Luku 9

Joseph Smith, palautuksen profeetta

Joseph Smith, Herran profeetta ja näkijä, on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen – paitsi yksin Jeesus – joka on koskaan siinä elänyt.¹

John Taylorin elämästä

Maaliskuussa 1837 John Taylor meni Kirtlandiin Ohioon ja sai tilaisuuden tavata ensimmäistä kertaa profeetta Joseph Smithin ja oppia lisää vasta palautetun evankeliumin periaatteista. Silloin kun John Taylor kävi Kirtlandissa, monet jäsenet olivat alkaneet suhtautua kriittisesti profeetta Josephiin. Tämän erimielisyyden hengen olivat omaksuneet vieläpä jotkut kahdentoista koorumin jäsenet, muun muassa Parley P. Pratt, joka oli alun perin opettanut John Taylorille evankeliumia. Kun vanhin Pratt tuli veli Taylorin puheille ja esitti joitakin profeettaa koskevia epäilyksiään, veli Taylor vastasi:

”Olen yllättynyt kuullessani sinun puhuvan noin, veli Parley. Ennen kuin lähdit Kanadasta, sinä lausuit lujan todistuksen siitä, että Joseph Smith on Jumalan profeetta, ja sen työn totuudesta, jonka hän on pannut alulle, ja sinä sanoit tietäväsi nämä asiat ilmoituksen ja Pyhän Hengen lahjan kautta. Annoit minulle tiukan ohjeen siitä, että vaikka sinä tai enkeli taivaasta julistaisi jotakin muuta, en saisi uskoa sitä. Veli Parley, minä en seuraa ihmistä vaan Herraa. Periaatteet, joita opetit minulle, johtivat minut Hänen luokseen, ja nyt minulla on sama todistus, josta sinä silloin iloitsit. Jos työ oli totta kuusi kuukautta sitten, se on totta tänäänkin; jos Joseph Smith oli profeetta silloin, hän on profeetta nytkin.”² Veli Prattin ansioksi on luettava, että hän teki pian parannuksen tunteistaan ja jatkoi Herran uskollisena palvelijana.

John Taylor pysyi uskollisena profeetta Joseph Smithille siitä päivästä alkaen, jolloin tapasi hänet, ja he olivat yhdessä profeetan kuollessa marttyyrina. Eräässä melkein 20 vuotta profeetta Josephin kuoleman jälkeen pitämässään saarnassa vanhin Taylor sanoi: ”Jos taivaan alla ei ole ketään muuta ihmistä, joka tietää, että Joseph Smith on Jumalan profeetta, niin minä tiedän, ja todistan siitä Jumalalle, enkeleille ja ihmisille.”³ Koko palvelutyönsä ajan vanhin Taylor iloitsi opettaessaan, että ”Jumala palautti muinaisen evankeliuminsa Joseph Smithille antamalla hänelle ilmoitusta, avaamalla hänelle taivaat ja tutustuttamalla hänet suunnitelmaan ihmislasten pelastamiseksi ja korottamiseksi”.⁴

John Taylorin opetuksia

Joseph Smith oli ennalta-asetettu palautuksen profeetaksi

[Joseph Smithissä] ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, hän oli ihminen siinä kuin me muutkin. Mutta Herra, otaksuakseni joistakin omista syistään, valitsi hänet puhetorvekseen kansoille tähän maailmanaikaan. Ehkäpä Joseph, samoin kuin monet muut, erotettiin tiettyyn tehtävään ennen kuin maailmaa oli. Kristus oli ennen maailman luomista teurastettu Karitsa. Abraham erotettiin virkaansa, ja samalla lailla hyvin monet muut; ja Joseph Smith tuli tekemään oman työnsä.⁵

