistua. Samaan aikaan presidentti Brigham Young ja muutamat kahdentoista neuvoston jäsenet olivat palaamassa Suolajärven laaksosta Winter Quartersiin ja kohtasivat vanhin Taylorin ryhmän. Lumen ja Suolajärven laaksoon matkaavien levottomuuden keskellä vanhin Taylor kannusti kaikkia olemaan rohkealla mielellä ja kokoontui neuvottelemaan presidentti Youngin, hänen seurassaan olevien kahdentoista neuvoston jäsenten ja muiden ryhmän johtavien veljien kanssa.

Veljien ollessa koolla pilvet hälvenivät, ja aurinko sulatti pian lumen. Kertomatta muulle ryhmälle muutamat sisaret menivät syrjässä olevalle pensaiden ympäröimälle ruohikolle. Siellä he alkoivat kattaa kyhäämiään pöytiä valkoisin pellavaliinoin ja hienoin astioin. Historiatieto kertoo, että ”syöttövasikka teurastettiin, riistaa ja kalaa valmistettiin yllin kyllin, ja erityistilaisuuksia varten säästettyjä hedelmiä, hilloja ja etikkasäilykkeitä tuotiin tarjolle, kunnes juhlista tuli todella kuninkaalliset”.

Kun neuvoston kokous oli päättynyt, koolla olleet veljet ja yli sata muuta ryhmän jäsentä johdatettiin yllätystilaisuuteen, jossa he nauttivat hienon aterian. Aikakirja kertoo seuraavaa: ”Kun illallinen oli päättynyt ja korjattu pois, valmistauduttiin tanssimaan, ja pian naurun ja hilpeän keskustelun suloiseen sekamelskaan liittyivät viulujen iloiset sävelet. – – Tanssimisen lomassa oli lauluja ja lausuntaa. ’Tunsimme ylentyneemme ja tulleemme siunatuiksi yhdessä’, kirjoittaa vanhin Taylor. ’Ylistimme Herraa ja siunasimme toinen toistamme.’”²

Myöhempien aikojen pyhät ovat aina uskoneet ilon löytämiseen elämästä, olipa se sitten luonnon kauneudesta ja runsaudesta nauttimista, kokoontumista yhteen tervehenkisiin seuraelämän tilaisuuksiin tai evankeliumin totuuksien pohtimista. John Taylor opetti: ”’Elämä ja onnen etsintä’ on sitä, minkä tulisi kiinnittää kaikkien älyllisten olentojen huomio.” Samalla kun hän uskoi, että voimme kokea tässä elämässä suurta iloa, hän opetti myös, että ”suurin onni, minkä voimme saavuttaa, koituu siitä, että saavutamme taivaallisen Isämme hyväksynnän, pelkäämme Jumalaa ja perehdymme Hänen lakeihinsa – yhdessä iankaikkisen totuuden periaatteiden kanssa ja niiden asioiden kanssa, joiden katsomme parhaiten edistävän ei vain ajallista vaan iankaikkista onneamme”.³

John Taylorin opetuksia

Jumala haluaa meidän nauttivan elämästä

Meistä tuntuu hyvältä nauttia elämästämme. Se on oikein. Jumalan tarkoitus on, että me nautimme elämästämme. En usko uskontoon, joka tekee ihmisistä synkkiä, alakuloisia, surkeita ja askeettisia. – – En usko, että siihen liittyy mitään suurta tai hyvää, kun kaikkialla ympärillä puut, linnut, kukat ja vihreät niityt ovat niin miellyttäviä, hyönteiset ja mehiläiset surisevat ja lepattavat, karitsat telmivät ja leikkivät. Kun kaikki muu nauttii elämästä, niin miksi meidän ei pitäisi? Mutta haluamme tehdä sen asianmukaisesti ja vääristämättä mitään niistä periaatteista, jotka Jumala on istuttanut ihmiskuntaan.⁴

Onko Jumalan töissä mitään synkkää? Käännyimmepä minne hyvänsä, näemme sopusointua, suloisuutta, iloisuutta ja kauneutta.

Kaitselmuksen siunaukset tehtiin ihmistä varten ja hänen nautinnokseen; hänet on asetettu luomistyön huipulle. Hänen vuokseen maa kuhisee mitä runsainta ylenpalttisuutta: kultaista viljaa, meheviä hedelmiä, hienoimpia viiniköynnöksiä; häntä varten yrtit ja kukat koristavat maata ja levittävät sulotuoksujaan ja uhkuvat suunnatonta kauneuttaan; – – Häntä varten pensaat ja köynnökset kukkivat ja kukoistavat ja luonto pukeutuu kauneimpaan asuunsa; väreilevä virta, puhdas lähde, kristallinkirkas joki virtaavat häntä varten, ja koko luonto ripustaa ylleen ihanimmat helynsä ja kutsuu häntä tulemaan osalliseksi sen ilosta, kauneudesta ja viattomuudesta ja palvelemaan sen Jumalaa.

