Luku 14

Pappeuden tehtävät ja järjestys

Kirkon järjestys on – – Jumalan ilmoittamien periaatteiden mukainen.¹

John Taylorin elämästä

Presidentti Taylorilla oli voimakas mielipide pappeudessa vallitsevasta järjestyksestä ja järjestelmästä, ja hän opetti, että pappeus on ”taivaan todellisuuden kuva” ja väline, ”jonka kautta Jumalan siunaukset virtaavat Hänen kansalleen maan päällä”.² Hän otti käyttöön viikoittaiset pappeuskokoukset seurakunnissa sekä kuukausittaiset vaarnan pappeuskokoukset ja neljännesvuosittaiset vaarnakonferenssit kannustaakseen pappeudenhaltijoita oppimaan ja täyttämään velvollisuutensa.

Brigham Youngin kuollessa elokuussa 1877 ensimmäinen presidenttikunta hajosi, ja kahdentoista apostolin koorumista, jonka johtaja oli John Taylor, tuli kirkon johtava elin. Vaikka presidentti Taylor tiesi, että sellaisessa tilanteessa kaksitoista apostolia koorumina olivat valtuudessa samanarvoisia ensimmäisen presidenttikunnan kanssa (ks. LK 107:22–24), hän tiesi myös, että asianmukainen pappeuden järjestys edellytti, että kirkkoa johtaa presidentti ja hänen kaksi neuvonantajaansa. Samanaikaisesti hän pyrki nöyrästi tekemään vain Herran tahdon eikä halunnut ottaa mitään asemaa itselleen.

Vähän yli kolme vuotta Brigham Youngin kuoleman jälkeen ensimmäinen presidenttikunta järjestettiin uudelleen. 10. lokakuuta 1880 presidentti John Taylor hyväksyttiin kirkon presidentiksi neuvonantajinaan George Q. Cannon ja Joseph F. Smith. Puhuessaan tuona hyväksymispäivänä presidentti Taylor sanoi: ”Ellei velvollisuutemme olisi ollut järjestää kirkkoa täysin sen kaikkien virkojen osalta, olisin paljon mieluummin jatkanut kahdentoista veljien kanssa, jos puhutaan vain henkilökohtaisista tunteista. Mutta näiden asioiden suhteen nousee kysymyksiä, joista ei ole meidän asiamme sanoa, kuinka niiden tulee olla tai mitä suuntaa noudatetaan. Kun Jumala on antanut meille määräyksen tai määrännyt kirkkonsa järjestyksen eri pappeuskoorumeineen, kuten meille on esitetty ilmoituksessa profeetta Joseph Smithin kautta, en usko, että ensimmäisellä presidenttikunnalla, kahdellatoista apostolilla, ylipapeilla, seitsenkymmenillä, piispoilla tai kellään muulla on oikeutta vaihtaa tai muuttaa sitä suunnitelmaa, jonka Herra on asettanut ja laatinut.”

Hän totesi sitten, että pappeus oli ollut täysin järjestetty Brigham Youngin kuolemasta lähtien paitsi ensimmäisen presidenttikunnan osalta, ja että oli välttämätöntä, että ensimmäisen presidenttikunnan koorumi kuten kaikki muutkin koorumit ottaisi Kaikkivaltiaan määräämän paikkansa.

Presidentti Taylor jatkoi: ”Nämä olivat Herran Hengen ehdotuksia minulle. Ilmaisin tunteeni kahdelletoista apostolille, jotka olivat samaa mieltä kanssani, ja muutamilla heistä oli tosiaankin ollut samoja tunteita kuin ne, joita minussa oli lähtenyt liikkeelle. Meidän kohdallamme ei ole, tai ei pitäisi olla, kysymys paikasta, asemasta tai kunniasta, vaikka onkin suuri kunnia olla Jumalan palvelija. On suuri kunnia pitää hallussaan Jumalan pappeutta. Mutta vaikka onkin kunnia olla Jumalan palvelija, jolla on Hänen pappeutensa, ei kenenkään miehen tai minkään miesryhmän ole kunniallista tavoitella asemaa pyhässä pappeudessa. Jeesus sanoi: ’Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät’ [Joh. 15:16]. Ja kuten aikaisemmin sanoin, jos olisin kuunnellut omia henkilökohtaisia tunteitani, olisin sanonut, että kaikki menee oikein mukavasti, juoheasti ja miellyttävästi, ja minulla on joukko hyviä tovereita, joita kunnioitan ja arvostan kuten veljiäni, ja riemuitsen heidän neuvoistaan. Pysykööt asiat ennallaan. Mutta minun asiani ei ole sanoa, eikä teidän asianne ole sanoa sitä, mitä me yksityishenkilöinä pidämme parhaana, vaan meidän pyhän pappeuden haltijoiden asiana on katsoa, että kaikki pappeuden järjestöt säilyvät turmeltumattomina ja että kaikki kirkossa ja Jumalan valtakunnassa järjestetään Hänen ilmoittamansa suunnitelman mukaisesti. Sen vuoksi olemme lähteneet tielle, jota teitä on pyydetty kannattamaan äänillänne tänään.”³

