LUKU 23

Iankaikkinen totuus

Mikään ei ole arvokkaampaa minulle kuin iankaikkisen totuuden periaatteet.¹

John Taylorin elämästä

Yksi John Taylorin ihailtavimmista ominaisuuksista oli hänen omistautumisensa totuudelle, olivatpa muiden mielipiteet mitkä tahansa. ”Maailman kiitoksella tai ylenkatseella ei ollut juuri mitään vaikutusta John Taylorin mieleen silloin kun oli kysymys totuudesta”, kirjoitti vanhin B. H. Roberts. ”Mitä enemmän ihmiset halveksivat [totuutta], sitä palavammalta hänen omistautumisensa vaikutti.”² John Taylorin kääntymykseen liittyvät tapahtumat antavat yhden varhaisimmista esimerkeistä hänen totuudenrakkaudestaan.

John Taylor kuuli evankeliumista Parley P. Prattilta Kanadassa. Vanhin Prattin opetukset ilahduttivat John Tayloria ja hänen uskonnollisia ystäviään, joilla oli samanlaisia käsityksiä sellaisista toimituksista kuin upotuskaste ja kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi. Kuitenkin kun vanhin Pratt kertoi heille Joseph Smithistä ja Mormonin Kirjasta, monet John Taylorin ystävistä empivät oppia enempää, ja jotkut jopa kieltäytyivät tutkimasta Mormonin Kirjaa ja sen opetuksia. John Taylor puhui ryhmälle pelottomasti seuraavin sanoin:

”Me olemme täällä mielestämme etsimässä totuutta. Tähän mennessä olemme tutkineet tarkoin muita uskontoja ja oppeja ja todenneet ne vääriksi. Miksi meidän pitäisi pelätä mormonismin tutkimista? Tämä herrasmies, herra Pratt, on tuonut meille monia oppeja, jotka vastaavat meidän omia käsityksiämme. – – Me olemme rukoilleet Jumalaa lähettämään meille sanansaattajan, mikäli Hänen tosi kirkkonsa on maan päällä. Herra Pratt on tullut luoksemme – – ilman rahakukkaroa tai laukkua, kuten entisaikojen apostolit matkustivat, eikä kukaan meistä pysty kumoamaan hänen oppiaan pyhien kirjoitusten eikä terveen järjen perusteella. Minä haluan tutkia hänen oppejaan ja väitettään valtuudesta. – – Mikäli huomaan hänen uskontonsa todeksi, otan sen vastaan, riippumatta siitä, millaiset seuraukset ovat.” John Taylorin perinpohjainen tutkiminen johti hänen kasteeseensa 9. toukokuuta 1836. Hän totesi myöhemmin: ”En ole sen koommin epäillyt koskaan mitään mormonismin periaatetta.”³

Kirkon jäsenenä ja johtajana John Taylorin saattoi aina luottaa opettavan ja puolustavan totuutta. ”Hän julisti evankeliumia monissa maissa ja seisoi totuuden esitaistelijana valmiina kohtaamaan kaikki, jotka hyökkäsivät sitä vastaan, ja kohtasipa hän vastustajansa kasvotusten häntä kohtaan tuntemiensa ennakkoluulojen läpitunkeman yleisön edessä tai julkisen sanan palstoilla, hän onnistui aina yhtä hyvin voittamaan heidät voimallisella totuuden julistuksellaan.”⁴

John Taylorin opetuksia

Niitä, jotka rakastavat totuutta, siunataan tiedolla ja voimalla

Seisten totuuden avaralla näyttämöllä totuuden viittaan kietoutuneena Jumalan mies tähyää uskon kautta tulevaisuuteen, raottaa iankaikkisuuden esirippua, paljastaa taivaiden salaisuuden ja tarkastelee lukemattomien vuosien pimeän kujan läpi suuren Elohimin tarkoituksia niiden täyttyessä kaikessa majesteettiudessaan ja voimassaan ja kunniassaan. Siten ajan kapealla harjanteella seisten ja katsellen mennyttä, nykyistä ja tulevaa hän näkee itsensä iankaikkisena olentona, joka väittää olevansa Jumalan sukua, Jumalan poika, Hänen iankaikkisesta hehkustaan singonnut jumaluuden kipinä. Hän katselee maailmaa ja ihmistä niiden kaikissa eri vaiheissa, tuntee oman todellisen etunsa ja käsittää taivaalliselta Isältään saamallaan älyllä heidän alkuperänsä ja kohtalonsa. – –