Että vielä puhutaankin alakuloisuudesta Jumalan pelon ja Hänen palvelemisensa yhteydessä! Maailman turmelus on se, joka on tehnyt ihmisistä onnettomia, ja uskonnon on tehnyt synkäksi sen turmeltuminen. Ne ovat ihmisten aikaansaamia onnettomuuksia, eivät Jumalan siunauksia. Puhutaanpa synkkyydestä! Onko lintujen liverryksessä, hevosen hypähtelyssä, karitsan tai kilin leikkisyydessä synkkyyttä? Onko sitä kukkien kauneudessa, missään luonnon lahjassa tai kauniissa asussa tai Jumalassa, joka on ne tehnyt, tai Hänen palveluksessaan?⁵

Seuraelämän ilot voivat olla sopusoinnussa tosi uskonnon kanssa

On joitakin sellaisia ihmisiä, jotka luulevat, että esimerkiksi viulu on paholaisen soitin ja että on aivan väärin käyttää sitä. Minä en ajattele niin, minusta se on hieno tanssin tahdittaja. Mutta joidenkin mielestä meidän ei pitäisi tanssia. Kyllä, meidän pitäisi nauttia elämästä joka tavalla, jolla voimme. Jotkut ihmiset vastustavat musiikkia. Mutta taivaassa on musiikkia, ja lintujen keskuudessa! Jumala on täyttänyt ne sillä. Ei ole mitään mieluisampaa ja ilahduttavampaa kuin mennä metsään tai pensaikkoon varhain aamulla ja kuunnella lintujen liverrystä ja rikkaita säveliä, ja se on täysin sopusoinnussa luonteemme mieltymysten kanssa.

Meillä ei ole käsitystä sen musiikin suurenmoisuudesta, jota saamme kuulla taivaassa. Voidaan sanoa kuten yksi apostoleista sanoi jonkin toisen asian yhteydessä: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” [1. Kor. 2:9]. Meillä ei ole aavistustakaan taivaan musiikin suurenmoisuudesta, kauneudesta, harmoniasta eikä sopusoinnusta.

Tavoitteemme on saada ja pitää omanamme kaikki, mikä on hyvää, ja vastustaa kaikkea, mikä on pahaa. Yksi syy siihen, miksi maailman uskonnolliset ihmiset vastustavat musiikkia ja teatteria on se, että niihin on sekoittunut turmeltuneisuutta. Pahat ja turmeltuneet ihmiset yhdistävät itsensä niihin ja alentavat niitä, mutta onko se mikään syy, miksi pyhien ei pitäisi nauttia Jumalan lahjoista? Onko se oikea periaate? Ei varmastikaan. Heidän kuuluu tavoitella kaikkea, mikä on hyvää ja tarkoitettu edistämään ihmiskunnan onnea. – –

Meidän tulisi pitää kaikessa huvittelussamme huolta siitä, että kaikki tapahtuu oikein, emmekä saa koskaan unohtaa käyttäytyä hienojen naisten ja herrasmiesten tavoin, ja meidän pitäisi tehdä loppu kaikesta uppiniskaisuudesta [tai tottelemattomuudesta] ja röyhkeydestä ja kohdella jokaista ystävällisesti, kohteliaasti ja kunnioittavasti.⁶

Seuraelämän ilot ja huvit eivät ole ristiriidassa oikeanlaisen käytöksen ja tosi uskonnon kanssa. Sen sijaan että myöhempien aikojen pyhät olisivat kieltäneet teatterin ja julistaneet sen pannaan, heidän tavoitteenaan on ollut ohjailla sitä ja pitää se vapaana epäpuhtaista vaikutteista ja säilyttää se paikkana, jonne kaikki voivat kokoontua terveen hauskanpidon merkeissä. Johtomiehiämme on siksi käynyt näissä paikoissa siinä mielessä, että he läsnäolollaan estäisivät kaikki käytännöt ja vaikutteet, jotka olisivat vahingollisia nuorelle ja nousevalle sukupolvelle. Ei voida huolehtia liikaa siitä, ettei vapaus rappeudu kurittomuudeksi ja ettei sitä, minkä pitäisi suoda iloa ja yksinkertaista mielihyvää, muuteta keinoksi tuottaa epätervettä jännitystä tai rappeuttaa moraalia. – – Vastuussa olevien toimitsijoiden ja järjestysmiesten pitäisi katsoa, että kaikki tanssit järjestetään säädyllisesti ja soveliaasti ja ettei sallita käytöstä, joka johtaisi pahaan tai loukkaisi herkimpiäkään tunteita.⁷