John Taylorin opetuksia

On olemassa kaksi pappeutta nimittäin Melkisedekin pappeus ja Aaronin pappeus

Ensiksikin – huomaamme, että on olemassa kaksi erillistä yleistä pappeutta, nimittäin Melkisedekin pappeus ja Aaronin pappeus. – – Toiseksi – että Herra antaa ne kummatkin, että molemmat ovat iankaikkisia ja palvelevat ajassa ja iankaikkisuudessa. Kolmanneksi – että Melkisedekin pappeudella on oikeus johtajan virkoihin, ja sillä on voima ja valtuus kirkon kaikkiin virkoihin nähden maailman kaikkina aikoina, palvellakseen siinä, mikä on hengellistä. Neljänneksi – että toista pappeutta nimitetään Aaronin pappeudeksi, koska se annettiin Aaronille ja hänen jälkeläisilleen sukupolvesta sukupolveen. Viidenneksi – että vähäisempi [eli Aaronin] pappeus kuuluu osana tai lisäyksenä suurempaan eli Melkisedekin pappeuteen ja sillä on voima palvella ulkonaisissa toimituksissa. – – Kuudenneksi – että kummallakin pappeudella, sekä Melkisedekin pappeudella että Aaronin pappeudella, on johtokunta.

Seitsemänneksi – että vaikka korkeamman eli Melkisedekin pappeuden voimaan ja valtuuteen kuuluu kirkon kaikkien hengellisten siunausten avaimien hallussa pitäminen, oikeus päästä osalliseksi taivaan valtakunnan salaisuuksista, saada taivaat aukenemaan edessään, olla yhteydessä yhteisen kokouksen ja Esikoisen seurakunnan kanssa ja saada olla yhteydessä Jumalan, Isän, ja Jeesuksen, uuden liiton Välimiehen, kanssa ja olla heidän kasvojensa edessä ja johtaa kaikkia kirkon hengellisiä virkailijoita, niin ylipappeuden presidenttikunnalla, Melkisedekin järjestyksen mukaan, on oikeus toimia kaikissa kirkon viroissa sekä hengellisissä että ajallisissa.

”Sen jälkeen tulee ylipappeus, joka on korkein kaikista. Sen tähden on joku ylipappeudesta määrättävä johtamaan pappeutta, ja häntä kutsuttakoon kirkon ylipappeuden presidentiksi, eli toisin sanoen kirkon ylipappeuden johtavaksi ylipapiksi.” [LK 107:64–66.]

On siis selvää, että pappeus johtaa kaikkia presidenttejä, kaikkia piispoja, mukaan luettuna johtava piispa, kaikkia neuvostoja, järjestöjä ja auktoriteetteja koko kirkossa, kaikkialla maailmassa.

Ja että piispakunta on Aaronin pappeuden johtokunta, joka puolestaan on lisäys suurempaan eli Melkisedekin pappeuteen [ks. LK 107:14], eikä kenelläkään ole laillista oikeutta pitää hallussaan kaikkia piispoja ja vähäisempää pappeutta johtavan Aaronin pappeuden avaimia, ellei hän ole Aaronin suoranainen jälkeläinen. Mutta koska Melkisedekin pappeuden ylipapilla on valtuus toimia kaikissa vähäisemmissä viroissa, hän voi toimia piispan virassa – – edellyttäen, että hänet kutsutaan ja erotetaan ja asetetaan tähän valtaan Melkisedekin pappeuden presidenttikunnan kätten kautta. [Ks. LK 107:17.]⁴