Hänen älynsä, Jumalan sytyttämä ja toteuttama, on oleva yhtä laaja kuin maailma ja ulottuva kautta avaruuden, hänen lakinsa on rakkauden laki, hänen sääntönsä on oikeutta kaikille. Hän rakastaa lähimmäistään ja tekee hänelle hyvää, hän rakastaa Jumalaansa ja palvelee sen tähden Häntä, hän näkee totuuden voiman, joka Jumalan valon lailla leviää koko avaruuden halki, valaisee kaikki maailmat ja tunkeutuu sinne, missä tunnetaan ihmisiä tai enkeleitä, Jumala tai taivaankappaleita, ja hän pitää kiinni siitä. Totuus on hänen kypäränsä, suojuksensa, kilpensä, kallionsa ja linnansa, hänen kaikkensa ajassa ja iankaikkisuudessa. Ihmiset sanovat häntä hulluksi, koska hän ei voi olla heidän hullutustensa johdettavana eikä kulkea heidän oikukkaassa, hillittömässä vanavedessään. Mutta kun he yrittävät saada kiinni varjoja, hän pitää kiinni siitä, mikä on todellista. Kun he tyytyvät vaappuvaan, hoipertelevaan uskontoon, joka on hetken aikaa muodissa, mutta jolla ei ole mitään tekemistä iankaikkisuuden kanssa ja joka pitää salassa ihmisen korkeimmat, jaloimmat periaatteet, hän uskaltaa tunnustaa Jumalan, ja tunnustaessaan Hänet hän uskaltaa totella Häntä ja tunnustaa sen uskon, jonka Jumala on hänelle antanut. Hän pitää kiinni kaikesta totuudesta, inhimillisestä ja jumalallisesta. Hänellä ei ole mitään lempioppia ajettavanaan eikä mieliuskontunnustusta kannatettavanaan. Hänellä ei ole mitään menetettävää paitsi erhe, eikä mitään saavutettavaa paitsi totuus. Hän kaivaa, ahkeroi ja etsii sitä kuin kätkettyä aarretta, ja kun toiset tyytyvät akanoihin ja ruumeniin, hän ottaa itselleen jyvän, olemuksen, ytimen kaikesta, mikä on hyvää, ja tarttuu kaikkeen, mikä jalostaa ja korottaa ihmiskuntaa. – –

Riemuitsivatko entisaikojen Jumalan miehet totuudesta? Niin mekin. Saivatko he ilmoituksia ja näkyjä? Niin mekin. Profetoivatko he? Niin mekin. Oliko Jumala yhteydessä heihin? Meihin Hän on. Profetoivatko he ”kaiken kohdalleen panemisesta”? [Ks. Ap. t. 3:21.] Me sanomme sen olevan ovella. Profetoivatko he Jumalan valtakunnasta? Me autamme sen rakentamisessa. Saivatko he osakseen enkelien palvelusta? Niin mekin. Oliko heillä profeettoja, apostoleita, paimenia, opettajia ja evankeliumin julistajia? Niin on meilläkin. Oliko heillä profetian ja ilmoituksen henki? Niin on meilläkin. Odottivatko he Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen toista tulemista ja ilmestymistä kirkkaudessa? Niin mekin. Odottivatko he Jumalan pyyhkäisevän jumalattomat maan päältä ja aloittavan vanhurskaan hallituksen? Niin mekin. Odottivatko he Jeesusta ja pyhiä hallitsemaan maan päällä? Niin mekin. Itse asiassa me odotamme kaikkea sitä, mitä hekin odottivat, pyrimme tietämään kaiken, minkä he tiesivät ja toteuttamaan kaiken, mistä he profetoivat, minkä suuri täyttymys on kaiken kohdalleen paneminen, ja ihmiset voivat valehdella ja pauhata ja raivota, mutta he eivät voi saada Jumalan suunnitelmia raukeamaan tai pysäyttää iankaikkisen totuuden etenemistä edes yhdeksi tuokioksi – sen suunta on eteenpäin, ETEENPÄIN, ETEENPÄIN, ja se uhmaa vastustusta. – –