Oleminen yhtä evankeliumissa tuo meille iloa

Jumalan pyhille on sangen mieluisaa mietiskellä iankaikkisen totuuden periaatteita, joita heille on opetettu. Jos on jotakin onneen ja ihmisyyteen liittyvää, jos on jotakin ihmissuvun näkemysten ja tunteiden avartamiseksi, toiveittemme ja pyrkimystemme kohottamiseksi ja rauhan, ilon ja luottamuksen suomiseksi tarkoitettua, se on ajatus, että Jumala on ilmoittanut meille iankaikkisen totuuden periaatteet, että Hän on istuttanut ne rintaamme ja antanut meille varmuuden niistä asioista, joihin väitämme uskovamme ja jotka varmasti tiedämme.⁸

En pysty kuvittelemaan mitään kauniimpaa ja taivaallisempaa kuin yhdistynyt veljeskunta, Opin ja Liittojen Kirjassa esitetyn mallin mukaan järjestetty, jossa kaikki toimivat kaikkien hyväksi – jossa samalla kun rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme, jossa aikaamme, omaisuuttamme, kykyjämme sekä hengen- ja ruumiinvoimiamme käytetään kaikkia kaikkien hyväksi, jossa kukaan ei riistä tai käytä toista hyväkseen, jossa on yhteinen etu, yhteinen kukkaro, yhteinen aitta, jossa heistä sanotaan, niin kuin tällä manterella on sanottu, ”kaikki kohtelivat oikeudenmukaisesti toinen toistaan”, ja kaikki toimivat yhteiseksi hyväksi, jossa ”jokainen kohtaa joka paikassa veljen ja ystävän”, jossa toteutetaan kaikkia luonteemme anteliaita ja hyväntahtoisia vaikutteita ja tunteita ja jossa ahneus, ylimielisyys, viha, ylpeys ja kaikki paha on alistettu ja saatettu Jumalan tahdon ja Hengen alaiseksi. Nämä periaatteet ovat hyvin kauniita, ja ne tuottaisivat suurta iloa yhteisölle, territoriolle, osavaltiolle, kansakunnalle tai maailmalle.⁹

Minä olen riemuinnut Herrasta ja siunaan Israelin Jumalan nimeä siitä, että olen yhteydessä Hänen kirkkoonsa ja valtakuntaansa maan päällä. Näitä tunteita toivoisin kaikkina aikoina vaalivani rinnassani ja toteuttavani elämässäni, ja uskon, että on satoja, ellei tuhansia ennen minua tänä päivänä, joilla on sama henki ja tunne ja samat toiveet. – –

Mikä saa meidät niin iloisiksi ja riemukkaiksi tällaisissa tilaisuuksissa? – – Se johtuu siitä, että hyvät tunteet, hyvät toiveet ja pyrkimykset yhdistyvät, ja yksi henki innoittaa kaikkia muodostaen voiman, uskon ja Herran Hengen rintaman [eli järjestäytyneen ryhmän]. Yksikin kynttilä valaisee ja on kaunis katsella, mutta tuhannet samanlaiset valot saavat aikaan yleisen valaistuksen. Meillä on yhteyden, valon, elämän, älyn ja elävän Jumalan Hengen aika, tunteemme ovat yhtä, uskomme on yksi, ja suuri ihmispaljous, jolla on tämä yhtenäisyys, muodostaa voiman taistelurintaman, jota mikään mahti maailmassa tai helvetissä ei pysty vastustamaan tai kukistamaan. – –

Me uskomme, että me ihmisryhmänä, käsittäen kaikki tämän kirkon ja valtakunnan eri koorumit, olemme mukana tässä yhdessä suuressa työssä, ja siksi vallitsee uskon, yhteyden ja innokkuuden tai voiman tunne, tai jos niin haluatte, elävän Jumalan Hengen, joka elvyttää ja elävöittää mielen, antaa ruumiiseen energiaa ja sydämeen iloa. Tässä me kaikki haluamme olla mukana. Herra on täällä Henkensä ja voimansa kautta, ja sydämemme riemuitsevat.¹⁰

