Luku 7

Nuhteettomuus

Olkaamme puhtaita, olkaamme hyveellisiä, olkaamme kunniallisia, säilyttäkäämme nuhteettomuutemme, tehkäämme hyvää kaikille ihmisille, puhukaamme aina totta ja kohdelkaamme jokaista oikein.¹

John Taylorin elämästä

John Taylor eli nuhteettoman elämän, joka oli esimerkkinä kaikille, jotka hänet tunsivat ja palvelivat hänen kanssaan kirkossa. Hänen kuolemaansa seuraavana päivänä heinäkuussa 1887 hänen neuvonantajansa George Q. Cannon ja Joseph F. Smith kirjoittivat Deseret News -lehdelle kirjeen, jossa he tiedottivat lukijoille hänen poismenostaan. Osa tuosta ilmoituksesta oli kunnianosoitus presidentti Taylorille. Seuraavana on katkelma tuosta kunnianosoituksesta, joka kuvailee tämän rakastetun profeetan vahvaa ja rohkeaa luonnetta ja nuhteettomuutta:

”Konsanaan on elänyt vain harvoja miehiä, jotka ovat osoittaneet sellaista nuhteettomuutta ja horjumatonta moraalista ja fyysistä rohkeutta kuin rakas presidenttimme, joka on juuri poistunut luotamme. Hän ei koskaan tuntenut pelkoa Jumalan työn yhteydessä. Kun hän kohtasi raivokkaita rähinöitsijöitä ja muulloin ollessaan välittömässä vaarassa joutua henkilökohtaisen väkivallan kohteeksi henkeään uhkaavien taholta ja tilanteissa, jolloin kansaa uhkasi joukkotuho, hän ei koskaan [perääntynyt], hänen polvensa eivät koskaan horjuneet, hänen kätensä ei koskaan vapissut. Jokainen myöhempien aikojen pyhä tiesi aina edeltä käsin tilanteissa, joissa tarvittiin lujuutta ja rohkeutta, missä presidentti John Taylor olisi ja mikä hänen sävynsä olisi. Hän kohtasi jokaisen tilanteen suorana, rohkeasti ja tavalla, joka oli omiaan herättämään ihailua kaikissa, jotka hänet näkivät ja häntä kuulivat. Hänen silmiinpistävimpiä ominaisuuksiaan olivat horjumaton rohkeus ja tinkimätön lujuus. – – Hän oli mies, johon kaikki saattoivat luottaa.”²

John Taylorin opetuksia

Nuhteettomuus merkitsee elämistä uskollisesti totuuden ja vanhurskauden periaatteiden mukaan

Olkaamme totuuden, kunnian ja nuhteettomuuden miehiä – miehiä, jotka vannovat omaksi vahingokseen, mutta eivät peru – miehiä, joiden sana pitää ikuisesti. – – Yritämme kasvattaa kansan, joka muodostuu Jumalan miehistä, totuuden miehistä, nuhteettomuuden miehistä, hyveen miehistä, miehistä, jotka sopivat olemaan tekemisissä jumalien kanssa iankaikkisissa maailmoissa.³

Jumala odottaa kansansa koostuvan ihmisistä, joilla on viattomat kädet ja puhdas sydän, jotka pidättävät kätensä lahjusten vastaanottamisesta, – – jotka ovat totuudellisia ja nuhteettomia, kunniallisia ja hyveellisiä, ja jotka kulkevat iankaikkisissa maailmoissa olevien jumalien ja kaikkien milloinkaan eläneiden tai nyt elävien kunniallisten ja rehellisten ihmisten hyväksymää tietä, ja tunnustauduttuamme pyhiksi Hän odottaa meidän olevan pyhiä, ei nimeltämme, ei teoriassa, vaan todellisuudessa.⁴