Me kaikki katsomme Joseph Smithin olevan Jumalan profeetta. Jumala kutsui hänet siihen asemaan, jossa hän oli. Kuinka kauan sitten? Tuhansia vuosia ennen kuin tämä maailma muodostettiin. Profeetat profetoivat hänen tulostaan, että nousisi mies, jonka nimi olisi Joseph, ja hänen isänsä nimi olisi Joseph, ja myös että hän olisi sen Joosefin jälkeläinen, joka myytiin Egyptiin. Tämä profetia on merkitty muistiin Mormonin Kirjaan [ks. 2. Ne. 3:15]. Herra oli antanut hänelle hyvin suuria ja kalliita lupauksia.⁶

Herra palautti evankeliuminsa täyteyden profeetta Joseph Smithin kautta

Missä tilassa maailma oli ennen kuin se evankeliumi, jota me nyt saarnaamme, ilmoitettiin? – – Mistä me voimme löytää mitään, mikä muistutti sitä, mitä Jeesus opetti? Ei mistään koko maan päältä. Apostoleita, profeettoja, paimenia, opettajia jne. ei ollut missään. Tiedänkö minä tämän? Minä tiedän sen, sillä elin siihen aikaan maailmassa! Tiesin, mitä oli menossa. Olin tekemisissä heidän opettajiensa kanssa ja tunsin hyvin erilaiset yhdistykset ja järjestöt. Oliko niillä evankeliumia sellaisena, kuin se esitetään pyhissä kirjoituksissa? Ei.⁷

En tiennyt, että oli välttämätöntä saada kaste syntien anteeksisaamiseksi, ennen kuin evankeliumi opetti sen minulle, ja kuitenkin tunsin Raamatun alusta loppuun. Osasin lukea monia asioita profetioista ja tehdä tuhatvuotista valtakuntaa ja Israelin kokoamista koskevia laskelmia, mutta en tuntenut Kristuksen evankeliumin ensimmäistä periaatetta, eikä täällä ole ketään, joka tunsi ne. Olen matkustanut laajalti maailmassa, enkä ole koskaan tavannut missään maassa pappia tai tiedemiestä, joka olisi tuntenut Kristuksen evankeliumin ensimmäiset periaatteet.

Mitä Herra voi tehdä sellaisella nipulla tietämättömiä houkkia kuin me olimme? Oli yksi mies, jolla oli hiukan maalaisjärkeä ja kipuna uskoa Jumalan lupauksiin, ja se oli Joseph Smith – takametsien mies. Hän uskoi erääseen tiettyyn pyhien kirjoitusten kohtaan, jossa sanottiin: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” [Jaak. 1:5.] Hän oli kyllin hullu maailman silmissä ja kyllin viisas Jumalan ja enkelien ja kaikkien todella älykkäiden silmissä mennäkseen salaiseen paikkaan pyytämään Jumalalta viisautta, uskoen, että Jumala kuulisi häntä. Ja Jumala kuuli häntä ja sanoi hänelle, mitä tehdä.⁸

Profeetta Joseph Smith ilmoitti meille ilmoituksena Jumalalta sanoman, jossa hän kertoi pyhien enkeleiden ilmestyneen hänelle ja palauttaneen iankaikkisen evankeliumin sellaisena kuin se oli aikaisempina aikoina ja että myös Isä Jumala ja Poika Jumala olivat ilmestyneet hänelle ja että Isä oli Poikaa osoittaen sanonut: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” [J. S. Hist. 17.] Moroni, profeetta, joka oli elänyt tällä mantereella, kertoi hänelle levyistä, jotka sisälsivät Mormonin Kirjan, ja Jumalan lahjan ja voiman avulla Josephin oli mahdollista kääntää ne Mormonin Kirjana tunnetuksi teokseksi – –.