Meille kerrotaan, että tällä korkealla [eli Melkisedekin] pappeudella on ollut oikeus johtajan virkoihin maailman kaikkina aikoina [ks. LK 107:8]. Mutta on olemassa ero pappeuden yleisten voimien ja tietyn viran ja kutsumuksen välillä, johon ihmisiä erotetaan. – – Onko mies apostoli siksi, että hän on ylipappi? Ei. Onko mies vaarnanjohtaja tai vaarnanjohtajan neuvonantaja siksi, että hän on ylipappi? Ei. Onko hän piispa siksi, että hän on ylipappi? Ei, ei millään muotoa. Ja niin edelleen, kaikissa eri viroissa. Ylipappeudella on valtuus toimia niissä toimituksissa, viroissa ja paikoissa, kun asianomaiset auktoriteetit ovat heidät niihin määränneet, eikä milloinkaan muulloin, ja kun myös kansa kannattaa heitä. – – Miehen ei pidä palvella kaikissa tietyn pappeuden luokan viroissa sen vuoksi, että hänellä on se pappeus. Hän palvelee niissä ainoastaan silloin, kun hänet on kutsuttu ja erotettu siihen tehtävään.⁵

Pappeuden virat on annettu pyhien täydellisiksi tekemiseksi

Herra on asettanut kirkkoonsa apostoleita ja profeettoja, ylipappeja, seitsenkymmeniä, vanhimpia jne. Minkä vuoksi? Pyhien täydellisiksi tekemiseksi. [Ks. Ephesians 4:11–12, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.] Olemmeko me kaikki sitten täydellisiä? Emme. Nämä eri virkailijat ovat pyhien täydellisiksi tekemistä varten. Mitä muuta? Palvelutyötä, niin että ihmiset voisivat olla kelvollisia ja valistuneita ja täynnä älyä, viisautta ja valoa, ja että he oppisivat julistamaan iankaikkisen totuuden periaatteita ja tuomaan Jumalan aarrekammiosta esille uutta ja vanhaa, sellaista, mikä on tarkoitettu edistämään ihmisten hyvinvointia. Kun nämä virat on siis nyt asetettu kirkkoon, niin jokaista tulisi kunnioittaa hänen virassaan.⁶

Jumala on ilmoittanut myöhempien aikojen pyhille periaatteita, joista maailma on tietämätön, ja koska he ovat tietämättömiä, he eivät osaa arvostaa tunteitamme. He sanovat hyvää pahaksi, valoa pimeydeksi, erhettä totuudeksi ja totuutta erheeksi, koska heillä ei ole mitään edellytyksiä nähdä näiden kahden välistä eroa. ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo” [1. Piet. 2:9], Kaikkivaltiaan erottama ja erilleen asettama Hänen tarkoitustensa toteuttamiseksi. Jumala on asettanut keskuuteenne presidenttejä, apostoleita, profeettoja, ylipappeja, seitsenkymmeniä, piispoja ja muita auktoriteetteja. He ovat Hänen määräämiään, valtuuttamiaan ja ohjaamiaan, Hänen vaikutuksensa alaisia, opettaen Hänen lakiaan ja ilmoittaen elämän periaatteita, ja heidät on järjestetty ja asetettu nimenomaan johtamaan kansaa korotuksen ja iankaikkisen kirkkauden polulla.⁷

Oi, kunpa voisimme käsittää taivaallisen Isämme kirkkauden, älyn, väkevyyden, valtasuuruuden ja herrauden! Jospa voisimme mietiskellä sitä korotusta, kirkkautta ja onnea, joka odottaa Jumalaa pelkääviä vanhurskaita, puhtaita ja hyveellisiä Korkeimman pyhiä! Jos voisimme käsittää ne suuret siunaukset, joita Herralla on varattuna niille, jotka pelkäävät Häntä ja noudattavat Hänen lakejaan ja pitävät Hänen käskynsä, suhtautuisimme hyvin toisella lailla siihen, mitä teemme. Mutta me emme tee niin. Herra on tuonut meidät eri kansojen seasta, jotta saisimme oppia Jumalan valtakunnan asioita. Hän on antanut pyhän pappeuden sitä tarkoitusta varten. Ja ne vaarnojen ja seurakuntien järjestöt, joita meillä on johtokuntineen ja piispoineen, korkeine neuvostoineen, ylipappeineen, seitsenkymmenineen, vanhimpineen, pappeineen, opettajineen ja diakoneineen jne., on Kaikkivaltias asettanut kirkkoon kouluttamaan ja kohottamaan meitä.⁸