Iankaikkisen totuuden kaikkivaltias voima seisoo vahingoittumattomana kokoontuvien armeijoiden nähtävänä, ja kansakunnat tulevat tietämään, että Jumala hallitsee taivaassa.⁵

Totuus, iankaikkinen totuus, on kristityn toivon perusta, se on ainoa varma kallio, jolle hän voi rakentaa. Hylätessään sen kannattaakseen jotakin suosittua opinkappaletta hän lankeaa uskottomuuden, epäilyksen, erehdyksen ja harhakuvitelmien sokkeloihin ja on tuhoon johtavalla valtatiellä. Jumalan voima on aina niiden luona, jotka rakastavat totuutta ja pysyvät siinä.⁶

Evankeliumi johtaa meitä totuudesta totuuteen

Evankeliumi on tarkoitettu johtamaan meitä totuudesta totuuteen ja älystä älyyn, kunnes täyttyy se pyhien kirjoitusten kohta, jossa julistetaan, että me näemme niin kuin meidät nähdään ja tunnemme niin kuin meidät tunnetaan [ks. LK 76:94], jolloin kenenkään ei tarvitse sanoa toiselle: ”Oppikaa tuntemaan Herra!”, sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat Hänet [ks. Jer. 31:34], kunnes Jumalan valo ja äly loistaa kaikille, ja kaikki saavat paistatella iankaikkisen totuuden päivänpaisteessa.⁷

Uskonnostamme sanon, että se pitää sisällään jokaisen totuuden ja älyn periaatteen, joka koskee meitä moraalisina, älyllisinä, kuolevaisina ja kuolemattomina olentoina, joka koskee tätä maailmaa ja sitä maailmaa, joka on tuleva. Olemme avoimia kaikenlaatuiselle totuudelle, tulipa se mistä tahansa, olipa se peräisin mistä tahansa tai uskoipa siihen kuka tahansa. Totuus, kun sen edessä on pieni sana ”kaikki”, käsittää kaiken, mitä on ikinä ollut olemassa tai mitä tulee ikinä olemaan ja mistä tiedetään ihmisten keskuudessa ajassa ja iankaikkisuuden loputtomina aikoina. Ja kaikkien älyllisten olentojen, jotka ovat vastuullisia ja tilivelvollisia Jumalalle teoistaan, velvollisuus on etsiä totuutta ja sallia sen vaikuttaa heihin ja heidän tekoihinsa ja elämänmenoonsa, riippumatta kaikista ennakkoluuloista tai etukäteen muodostetuista mielipiteistä, niin hyvältä kuuluvia ja uskottavia kuin ne saattavat ollakin.

Me myöhempien aikojen pyhät uskomme ensiksikin evankeliumiin, ja se on paljon sanottu, sillä evankeliumi pitää sisällään periaatteita, jotka sukeltavat syvemmälle, leviävät laajemmalle ja ulottuvat kauemmaksi kuin mikään muu, mitä pystymme käsittämään. Evankeliumi opettaa meitä Jumalan olemukseen ja ominaisuuksiin liittyvissä asioissa. Se opettaa meille myös, mikä on suhteemme tuohon Jumalaan ja mitä eri velvollisuuksia meillä on Häntä kohtaan Hänen jälkeläisinään. Se opettaa, mitä eri tehtäviä ja velvollisuuksia meillä on perhettämme ja ystäviämme kohtaan, yhteiskuntaa kohtaan, eläviä ja kuolleita kohtaan. Se paljastaa meille tulevaisuutta koskevia periaatteita. Itse asiassa se erään vanhan opetuslapsen sanoin tuo ”valoon elämän ja katoamattomuuden” [2. Tim. 1:10], saattaa meidät suhteeseen Jumalan kanssa ja valmistaa meitä korotukseen iankaikkisessa maailmassa.⁸