Kun Isä oli esitellyt Poikansa Joseph Smithille ja käskenyt tätä kuulemaan Häntä, Joseph oli kuuliainen taivaalliselle kutsulle ja kuunteli eri sanomia, joita esittivät miehet, joilla oli eri aikoina ollut pyhä pappeus Ainosyntyisen johdolla. Häntä ja Oliver Cowderya käskettiin kastaa toisensa, minkä he tekivätkin. Johannes Kastaja tuli ja antoi heille Aaronin pappeuden. Sitten Pietari, Jaakob ja Johannes, joille oli Vapahtajan aikana annettu Melkisedekin pappeuden avaimet, tulivat antamaan heille Melkisedekin pappeuden. Sitten tulivat Aadam, Nooa, Abraham, Mooses, Elia, Elias ja monta muuta pyhissä kirjoituksissa mainittua johtohenkilöä, jotka olivat palvelleet eri armotalouksissa, ja antoivat Josephille erilaisia avaimia, voimia, oikeuksia, etuoikeuksia ja erivapauksia, joista he olivat aikoinaan nauttineet.

Josephia käskettiin jälleen saarnaamaan tätä evankeliumia ja esittämään todistuksensa maailmalle. Hänelle opetettiin samoja periaatteita, joita oli opetettu Aadamille, samoja periaatteita, joita oli opetettu Nooalle, Henokille, Abrahamille ja Moosekselle, profeetoille ja Elialle, samoja periaatteita, joita Jeesus Kristus ja apostolit olivat opettaneet entisinä aikoina – – , ja niiden lisäksi samaa pappeutta ja samaa järjestystä, vain täydellisempänä, koska nykyinen armotalous on yhdistelmä eri armotalouksista, jotka ovat olleet olemassa maailman eri aikoina, ja se on määritelty pyhissä kirjoituksissa aikojen täyttymisen armotaloudeksi, jossa Jumala kokoaa kaiken yhdeksi, olipa se sitten taivaassa tai maan päällä. Siis kaikki se tieto, äly, pappeus, voimat ja ilmoitukset, joita noille miehille eri aikoina oli annettu, palautettiin jälleen maan päälle niiden palveluksen kautta ja niiden välityksellä, joilla oli hallussaan Jumalan pyhä pappeus eri armotalouksissa, joissa he elivät.⁹

Herra opetti Joseph Smithiä

Kuka Joseph Smith oli? Oppimaton nuorukainen. Voiko hän tehdä mitään saadakseen aikaan [Jumalan valtakunnan palauttamisen]? Ei, ellei Jumala olisi ilmoittanut sitä hänelle. Hän pyysi Jumalalta viisautta ja sai sitä. Siihen asti hän ei tiennyt näistä asioista sen enempää kuin te tai minä. Se oli Jumala ja yksin Jumala, joka teki nämä asiat. ”Mikä maailmassa on [heikkoa ja] vähäpätöistä ja – – mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” [1. Kor. 1:28–29.] Hän valitsi Josephin. Miksi? Koska oli tullut aika aloittaa työ, joka koski koko Jumalan pyhää pappeutta, joka oli elänyt entisinä aikoina. Joseph sai kunnian tulla valituksi välikappaleeksi aloittamaan työn.¹⁰

Joseph Smith oli varsin koulujakäymätön mies. Hän ei käynyt poikana koulua. Hän varttui Vermontin vihreillä vuorilla eikä saanut nauttia niistä eduista, joita me kutsumme koulutukseksi. Herra otti hänet kouluunsa ja opetti hänelle asioita, joiden olen nähnyt saattavan ymmälle monia viisaimmista tiedemiehistä, syvällisimmistä ajattelijoista ja oppineimmista ihmisistä, joita olen tavannut tässä maailmassa. Miksi? Koska Jumala opetti häntä. Mitä nuo periaatteet koskivat? Maailmaa, jossa me elämme, alkuaineita, joista se on muodostunut, yllämme olevaa taivasta, jumalia, jotka ovat olemassa iankaikkisissa maailmoissa, periaatteita, joilla maa järjestettiin, joilla sitä pidetään yllä ja hallitaan, ja sen suhdetta muihin planeettoihin ja aurinkokuntiin; ja mitä tulee hallituksiin, lakeihin ja periaatteisiin, hänellä oli enemmän älyä kuin yhdeksälläkymmenelläyhdeksällä prosentilla nykyajan ihmisistä. Ja hän yritti opettaa muita.¹¹