Totuuden periaatteiden ymmärtäminen tuo onnea ja iloa

Kun katsomme itseämme oikein – kun ymmärrämme totuuden periaatteet oikein – niin mitä emme antaisi pelastuksestamme? Kun Henki on säteillyt voimallisesti pyhien sydämiin – kun taivaan valo ja totuus on ilmaissut itsensä – kun Herra on [loistanut] yhteen kokoontuneiden pyhien sieluihin, niin miltä heistä on tuntunut? Että he ovat Herran siunaamia. Kuinka usein heidän ollessaan kokoontuneina yhteen erityistilaisuuksiin saadakseen tiettyjä siunauksia Jumalan kädestä ilmoituksen henki onkaan levännyt heidän päällään ja tulevaisuus avautunut heidän silmilleen koko kauneudessaan, kirkkaudessaan, rikkaudessaan ja suurenmoisuudessaan, ja kun tuo Henki on lämmittänyt heidän sydäntään, niin kuinka he ovatkaan halunneet iloita! Kuinka he ovatkaan katselleet tämän maailman asioita ja heitä odottavia tulevaisuudennäkymiä, etuoikeuksiaan korkeimman Jumalan pyhinä ja kirkkautta, jonka he perivät, jos ovat uskollisia loppuun asti!

Olette saattaneet kokea sen tunteen, jonka sellaiset ajatukset ja näkymät luonnostaan herättävät ihmissydämessä. Miksi sitten tunnemme milloinkaan toisin? Se johtuu siitä, että unohdamme rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen ja pyhittää itsemme Hänelle, tai siitä, että syyllistymme rikkomukseen, teemme syntiä ja menetämme Jumalan Hengen ja unohdamme kutsumuksemme ihanan toivon, mutta jos voisimme koko ajan nähdä ja käsittää ja ymmärtää todellisen asemamme Jumalan edessä, mielemme kurkottaisi jatkuvasti sen puoleen, mikä on Jumalasta, ja pyrkisimme päivät pitkät tietämään, mitä me voisimme tehdä edistääksemme maailman onnea ja pelastusta, mitä voisimme tehdä pitääksemme kutsumustamme kunniassa – kunnioittaaksemme Jumalan Pojan pappeutta, ja mitä voisimme tehdä kunnioittaaksemme Jumalaamme ja parantaaksemme loppuaikaa, joka meillä on maan päällä, ja ruumiimme toimintatarmoa Hänen tarkoitustensa toteuttamiseksi ja Hänen valtakuntansa eteenpäin vierittämiseksi – Hänen suunnitelmiensa edistämiseksi, niin että kun seisomme Hänen edessään, Hän voi sanoa meistä. ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” [Matt. 25:21.]¹¹

Sikäli kuin on kyse minusta henkilökohtaisesti, minä olen täällä kokelaana iankaikkisuuteen, taivaaseen ja onneen. Haluan taata teoillani rauhan toisessa maailmassa, joka suo sen onnen ja autuuden, jota tavoittelen.¹²

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Presidentti Taylor opetti, että Jumala on luonut maan ja sen kauneuden meidän iloksemme. Mitä kokemuksia teillä on ollut siitä, kun olette löytäneet iloa maan kauneudesta ja tunteneet olevanne lähempänä Herraa?
Kuinka tervehenkinen musiikki, runous, näyttämötaide ja viihde tuottavat meille iloa? Mitä voimme tehdä tuodaksemme kohottavan musiikin ilon ja voiman omaan elämäämme ja perheemme jäsenten elämään? Kuinka me voimme tukea ja edistää tervehenkistä viihdettä?
Miksi musiikki on mielestänne niin tärkeä osa jumalanpalvelustamme? Kuinka kirkon laulut ovat lohduttaneet tai vahvistaneet teitä koetusten hetkinä?
Kuinka toisten pyhien seura on tuonut teille iloa? Mitä te voitte tehdä luodaksenne suurempaa yhteyttä seurakuntanne jäsenten välille?
Mitä teille merkitsee riemuitseminen Herrasta? Mitkä evankeliumin opit tuovat teille iloa? Miksi on tärkeää ajatella myös iankaikkisuutta, kun etsimme iloa tässä elämässä?
Mitä sellaisia tapahtumia elämässänne on ollut, jotka ovat tuottaneet teille iloa? Mitä me voimme tehdä säilyttääksemme elämässämme ilon hengen koettelemuksistamme huolimatta? Mitä voimme tehdä auttaaksemme lapsiamme löytämään elämästään iloa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 118:24; Jes. 12:2–3; Matt. 25:21; 2. Ne. 2:25; Moosia 2:41; 13. uskonkappale.

pioneers dancing — ”Jumalan tarkoitus on, että me nautimme elämästämme. En usko uskontoon, joka tekee ihmisistä synkkiä, alakuloisia [tai] surkeita.”