Jumala on ilmoittanut meille suuria ja ihania totuuksia, ja Hän on valmis ilmoittamaan enemmän, jos me vain asetumme Hänen ohjaukseensa ja johtoonsa. Pyrkikäämme noudattamaan periaatetta, jota Jeesus opetti monta kertaa – tekemään taivaallisen Isämme tahdon. Hän sanoi: ”Minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon” [Joh. 5:39]. Me olemme täällä yhtä paljon kuin Hän oli täällä, ja meillä on Hänen laillaan velvollisuuksia tehdä taivaallisen Isämme tahto. Meidän tulisi alistua Jumalan lakiin, Jumalan sanaan ja Jumalan tahtoon.⁹

Me emme saa pelätä tehdä uhrauksia totuuden takia

Ihmislapset ovat aina vastustaneet totuutta, kun se joutuu kosketuksiin turmeltuneitten sydänten ja jumalattomien tapojen kanssa. Profeettoja on aina vainottu, ja miksi? Koska he uskalsivat kertoa Herran sanan kansalle. Stefanos sanoi samasta aiheesta puhuessaan: ”Onko yhtäkään profeettaa, jota isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet!” [Ap. t. 7:52.] ”Mutta tänä aikana”, sanovat ihmiset, ”me tiedämme, että he olivat jumalattomia, emmekä me olisi tehneet sitä.” Niin juutalaisetkin sanoivat Jeesukselle, ja kuitenkin he ristiinnaulitsivat Hänet. – –

Herra on palauttanut evankeliumin sellaisena, kuin se oli apostoleiden aikana. Tämä evankeliumi ei sovi yhteen ihmisten järjestelmien kanssa, jotka ovat ristiriitaisin ja sekalaisia, ja sen sijaan että tunnustaisivat rehellisten ihmisten lailla Raamatun sisältämät totuudet, joihin he väittävät uskovansa, mutta todellisuudessa eivät usko, he yrittävät peitellä horjuvia järjestelmiään ja pyhiin kirjoituksiin perustumattomia teorioitaan, verhota itsensä omahyväisyytensä kaapuun. – – Mutta totuus etenee, sydämeltään rehelliset heräävät unestaan, Jumalan tarkoitukset kulkevat kulkuaan, Jumalan valtakunta perustetaan ja – – totuus seisoo ylpeänä ja suorana – – eikä mikään mahti pysty pysäyttämään sen etenemistä.¹⁰

Kerron nyt teillä joistakin tunteistani silloin, kun tulin ensi kertaa tähän kirkkoon. Siitä on pitkä aika. Kun kuulin ensi kertaa evankeliumista, minun oli pakko myöntää, että siinä oli jotakin järkeenkäypää. Miltei toivoin, ettei se olisi totta. Sanoin: ”Jos se on totta, niin minun on rehellisenä miehenä pakko noudattaa sitä, tai muuten en voi luottaa itseeni lainkaan.” Kun olin tutkinut asiaa ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että se oli totta, sanoin: ”Minä kannatan sitä, minun täytyy omaksua se, en voi kieltää iankaikkisen totuuden periaatteita.” Ja sanon lisäksi, että en tiedä yhtään kertaa elämässäni, jolloin, jos joku on esittänyt totuuden, jota ei ole voinut kumota, että en olisi ollut valmis noudattamaan sitä, ja niin olen tänäänkin.

Jos kuka tahansa henkilö uskonnollisessa maailmassa tai poliittisessa maailmassa tai tieteellisessä maailmassa esittää minulle periaatteen, joka on totta, olen valmis ottamaan sen vastaan, tulipa se mistä hyvänsä. Vai niin, joku sanoo, uskotko Raamattuun? Kyllä. Uskotko Mormonin Kirjaan? Kyllä. Uskotko Opin ja Liittojen Kirjaan? Kyllä. Uskon kaiken, minkä Jumala on koskaan kirjoittanut tai puhunut, kaiken, mikä meillä on muistiin merkittynä, ja olen valmis uskomaan kaiken, minkä Hän ilmoittaa ihmiskunnalle. Väitämme uskovamme kaikkeen totuuteen ja kaiken totuuden ohjaavan meitä.¹¹