Joseph Smith oli kunniallinen ja hyveellinen mies, jota vainottiin hänen opettamiensa periaatteiden vuoksi

Tunsin Joseph Smithin vuosikausia. Olen matkustanut hänen kanssaan, olen ollut hänen seurassaan yksityiselämässä ja julkisuudessa, olen työskennellyt hänen kanssaan kaikenlaisissa neuvostoissa, olen kuunnellut satoja kertoja hänen julkisia opetuksiaan sekä hänen yksityisluontoisempia neuvojaan ystävilleen ja työtovereilleen. Olen ollut hänen kodissaan ja nähnyt, kuinka hän käyttäytyy perheensä parissa. Olen nähnyt hänet haastettuna maansa tuomioistuinten eteen, ja olen nähnyt hänet julistettavan syyttömäksi ja pääsevän vapaaksi panettelun turmiollisesta henkäyksestä ja jumalattomien ja turmeltuneiden ihmisen juonitteluista ja valheista. Olin hänen kanssaan, kun hän eli ja kun hän kuoli, kun hänet murhattiin Carthagen vankilassa häikäilemättömän väkijoukon toimesta. – –

Olen siis nähnyt hänet näissä monenlaisissa tilanteissa, ja todistan Jumalan, enkelien ja ihmisten edessä, että hän oli hyvä, kunniallinen ja hyveellinen mies – että hänen oppinsa olivat hyviä, pyhiin kirjoituksiin perustuvia ja tervehenkisiä – että hänen ohjenuoransa olivat sellaisia kuin Jumalan miehelle sopii – että hänen luonteensa yksityiselämässä ja julkisuudessa oli moitteeton, ja että hän eli ja kuoli Jumalan miehenä ja herrasmiehenä. Tämä on todistukseni. Jos se ei kelpaa, niin tuokaa tänne henkilö, joka on valtuutettu ottamaan vastaan valaehtoisia todistuksia, niin laadin tästä asiasta sellaisen. Todistan siis siitä, minkä tiedän, ja siitä, minkä olen nähnyt.¹²

Kun ajattelin, että jalo johtajamme, elävän Jumalan profeetta, oli kaatunut ja että olin nähnyt hänen veljensä kuoleman kylmässä syleilyssä, minusta tuntui, kuin inhimillisen olemassaolon laajalla kentällä olisi tyhjiö ja valtakunnassa pimeä, synkkä rotko, ja että meidät oli jätetty yksin. Oi kuinka yksinäinen tunne se olikaan! Kuinka kylmä, karu ja autio! Vaikeuksien keskellä hän oli ollut aina ensimmäisenä liikkeellä, ratkaisevissa tilanteissa oli aina etsitty hänen neuvoaan. Profeettanamme hän lähestyi Jumalaamme ja sai tietää Hänen tahtonsa meitä varten, mutta nyt profeettamme, neuvonantajamme, kenraalimme, johtajamme oli poissa, ja meidät oli jätetty yksin keskelle sitä tulikoetta, joka meidän oli silloin läpäistävä, ilman hänen apuaan, ja tulevaisuudenoppaanamme hengellisissä ja ajallisissa asioissa ja kaikissa tähän tai seuraavaan maailmaan liittyvissä asioissa hän oli puhunut viimeisen kerran maan päällä.