Meidät on järjestetty niin, että meillä on apostoleita ja profeettoja, presidenttejä ja heidän neuvonantajiaan, piispoja ja heidän neuvonantajiaan, vanhimpia, pappeja, opettajia ja diakoneita. Meidät on järjestetty Jumalan järjestyksen mukaisesti, ja nämä nimenomaiset periaatteet, jotka tuntuvat meistä pieniltä, ovat lähtöisin Jumalasta. Meillä on seitsenkymmeniä ja ylipappeja, ja kaikilla näillä miehillä on tiettyjä virkoja, jotka heidän odotetaan täyttävän ja pitävän kunniassa täällä lihassa, totuuden ja vanhurskauden hyväksi, Jumalan valtakunnan hyväksi ja oikeiden periaatteiden vakiinnuttamiseksi Korkeimman pyhien keskuuteen. Olemme täällä tehdäksemme yhteistyötä Jumalan kanssa elävien pelastamiseksi, kuolleiden lunastamiseksi, esivanhempiemme siunaukseksi ja siunausten vuodattamiseksi lapsillemme. Tarkoituksenamme täällä on lunastaa ja uudistaa maa, jossa me elämme, ja Jumala on asettanut valtuutensa ja neuvostonsa tänne maan päälle sitä tarkoitusta varten, että ihmiset voisivat oppia tekemään Jumalan tahdon maan päällä niin kuin taivaassa. Se on olemassaolomme tarkoitus. Ja meidän asiamme on ymmärtää asemamme.⁹

Pappeus on järjestetty Jumalan järjestyksen mukaisesti

[Pappeus] on järjestys, jonka sikäli kuin minä ymmärrän, on pannut alulle Kaikkivaltias, ja yksin Hän. Se ei ole ihmisestä eikä se ole lähtöisin ihmisestä, ja niin kuin se ei ole saanut alkuaan ihmisestä, ei ihminen myöskään voi kehittää sitä eikä tehdä sitä täydelliseksi ilman Kaikkivaltiaan ohjausta. Itse asiassa, vaikka meillä on kaikki nämä avut, kaikki nämä järjestöt, kaikki nämä periaatteet, niin ihmisen heikkouksien ja puutteiden vuoksi huomaamme, että on vaikeaa säilyttää puhtaina ne pyhät instituutiot, jotka Jumala on meille antanut, ja tarvitsemme jatkuvasti mitä suurinta huolellisuutta, nöyryyttä, itsekieltäymystä, vahvana pysymistä, valppautta ja turvautumista Jumalaan.¹⁰

Jos olemme saaneet minkä tahansa viran tai kutsumuksen tai valtuuden tai minkä tahansa vallan palvella missä tahansa toimituksessa, olemme saaneet sen Jumalan kädestä, ja voimme suorittaa nämä toimitukset vain sen pappeuden mukaisesti, joka meille on suotu. – – Jos suoritamme velvollisuutemme, kukin meistä oikeassa asemassaan, Jumala antaa meille voimaa saavuttaa sen tavoitteen, joka näkyvissämme on, olipa se mikä tahansa, tai olipa meillä mikä pappeus tahansa, olipa se kirkon presidentti tai vaarnanjohtaja, piispa, korkean neuvoston jäsen, ylipappi, seitsenkymmen tai vanhin, pappi, opettaja tai diakoni. Olipa se mikä tahansa, niin jos he suorittavat tehtävät katse kiinnitettynä Jumalan kunniaan, Hän tukee heitä heidän töissään ja palvelutehtävissään.¹¹

Te ja minä saatamme rikkoa liittojamme, te ja minä saatamme polkea evankeliumin periaatteet jalkoihimme ja loukata pappeuden järjestystä ja Jumalan käskyjä, mutta Israelin sotajoukoissa on oleva tuhansia ja kymmeniätuhansia, jotka ovat uskollisia totuuden periaatteille, ja Jumala taivaassa, pyhät enkelit ja entisaikojen pappeudenhaltijat, jotka asuvat nyt siellä, missä Jumala asuu, ovat kaikki yhdistyneet yhteen tämän tarkoituksen toteuttamiseksi. Herra vierittää tarkoituksiaan eteenpäin omalla tavallaan ja omana aikanaan. Ja kuten edellä sanoin, meitä ei ole järjestetty täten toimiaksemme niin kuin me itse ajattelemme, vaan niin kuin Jumala määrää.