Odotin tähän kirkkoon tullessani, että minua vainottaisiin ja syrjittäisiin. Odotin, että kansaa vainottaisiin. Mutta uskoin, että Jumala oli puhunut, että totuuden iankaikkiset periaatteet oli ilmoitettu ja että Jumalalla oli suoritettavana työ, joka oli ihmisten ajatusten, näkemysten ja uskomusten vastainen, enkä tiennyt muuta kuin että sen suorittaminen maksaisi henkeni. – – Jos Jeesus surmattiin entisinä aikoina, niin eikö sama tunne ja vaikutus johtaisi samaan tulokseen näinäkin aikoina? Olin laskenut hinnan lähtiessäni ensi kertaa liikkeelle ja olin valmis maksamaan sen.¹²

Herra voi yksinkertaisella tavalla huolehtia ja varjella omiaan, mutta heidän täytyy osoittaa ehdotonta luottamusta Häneen, ja kun heidät on ajettu ahtaalle, he eivät saa pelätä tehdä uhrauksia totuuden kannattamisen vuoksi, ja kaikki on oleva hyvin kohdallamme, joko elävinä tai kuolleina, ajassa tai iankaikkisuudessa.¹³

Meidän täytyy jatkuvasti etsiä ja omaksua totuutta

Me etsimme totuutta. Olemme ryhtyneet etsimään sitä ja etsimme sitä jatkuvasti, ja niin pian kuin löydämme minkä tahansa tosi periaatteen, jonka on ilmoittanut kuka tahansa ihminen, Jumala tai pyhät enkelit, me omaksumme sen ja teemme siitä osan uskontunnustustamme.¹⁴

Totuutta etsivällä ihmisellä ei ole mitään erityistä järjestelmää kannatettavanaan, ei mitään erityistä uskonkappaletta puolustettavanaan eikä teoriaa tuettavanaan. Hän omaksuu kaiken totuuden, ja se totuus loistaa kuin aurinko taivaankannella ja levittää häikäiseviä säteitään koko luomakunnan ylle. Jos ihmiset karistavat yltään ennakkoluulonsa ja etsivät rukoillen ja johdonmukaisesti totuutta, he löytävät sitä, minne sitten huomionsa kääntävätkin.¹⁵

Yksi suuri syy siihen, miksi ihmiset ovat niin usein kompastuneet monissa filosofisen totuuden tutkimuksissaan on se, että he ovat etsineet niitä omalla viisaudellaan ja kerskailleet omasta älykkyydestään eivätkä ole etsineet Jumalalta sitä viisautta, joka täyttää maailmakaikkeuden ja hallitsee sitä ja säätelee kaikkea. Maailman filosofien eräs suuri vaikeus nykyään on se, että ihminen väittää olevansa kaiken havaitsemansa keksijä. Hän väittää omakseen jokaista uutta lakia ja periaatetta, jonka sattuu huomaamaan, sen sijaan että antaisi kunnian Jumalalle.¹⁶

Mikään ei ole arvokkaampaa minulle kuin iankaikkisen totuuden periaatteet, kuin iankaikkisten elämien, iankaikkisen pelastuksen ja iankaikkisten korotusten periaatteet Jumalan valtakunnassa. Mutta sitten on meidän tehtävämme ymmärtää ne, sillä ellemme me ymmärrä niitä, niin olivatpa totuudet kuinka suuria tahansa, ne eivät voi hyödyttää meitä.¹⁷

Olemme avoimia ottamaan vastaan kaiken totuuden, onpa se minkä luonteista tahansa, ja olemme halukkaita saamaan ja omistamaan sen, etsimään sitä niin kuin etsisimme kätkettyjä aarteita ja käyttämään kaikkea tietoa, jonka Jumala meille antaa saadaksemme itsellemme kaiken älyn, jonka Hän on antanut muille, ja pyytämään Häntä ilmoittamaan meille tahtonsa niiden asioiden suhteen, jotka on tarkoitettu edistämään parhaiten ihmisyhteisön onnea ja hyvinvointia.