Nämä mietteet ja tuhannet muut kävivät mielessäni. Mietin, miksi Jumalan aatelin, maan suolan, korotetuimpien ihmiskunnasta ja täydellisimpien esikuvien kaikesta erinomaisesta piti joutua ruumiillistuneiden paholaisten raa’an, pirullisen vihan uhreiksi.¹³

Joseph Smith oli hyveellinen, ylevämielinen, kunniallinen mies, herrasmies ja kristitty. Mutta hän toi esiin periaatteita, jotka iskivät ihmisten turmeltuneiden järjestelmien ytimeen. Tämä vaikuttaa väistämättä heidän ennakkokäsityksiinsä, ennakkoluuloihinsa ja etuihinsa, ja kun he eivät voi kumota hänen periaatteitaan, he hyökkäävät hänen luonnettaan vastaan. Ja tämä on yksi syy siihen, miksi meillä on niin monta hänen luonnettaan vastaan kirjoitettua kirjaa, jotka eivät koskettele hänen periaatteitaan, ja myös siihen, miksi meihin kohdistuu niin paljon vastustusta. Mutta totuus, iankaikkinen totuus, on haavoittumaton. Sitä ei voi hävittää, vaan se kestää kaikki ihmisten myrskyt Jehovan valtaistuimen tavoin ja elää ikuisesti.¹⁴

Profeetta Joseph Smithin marttyyrikuolema ei voinut pysäyttää Jumalan valtakunnan etenemistä

Muistan oikein hyvin sen hetken, jolloin Joseph Smith otettiin meiltä pois. – – Mutta näillä asioilla, vaikkakin ne ovat hyvin tärkeitä meille, ei kuitenkaan ole suhteellisesti kovin paljon tekemistä kirkon ja Jumalan valtakunnan perustamisen kanssa maan päälle eikä Hänen työnsä kanssa, jossa me kaikki olemme mukana.

Kun Herra ilmoitti Joseph Smithille iankaikkisen evankeliumin, Hän näytti hänelle tarkoituksensa ja suunnitelmansa tämän maan suhteen, jonka päällä me elämme, ja antoi hänelle tiedon laistaan, evankeliumin toimituksista ja sen opista. Sen tarkoituksena ei ollut vain korottaa häntä ihmisenä, vaan se tapahtui yhteiskunnan hyväksi, maailman hyväksi ja elävien ja kuolleiden hyväksi Jehovan säädösten ja suunnitelmien mukaisesti, jotka Hän laati ennen kuin maailmaa oli tai aamun tähdet riemuiten karkeloivat.

Herralla oli tätä maata ja sen asukkaita koskevia suunnitelmia, ja näinä myöhempinä aikoina Hän näki hyväksi ilmoittaa ja palauttaa palvelijansa Joseph Smithin kautta sen, mitä me kutsumme iankaikkiseksi evankeliumiksi, uuden tämänhetkiselle maailmalle sen perimätietojen, typeryyksien ja heikkouksien ja sen uskontunnustusten, mielipiteiden ja käsitysten vuoksi, mutta iankaikkisen siksi, että se oli olemassa Jumalan luona ja koska se oli Hänen luonaan ennen kuin maailma oli, ja on edelleen, kun muutos muutoksen jälkeen on tapahtunut tämän maan päällä ja kun maa on lunastettu ja kaikki tehty uudeksi ja niin kauan kuin elämä ja ajattelu ja lopuksi iankaikkisuus kestää.

Siksi, vaikka evankeliumi on uusi maailmalle, se on iankaikkinen. Ja se on ilmoitettu, kuten olen todennut, ihmiskunnan hyväksi – isiemme, muinaisten profeettojen ja apostoleiden ja Jumalan miesten, jotka ovat eläneet maailman eri aikakausina, jotka ovat palvelleet pyhässä pappeudessa eläessään maan päällä ja jotka palvelevat nyt taivaassa, ja joilla on ollut osuutta tämän työn aloittamisessa, yhdessä Jumalan, taivaallisen Isämme, ja Jeesuksen, uuden liiton Välimiehen, kanssa, ja he tuntevat tänä päivänä kiinnostusta tämän työn eteenpäin vierimiseen ja niiden tarkoitusten toteuttamiseen, jotka Jumala suunnitteli ennen maailman perustamista. Ja Jumalalle ja Hänen Pojalleen sekä näille miehille me olemme velkaa siitä valosta ja älystä, jotka meille on annettu, ja tulemme olemaan heille velkaa kautta kaikkien aikojen samanlaisesta tiedosta ja älystä, joka tukee ja ohjaa meitä.¹⁵