Meidän suuri vaikeutemme on se, että olemme liian hanakoita miellyttämään maailmaa ja että sydämeemme on luikerrellut liian paljon maailmaa: ahneuden ja himon henki, ja, kuinka sanoisin, epärehellisyys on levinnyt kuin rutto kautta koko maailman joka suuntaan, ja me olemme omaksuneet enemmän tai vähemmän tuosta hengestä. Se on tunkeutunut ruton lailla kaikille yhteiskunnan tasoille, ja sen sijaan että meitä ohjaisivat ne korkeat, jalot ja kunnialliset periaatteet, jotka asustavat Isän helmassa, meitä ajaa rahanahneus, jonka sanotaan olevan kaiken pahan alkujuuri [ks. 1. Tim. 6:10], ja sen sijaan että kiinnittäisimme sydämemme Jumalaan, kiinnitämme sydämemme maailmaan, sen mielettömyyksiin ja turhuuksiin. – – Osoittakaa ja todistakaa maailmalle, enkeleille ja Jumalalle olevanne totuuden ja oikeuden puolella, rehellisyyden, puhtauden ja nuhteettomuuden puolella ja Jumalan ja Hänen valtakuntansa puolella.⁵

Älkää piitatko maailmasta älkääkä siitä, mitä ihmiset voivat sanoa tai tehdä, sillä he voivat tehdä vain sen, mitä Herra heidän sallii tehdä. – – Me julistamme heille evankeliumia ja puolustamme edelleen totuuden periaatteita ja järjestämme itsemme Jumalan järjestyksen mukaan ja pyrimme olemaan yhtä – sillä ellemme me ole yhtä, me emme ole Herran, emmekä voi koskaan olla, emme ikipäivinä. Kuulkaa se, te myöhempien aikojen pyhät! Älkääkä tehkö laskelmia itsenne hyväksi ja omanne lisäämiseksi, vaan olkaa halukkaita sanomaan sydämessänne: ”Mitä minä voin tehdä auttaakseni rakentamaan Siionia? Minä olen tässä, ja kaikki, mitä minulla on, on alttarilla, ja olen valmis tekemään Jumalan tahdon, olipa se mikä hyvänsä ja lähettipä se minut minne tahansa, maan ääriin tai ei.” Mutta me emme tee vielä niin, me olemme liian kiinni omissa asioissamme ja imemme itseemme maailman henkeä ja annamme periksi tuolle tunteelle ja vaikutukselle ja menemme siihen mukaan. Vaikka me toivomme maailman ihmisille hyvää ja haluaisimme edistää heidän onneaan, me emme voi antaa heidän käytäntöjensä hallita itseämme emmekä olla heidän vaikutustensa alaisia. Jumala on Herra Jumalamme, Hän on kuninkaamme ja lainsäätäjämme, ja Hänen täytyy hallita meitä.⁶

Nuhteettomuus tarkoittaa sitä, että olemme rehellisiä Jumalalle, itsellemme ja toisillemme

On olemassa yksi suuri periaate, jonka mielestäni pitäisi olla meidän kaikkien liikkeellepanevana voimana jumalanpalveluksessamme, yli kaiken muun, minkä kanssa olemme elämässä tekemisissä, ja se on tarkoitusperien rehellisyys. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Jos [totuus] vapauttaa teidät, te olette todella vapaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä” [Joh. 8:36; Fil. 2:15; ks. myös Joh. 8:32]. Meille on sanottu myös, että Jumala tahtoo sisimpäämme totuuden [ks. Ps. 51:8]. On soveliasta, että ihmiset ovat rehellisiä itselleen, että he ovat rehellisiä toisilleen kaikissa sanoissaan, toimissaan, [keskusteluissaan], ajatustenvaihdossaan, liikesioissaan ja kaikessa muussa; totuuden, rehellisyyden ja nuhteettomuuden pitäisi hallita heitä, ja se ihminen on todellakin hyvin typerä, joka ei ole rehellinen itselleen, rehellinen vakaumuksilleen ja tunteilleen uskonasioissa.