Meillä on kirkossa säännönmukainen järjestys. Te veljet, joilla on pyhä pappeus, ymmärtäkää nämä asiat. Eikö Jumala ole antanut henkensä ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla yhteiseksi hyödyksi? On kyllä. Eikö Hän ole tehnyt enemmänkin niille pyhille, jotka ovat tosia ja uskollisia? Eikö Hän ole antanut heille Pyhän Hengen lahjaa? Kyllä Hän on, ja he tietävät sen ja käsittävät sen. Heidät on tuotu yhteyteen toistensa kanssa ja yhteyteen Jumalan ja taivaallisten sotajoukkojen kanssa. Mutta kun meillä on tämä Henki, tarvitsemmeko muita ohjaamaan itseämme? Kyllä, koko ajan. Miksi? Pimeyden voimien, Saatanan vaikutuksen ja ihmisluonnon heikkouden tähden. Me tarvitsemme Siionin torneihin vartijoita, jotka ovat valppaina pitämään huolta Israelin eduista ja katsomaan, ettei Jumalan kansa kulje harhaan. – – Kaikki palvelutyöhön tarvittavat virkailijat ovat olemassa kirkossa, ja kaikki on järjestetty Jumalan järjestyksen mukaisesti.¹²

Pappeutta tulee harjoittaa ystävällisesti, uskollisena Jumalalle

Meillä tulee olla keskinäistä myötätuntoa toinen toistamme kohtaan, ja meidän tulee tuntea ystävällisiä tunteita Jumalan luoduista yksinkertaisintakin kohtaan, ja erityisesti Jumalan pyhiä kohtaan, olipa heidän asemansa mikä tahansa. Jos joku on erehtynyt, niin yrittäkää voittaa hänet takaisin ystävällisyydellä, jos hänessä on huono henki, niin näyttäkää hänelle parempaa, jos joku ei tee oikein, niin tehkää itse oikein ja sanokaa: ”Seuraa minua, kuten minä seuraan Kristusta.” Eikö se olisi oikea tie kulkea? Luulen, että olisi, sillä tavalla minä ymmärrän evankeliumin. Meillä ei ole, ei kenelläkään meistä, pappeutta itsemme hyväksi eikä kenenkään sortamiseksi tai hyväksikäyttämiseksi tai sopimattoman kielen käyttämiseksi, vaan käytettäväksi kaikessa ystävällisyydessä, pitkämielisyydessä, kärsivällisyydessä ja vilpittömässä rakkaudessa. Luen teille Opin ja Liittojen Kirjasta. – –

”Katso, monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Ja miksi he eivät ole valituita? Koska he ovat niin suuresti kiinnittäneet sydämensä siihen, mikä on tästä maailmasta, ja pyrkivät saamaan kunniaa ihmisiltä, etteivät he opi tätä yhtä opittavaa” – juuri sitä, mistä olen puhunut – ”että pappeuden oikeudet on erottamattomasti liitetty taivaan voimiin ja että taivaan voimia ei voida hallita eikä käyttää kuin ainoastaan vanhurskauden periaatteita noudattaen.” Luuletteko, että Jumala antaa kenellekään ihmiselle voimaa vain hänen omien rajoittuneiden tai itsekkäiden tarkoitustensa toteuttamiseksi? Sanon teille, ettei Hän tee sellaista koskaan, ei ikinä. ”Se, että ne voidaan antaa meille, on totta; mutta kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, silloin taivaat vetäytyvät pois; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt pois: siihen päättyy tämän miehen pappeus eli valtuus.” [Ks. LK 121:34–37.]