Ajatus siitä, että kirkko hajoaisi ja murtuisi profeetan ja patriarkan surmaamisen tähden, on järjetön. Tällä kirkolla on keskuudessaan kuolemattomuuden siemenet. Se ei ole ihmisestä eikä ihmisen kautta – se on jumaluuden jälkeläinen. Se on järjestetty taivaallisten mallien mukaan ilmoituksen periaatteiden kautta, taivaiden avautumisen, enkelien palveluksen ja Jehovan ilmoitusten kautta. Siihen ei vaikuta yhden tai kahden tai viidenkymmenen henkilön kuolema. Sillä on hallussaan pappeus Melkisedekin järjestyksen mukaan, jolla on loputtoman elämän voima, ”eikä sillä ole päivien alkua eikä vuosien loppua” [LK 84:17]. Se on perustettu tämän sukupolven ja menneiden sukupolvien pelastamiseksi. Se on olemassa ajassa ja tulee olemaan olemassa iankaikkisuudessa. Tämä kirkkoko kaatuisi? Ei! Ajat ja aikakaudet voivat vaihtua, vallankumous voi seurata vallankumousta, valtaistuimet voivat kaatua ja valtakunnat hajota, maanjäristykset voivat repäistä maan halki keskipisteestä kehälle, vuoret voivat sinkoutua paikoiltaan ja mahtava valtameri siirtyä sijaltaan, mutta maailmoiden romahtaessa ja aineen rakoillessa totuuden, iankaikkisen totuuden, täytyy pysyä muuttumattomana, ja niiden periaatteiden, jotka Jumala on ilmoittanut pyhilleen, olla vahingoittumattomia sotaa käyvien alkuaineiden keskellä ja pysyä lujina kuin Jehovan valtaistuin.¹⁶

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mikä John Taylorin tunteissa profeetta Joseph Smithiä kohtaan tekee teihin vaikutuksen? Millä tavoin voimme noudattaa hänen esimerkkiään profeetta Josephin puolustamisesta?
Miksi teidän on tärkeää tietää, että Joseph Smith asetettiin ennalta palvelemaan profeettana? (Ks. myös LK 138:53–56.)
Miksi on tärkeää, että meillä on todistus siitä, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta? Kuinka te saitte todistuksen siitä totuudesta?
Kuinka te voitte auttaa niitä, jotka kamppailevat saadakseen todistuksen profeetta Josephista tai vahvistaakseen todistustaan hänestä? Mitä siunauksia te olette saaneet siitä, että olette todistaneet profeetta Joseph Smithistä?
Miksi meidän aikakauttamme kuvataan ”aikojen täyttymisen armotaloudeksi”?
Kuinka Joseph Smithin kautta palautetut totuudet ja voimat ovat olleet siunauksena teille ja perheellenne?
Miksi Joseph Smithin ei tarvinnut olla koulutettu? (Ks. myös LK 1:24–28; 136:32–33.) Mitä sellaisia ominaisuuksia Josephilla oli, joista oli apua, kun häntä valmistettiin täyttämään kutsumuksensa? Kuinka hänen esimerkkinsä voisi auttaa meitä täyttämään kutsumuksemme?
Mitä teille merkitsee se, että tiedätte kirkon jatkaneen kasvuaan huolimatta profeetta Joseph Smithin kuolemasta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: LK 1:29–30, 38; 21:1–8; 65:2; 128:19–23; 135; KH J. S. Hist. 1–75.

Profeetta Joseph Smith ”oli suuri eläessään ja suuri kuollessaan Jumalan ja hänen kansansa silmissä; ja niin kuin useimmat Herran voidelluista muinaisina aikoina, hän on sinetöinyt palvelustehtävänsä ja työnsä omalla verellään” (LK 135:3).