Me voimme pettää toisiamme – – niin kuin väärennetty kolikko käy sellaisesta, mitä ihmisten keskuudessa pidetään oikeana ja arvokkaana. Mutta Jumala tutkii ihmislasten sydämet ja tietää salaisimmatkin ajatukset [ks. Jer. 17:10]. Hän tietää meidän ajatuksemme ja ymmärtää halumme ja tunteemme, hän tuntee tekomme ja vaikuttimet, jotka saavat meidät tekemään ne. Hän on selvillä kaikista ihmisten tekemisistä ja toimista, ja kaikki ihmislasten salaiset ajatukset ja teot ovat avoinna ja alastomina Hänen edessään, ja Hän vie heidät tuomiolle niistä.⁷

Meidän pitäisi olla ehdottoman rehellisiä toisiamme ja kaikkia ihmisiä kohtaan, olkaamme aina sanamme mittaisia, välttäkää kaikkea ylpeää ja turhaa pöyhkeilyä ja olkaa sävyisiä, vaatimattomia ja nöyriä, olkaa täynnä nuhteettomuutta ja kunniallisuutta ja toimikaa oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti kaikkien ihmisten kanssa.⁸

Jos ihminen lainaa viisi dollaria, hänen on annettava jotakin pantiksi, koska lainaaja pelkää, että se huijataan häneltä. Ihmiset eivät luota toistensa sanaan. Ihminen ei ole mielestäni minkään arvoinen, ellei hänen sanaansa voi luottaa. Hänessä ei ole mitään, ei perustaa, ei mitään, johon nojata. Kuitenkin he ovat juuri niitä ihmisiä, joita profeetta sanoi olevan viimeisinä aikoina. He solmivat liiton ajattelemattakaan pitää sitä. Heidän sanansa ei paina mitään, eikä heidän nuhteettomuudellaan ole perusteita.

Puhun näistä asioista teidän tiedoksenne, sillä tämä on maailman tila. Ja olemmeko me vapaita siitä? Kaikkea muuta – toivon, että olisimme. Toivon, että keskuudessamme olisi enemmän rehellisyyttä, hyvettä, nuhteettomuutta ja totuudellisuutta ja enemmän jokaista periaatetta, joka on tarkoitettu korottamaan ja jalostamaan ihmiskuntaa. Puhun näistä asioista häpeänä ihmissuvulle, ja jos niitä esiintyy pyhien keskuudessa, se on huutava, polttava häpeä, ja meitä kaikkia pitäisi inhottaa, sillä jos keidenkään maailmassa pitäisi olla nuhteettomia, totuudellisia ja rehellisiä niin meidän, kaikkialla ja kaikissa oloissa. Ja jos sanomme jotakin, sen pitäisi olla yhtä uskomisen arvoista kuin jos olisimme vannoneet sen ja kymmentuhatkertaisesti sitoutuneet suorittamaan sen.⁹

Mihin me uskomme? Uskomme puhtauteen, hyveeseen, rehellisyyteen, nuhteettomuuteen, totuudellisuuteen ja siihen, ettemme anna sijaa valheelle, me uskomme kaikkien ihmisten oikeudenmukaiseen, rehtiin ja kunnialliseen kohtelemiseen, uskomme Jumalan pelkäämiseen ja Hänen lakiensa noudattamiseen ja Hänen käskyjensä pitämiseen. Teemmekö kaikki niin? Emme, emme aivan. Toivon, että tekisimme. Mutta myöhempien aikojen pyhien suuri enemmistö tekee niin, ja jos on niitä, jotka eivät tee, tarkatkoon he kulkuaan. – – Ja koska me olemme täällä rakentamassa Siionia, Hän odottaa meidän olevan rehtejä ja kunniallisia kaikissa toimissamme toistemme ja kaikkien ihmisten kanssa.¹⁰

Meidän on oltava nuhteettomia voittaaksemme pahan ja rakentaaksemme Jumalan valtakuntaa