Ajattelemme joskus, että meillä on paikka taivaassa yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa, ja niin meillä onkin. Mutta ei ole olemassa sellaista Jumalan Pojan pappeutta, joka oikeuttaisi ketään ihmistä sortamaan toista tai puuttumaan hänen oikeuksiinsa millään tavalla. Sellaista asiaa ei ole listalla, sellaista ei ole olemassa, sillä kuten sanotaan: ”Katso, ennen kuin hän aavistaakaan, hänet on jätetty yksinään potkimaan tutkainta vastaan, vainoamaan pyhiä ja taistelemaan Jumalaa vastaan” [LK 121:38].¹³

Pyhään pappeuteen ei liity mitään muuta valtuutta kuin taivuttelun periaate, eikä kenelläkään ihmisellä ole oikeutta mahtailla millään asemalla, joka hänellä on kirkossa, sillä hän on pelkästään Jumalan palvelija, ihmisten palvelija, ja jos joku yrittää käytellä minkäänlaista mielivaltaista auktoriteettia tai toimia pienimmälläkään vääryydellä, Jumala pitää häntä siitä tilivelvollisena, ja meidät kaikki tuomitaan niiden tekojen mukaan, jotka kuolevaisessa ruumiissa on tehty. Me olemme kaikki täällä ihmisten pelastajina, emme tyranneina emmekä sortajina. – –

– – Meidän tehtävänämme pyhän pappeuden haltijoina on olla puhtaita. ”Pitäkää itsenne puhtaina, te Herran pyhien astioiden kantajat!” [Jes. 52:11.] Meidän jokaisen tehtävänä on olla puhdas ja sanoa sitten toisille: ”Seuraa minua, kuten minä seuraan Jeesusta.” Meidän tehtävänämme on elää uskontomme mukaan ja totella Jumalan lakeja ja suorittaa meille lankeavat tehtävät.¹⁴

En usko minkäänlaiseen tyranniaan. Uskon pitkämielisyyteen, armoon, ystävällisyyteen, lempeyteen ja Jumalan rakastamiseen ja pelkäämiseen. En usko, että pappeutta on annettu ihmiselle toisten ihmisten sielujen hallitsemiseksi ja vallitsemiseksi. Kaikki tulisi tehdä ystävällisesti ja pitkämielisesti, kuitenkin uskollisena Jumalalle.¹⁵

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi on tärkeää, että pappeudessa vallitsee järjestys? Kuinka tämä järjestys voi auttaa jokaista meitä täyttämään niiden tarpeet, joista olemme vastuussa?
Miksi pappeudessa on eri virkoja? (Ks. myös Ephesians 4:11–12, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.) Kuinka te olette nähneet eri pappeusvirkojen auttavan pyhiä ”palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”?
Mitä kokemuksia teillä on ollut siitä, että olette saaneet siunauksia pappeusjohtajien neuvojen noudattamisesta, vaikka ette aluksi ymmärtäneetkään neuvoa tai olleet siitä samaa mieltä?
Puhuessaan Kristuksen kaltaisesta johtamisesta presidentti Taylor kehotti pappeudenhaltijoita elämään sanojen ”Seuraa minua, kuten minä seuraan Kristusta” mukaan. Kuinka tämä neuvo voi olla siunauksena suhteissamme perheemme jäseniin ja muihin ihmisiin? Kuinka naisten kunnioittaminen auttaa miehiä kunnioittamaan pappeutta?
Miksi ylpeys vähentää tai tuhoaa pappeuden voimaa? Kuinka me voimme kehittää sellaisia luonteenpiirteitä kuin ystävällisyys, pitkämielisyys, kärsivällisyys ja vilpitön rakkaus? Millä tavoin me voimme edistää näitä piirteitä niissä, joiden kanssa me palvelemme kirkossa?
Millä tavoin te voitte auttaa perheenne ja seurakuntanne Aaronin pappeuden haltijoita valmistautumaan etuoikeuteen pitää hallussaan Melkisedekin pappeutta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ef. 4:11–15; Ephisians 4:11–12, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös; LK 20:38–67; 84:18–32, 109–110; 107; 121:33–46.

priesthood blessing — ”Jos olemme saaneet minkä tahansa viran tai kutsumuksen tai valtuuden tai minkä tahansa vallan palvella missä tahansa toimituksessa, olemme saaneet sen Jumalan kädestä.”

First Presidency 1887 — Kirkon ensimmäinen presidenttikunta vuosina 1880–1887: Presidentti John Taylor (keskellä) ja hänen neuvonantajansa George Q. Cannon (vasemmalla) ja Joseph F. Smith (oikealla).