Jos on olemassa joitakin hyviä periaatteita, jotakin moraalifilosofiaa, jota emme ole vielä saaneet, olemme halukkaita oppimaan ne. Jos tieteen maailmassa on jotakin, mitä emme vielä ymmärrä, me olemme halukkaita tutustumaan siihen. Jos on olemassa jokin filosofian haara, jonka tarkoituksena on edistää ihmiskunnan hyvinvointia ja jota emme ole vielä saaneet käsiimme, me toivomme saavamme sen haltuumme. Jos on jotakin kansojen hallintoa ja hallitusta, tai toisin sanoen politiikkaa, koskevaa, johon emme ole tutustuneet, me haluamme oppia tuntemaan sen. Jos on uskonnollisia ajatuksia, teologisia totuuksia, mitä tahansa Jumalaa koskevia periaatteita, joita emme ole oppineet, me pyydämme ihmiskuntaa ja rukoilemme Jumalaa, taivaallista Isäämme, valaisemaan mielemme, jotta voisimme ymmärtää, oivaltaa, omaksua ja toteuttaa niitä osana uskonnollista uskoamme. Siten aatteemme ja ajatuksemme leviäisivät niin kauas kuin avara maailma ulottuu, omaksuen kaiken, mikä koskee valoa, elämää tai olemassaoloa tässä maailmassa tai siinä maailmassa, joka on tuleva. – – Ne havittelisivat iankaikkisissa maailmoissa asuvien jumalien älyä. Ne käsittäisivät kaiken, mikä on hyvää ja jaloa ja erinomaista ja ilahduttavaa ja tarkoitettu edistämään ihmiskunnan hyvinvointia.

Yksikään ihminen tai ihmisryhmä ei ole näyttänyt polkua kuljettavaksemme näissä asioissa. Maailmassa ei ole opinkappaleita eikä teorioita, joita me tunnustamme kuuntelevamme, ellei niitä voida osoittaa tosiksi iankaikkisen totuuden periaattein. Tarkastelemme, tutkimme, arvostelemme ja tutkailemme huolellisesti kaiken, mitä näkyvillemme ilmestyy, ja sikäli kuin pystymme ymmärtämään mitään olemassa olevia totuuksia, me tervehdimme niitä iloiten osana järjestelmää, johon kuulumme.¹⁸

Jos taivaassa, maan päällä tai helvetissä on jotakin totuutta, haluan omaksua sen. En piittaa siitä, missä muodossa se minulle tulee, kuka sen tuo tai kuka siihen uskoo, onko se suosittua vai epäsuosittua. Totuudessa, iankaikkisessa totuudessa, minä haluan leijailla ja siitä nauttia.¹⁹

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mitä iankaikkisen totuuden lähteitä meillä on? Kuinka voitte kehittää tapaa, jolla suhtaudutte näihin lähteisiin?
Kuinka evankeliumi johtaa meitä ”totuudesta totuuteen”? Mitä muutoksia olette huomanneet elämässänne, kun opitte ja omaksutte uusia totuuksia?
Mitä uhrauksia te tai muut tuttavanne olette tehneet totuuden tähden? Mitä siunauksia sen ansiosta on koitunut?
Monet Jumalan kansasta ovat kuolleet totuuden puolesta. Kuinka me voimme elää totuuden puolesta yhtä pyhittäytyneinä ja omistautuneina?
Miksi luulette maailman yleensä vastustavan usein iankaikkista totuutta? Mitä voimme tehdä auttaaksemme lapsia tunnistamaan ja hyväksymään iankaikkisen totuuden? Mitä me voimme tehdä perheinä lujittaaksemme sitoutumistamme totuuteen?
Miksi on tärkeää lisätä jatkuvasti ymmärrystämme totuudesta? Millä tavoin me voimme noudattaa presidentti Taylorin neuvoa jatkaa totuuden etsimistä? Kuinka voimme erottaa totuuden erheestä?
Mitä evankeliumin totuuksia te pidätte erityisen innoittavina ja vahvistavina? Kuinka te kirkon jäseninä voitte auttaa toisia ymmärtämään ja omaksumaan totuuden?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Fil. 4:8; 1. Tess. 5:21; Al. 32:28–29; Moro. 10:4–5; LK 45:57; 93:24; 13. uskonkappale.

wheat — *”Kun toiset tyytyvät akanoihin ja ruumeniin, [Jumalan mies] ottaa itselleen jyvän, olemuksen [ja], ytimen kaikesta, mikä on hyvää.”*