Elämme ratkaisevaa ja tärkeää aikaa. Ihmiset hämmästyvät joskus nähdessään turmeluksen, jumalattomuuden ja pahuuden, rehellisyyden ja nuhteettomuuden puutteen sekä ilkivallan, jota kaikkialla esiintyy, mutta miksi niitä pitää olla? – – Eikö meille ole saarnattu, että maan kansoissa oli itsessään tuhon ainekset ja että niiden oli määrä sortua? Ja kun me näemme kunnian poljettuna jalkoihin ja nuhteettomuuden ja totuuden työnnettynä syrjään jumalattomien, turmeltuneiden ja uppiniskaisten [eli tottelemattomien] johtaessa ja ohjatessa asioita, voimme odottaa, että kirves pannaan puun juurelle ja että [puu] on lahoamassa ja kaatuu pian [ks. LK 97:7]. Ja juuri näin tapahtuu kansojen keskuudessa tänä päivänä. Meidän ei tarvitse nurista tai ajatella, että siinä on jotakin outoa tai ihmeellistä. Me olemme odottaneet näiden asioiden tapahtuvan, ja ne tulevat olemaan paljon pahempia kuin ne ovat nyt. Mutta me teemme työtä oikeiden periaatteiden esittämiseksi.¹¹

Me elämme aikojen täyttymisen armotaloudessa, jolloin Jumala yhdistää kaiken yhdeksi, ja Hän on tuonut meidät eri kansakunnista, maista, ilmanaloista ja kansoista. Minkä takia? Nolaamaan itsemmekö? Onko tavoitteemme elää niin kuin jumalattomat – olla rahanahneita, rehenteleviä, pöyhkeitä, herjaavia, vanhemmillemme tottelemattomia, häikäilemättömiä, järjettömiä, kaiken hyvän vihollisia, ulkonaisesti hurskaita mutta uskon voiman kieltäviä? [Ks. 2. Tim. 3:2–5.] Ei, me olemme tulleet tänne voidaksemme oppia Kaikkivaltiaan lait ja valmistautuaksemme ja valmistaaksemme jälkeläisemme valtaistuimia, hallituksia, valtoja ja herrauksia varten Jumalamme selestisessä valtakunnassa.

Me puhumme joskus Siionista, joka tullaan perustamaan Jacksonin piirikuntaan ja myös Uudesta Jerusalemista, joka tullaan rakentamaan ja valmistamaan kohtaamaan Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta. Kuinka elämämme ja tekomme ovat suhteessa näihin asioihin? Ovatko sydämemme, tunteemme ja mieltymyksemme kääntyneet niiden puoleen, vai olemmeko unohtaneet ja onko mielemme uppoutunut ajallisiin ja aistillisiin asioihin?

Valmistammeko lapsiamme sitä aikaa varten ja levitämmekö vaikutusta ympärillemme minne menemmekin johdattaaksemme ihmisiä elämän tiellä ja kohottaaksemme heitä Jumalan luo? Vai olemmeko alaspäin johtavalla tiellä eläen päivän kerrallaan sellaisena kuin se tulee? Luulen, että meidän pitäisi herätä eloon ja pyrkiä kulkemaan tietä, joka takaa meille Kaikkivaltiaan hymyn ja hyväksymisen. – –

Meidän pitäisi valmistaa nuorisoamme seuraamaan askeleitamme, jos ne ovat oikeita, niin että he voivat olla kunniallisia yhteiskunnan jäseniä, niin että kun me pääsemme tämän maailman läpi ja siirrymme toiseen, voimme jättää jälkeemme [jälkeläisiä], jotka ovat täynnä nuhteettomuutta ja jotka pitävät Jumalan käskyt. Meidän pitäisi opettaa lapsillemme sävyisyyttä ja nöyryyttä, nuhteettomuutta, hyvettä ja jumalanpelkoa, niin että he voivat opettaa noita periaatteita lapsilleen. – – Pyrkikää istuttamaan nuorisomme sydämeen periaatteita, jotka ovat omiaan tekemään heistä kunniallisia, ylevämielisiä, älykkäitä, hyveellisiä, säädyllisiä, puhtaita miehiä ja naisia, täynnä nuhteettomuutta ja totuutta – – jotta he voisivat teidän kanssanne saada perintöosan Jumalan valtakunnassa.¹²

Unohdamme joskus, että olemme monien muiden kanssa vakiinnuttamassa vanhurskautta ja perustamassa Jumalan valtakuntaa maan päälle, ja alennumme pieniin ilkeyksiin ja unohdamme suuren ja suurenmoisen kutsumuksen, johon meidät on kutsuttu. Monet meistä antavat periksi kiusaukselle, me horjumme ja joudumme pimeyteen ja menetämme Herran Hengen. Unohdamme, että Jumala ja enkelit katselevat meitä, unohdamme, että perille päässeiden vanhurskaiden henget ja muinaiset isämme, jotka odottavat hartaasti Jumalan valtakunnan perustamista maan päälle, katselevat meitä ja että tekomme ovat kaikkien näkymättömän maailman valtuutettujen tahojen vapaasti tarkasteltavina.

Ja unohtaen joskus nämä asiat me toimimme houkkamaisesti, ja Jumalan Henki tulee murheelliseksi, se vetäytyy meistä pois, ja meidät jätetään yksin hapuilemaan tietämme pimeässä. Mutta jos voisimme elää uskontomme mukaan, pelätä Jumalaa, olla täysin rehellisiä, noudattaa Hänen lakejaan ja säädöksiään ja pitää Hänen käskynsä, meistä tuntuisi aivan erilaiselta. Meistä tuntuisi mukavalta ja onnelliselta. Henkemme olisi rauhallinen ja iloinen. Ja ilomme lisääntyisi päivästä päivään, viikosta viikkoon ja vuodesta vuoteen.¹³

Jumala siunaa niitä, joiden elämä heijastaa nuhteettomuutta ja puhtautta

Mitä tulee tapahtumiin, joita vielä on tulossa, ja niiden koetusten, vaikeuksien ja kärsimysten laatuun, joita joudumme kohtaamaan, ne ovat minulle hyvin pieni huolen aihe, ne asiat ovat Jumalan käsissä. – – Jos meidät havaitaan auliiksi ja tottelevaisiksi ja meidän havaitaan olevan Herran puolella oikeuden, totuuden, nuhteettomuuden, hyveen, puhtauden ja pyhyyden puolesta, mukautuvan totuuden periaatteisiin ja elämän lakeihin, niin Jumala on kanssamme, ja Hän tukee kaikkia niitä, jotka mukautuvat näihin periaatteisiin. – – Puhtaat ja hyveelliset, kunnialliset ja rehdit, kulkevat uusia voittoja kohti, kunnes he saavat suoritetuksi kaiken, minkä Jumala on suunnitellut heidän tekevän tämän maan päällä.¹⁴

Olkaa rehellisiä itsellenne, rehellisiä Jumalan edessä. Olkaa hyveellisiä, olkaa totuudellisia ja täynnä nuhteettomuutta ja pelätkää sydämessänne Herraa Jumalaanne, niin Hänen siunauksensa on kanssanne ja Hänen Henkensä on teidän ja teidän jälkeenne tulevien sukupolvien kanssa aina ja aikuisesti. Aamen.¹⁵

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Kuinka määrittelisitte nuhteettomuuden sen perusteella, mitä olette oppineet presidentti Taylorilta? Millä elämänalueilla voi olla erityisen haastavaa säilyä nuhteettomana?
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa rehellisyys itseään kohtaan? toisia kohtaan? Jumalaa kohtaan? Miksi on niin tärkeää olla rehellinen kaikilla elämämme aloilla? Kuinka meitä siunataan, jos olemme rehellisiä?
Millä tavoin elämä olisi erilaista, jos jokainen olisi sitoutunut rehellisyyden ja nuhteettomuuden periaatteisiin? Kuinka sellainen sitoutuminen vaikuttaisi teidän tekoihinne?
Millaisia nuhteettomuuteen liittyviä haasteita lapset kohtaavat tänä päivänä? Mitä me voimme tehdä opettaaksemme lapsille rehellisyyden ja nuhteettomuuden arvon?
Kuinka elämämme ja tekomme ovat verrattavissa tavoitteeseemme rakentaa Jumalan valtakuntaa? Miksi on tärkeää suorittaa usein tällaista vertailua?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 15:1–5; Sananl. 20:7; Al. 41:14; LK 10:28; 136:25–26; 13. uskonkappale.

Presidentti John Taylor arviolta vuonna 1883. Neuvonantajiensa sanoin ”Konsanaan on elänyt vain harvoja miehiä, jotka ovat osoittaneet sellaista nuhteettomuutta ja horjumatonta moraalista ja fyysistä rohkeutta”.