LUKU 22

Täydelliseksi tuleminen koettelemusten kautta

Jos me joudumme kohtaamaan joitakin koettelemuksia, joitakin vaikeuksia ja joitakin ahdistuksia sekä kokemaan jonkin verran puutetta, niillä on taipumus puhdistaa metallia, puhdistaa se kuonasta ja valmistaa se Mestarin käyttöön.¹

John Taylorin elämästä

John Taylor koki elämässään monia koettelemuksia. Ehkäpä yksi suurimmista koettelemuksista oli hänen kokemuksensa Carthagen vankilassa. Hyökkäyksessä, jossa profeetta Joseph ja hänen veljensä Hyrum kuolivat marttyyreina, vanhin Tayloria ammuttiin useita kertoja. Vakavasti haavoittuneena ja kykenemättä matkustamaan Nauvooseen hän viipyi Carthagessa muutamia päiviä. Sinä aikana paikkakunnan lääkäri tuli poistamaan luodin hänen säärestään. Vanhin Taylorin haavat olivat niin vakavaa laatua, että hänen vaimonsa, joka oli juuri tullut paikalle, ”vetäytyi toiseen huoneeseen rukoilemaan hänen puolestaan, että hän saisi voimaa kestää senja pääsisi takaisin vaimonsa ja perheensä luo”. Kun lääkäri kysyi vanhin Taylorilta, halusiko tämä tulla sidotuksi kiinni toimenpiteen ajaksi, vanhin Taylor kieltäytyi. Leikkaus tapahtui käyttämättä mitään pakkokeinoja ja ilman puudutusta.²

Kun muutamat kirkon jäsenet tulivat Carthageen hakemaan vanhin Tayloria takaisin Nauvooseen, hän oli niin heikkona verenhukasta, että kykeni tuskin kuiskaamaan. Koska hän ei pystynyt matkustamaan rattailla, häntä lähdettiin viemään paareilla Nauvooseen. Kuitenkin ”häntä kantavien asteleminen aiheutti lopuksi ankaraa tuskaa. Sen vuoksi hankittiin reki, joka kiinnitettiin rattaiden perään. Rekeen sijattiin vuode, ja sisar Taylorin ollessa hänen vierellään ja hautoessaan hänen haavojaan jäävedellä” reki liukui kevyesti tiheän preeriaruohon yli Nauvooseen.³

Koettelemukset jatkuivat Nauvoossa, kun vanhin Taylor ja sadat pyhät alkoivat lähteä kaupungista helmikuussa 1846 paetakseen lisääntyvää vainoa. Historiallisessa merkinnässä kuvataan heidän kärsimyksiään heidän leiriytyessään tultuaan joen yli Nauvoosta: ”Siinä he lepäsivät ankaran sään armoilla, kun vain vähän matkan päässä – miltei näkyvillä – olivat heidän mukavat kotinsa, heidän kaunis kaupunkinsa ja suurenmoinen temppelinsä! Kodit, jotka he olivat jättäneet ja kaupunki olivat vielä heidän, sillä niin kiireinen oli heidän lähtönsä ollut, etteivät he olleet ehtineet myydä omaisuuttaan.”⁴

Monta vuotta myöhemmin, vuonna 1885, jolloin pyhät olivat juurtuneet Suolajärven laaksoon, presidentti Taylor koki yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden koettelemuksen. Ollessaan piilossa auttaakseen lievittämään liittovaltion viranomaisten taholta kirkkoon kohdistuvaa vainoa hän ei voinut nähdä rakkaitaan, jotka olivat tarkkailun alaisina. Hänen eristyksensä tuli erityisen vaikeaksi hänen vaimonsa Sophian sairastaessa ja lopulta kuollessa. Turvallisuussyistä hän ei voinut käydä katsomassa vaimoaan eikä päässyt edes tämän hautajaisiin. Sydän särkyneenä presidentti Taylor ”alistui ankaraan tilanteeseen kristillisellä kestävyydellä, joka oli ollut luonteenomaista hänelle koko hänen elämänsä ajan”.⁵ Hänen suhtautumistaan koettelemuksiin kuvasi ehkä parhaiten ote kirjeestä, jonka hän kirjoitti perheelleen ollessaan piilossa: ”Jotkut olettavat, että vainot ja koettelemukset ovat ahdistuksia, mutta joskus, ja yleensä, kun me teemme Herra tahdon ja pidämme Hänen käskynsä, niiden voidaan todella sanoa olevan valepukuisia siunauksia.”⁶

Koettelemusten leimaamasta elämästä huolimatta John Taylor pysyi Herran uskollisena palvelijana ja johtajana pyhien keskuudessa, aina esimerkkinä uskosta ja kestävyydestä ahdistusten keskellä.

John Taylorin opetuksia

Koettelemukset ovat välttämättömiä, jotta tulisimme täydellisiksi

On välttämätöntä, että ihmisiä koetellaan ja puhdistetaan ja tehdään täydellisiksi kärsimyksen kautta. Ja niinpä me tapaamme eri aikoina ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi kaikenlaisia koettelemuksia ja ahdistuksia, ja he ovat oppineet panemaan uskonsa Jumalaan, ja yksin Jumalaan.⁷

Olemme oppineet monia asioita kärsimyksen kautta. Me sanomme sitä kärsimykseksi. Minä sanon sitä kokemuksen kouluksi. En ole koskaan vaivannut päätäni paljon näillä asioilla, enkä vaivaa sitä nykyisinkään. Mitä varten näitä asioita on? Miksi hyviä ihmisiä pitää koetella? – – En ole koskaan nähnyt näitä asioita muussa valossa kuin siinä, että koettelemukset ovat Jumalan pyhien puhdistamiseksi, jotta he voisivat olla, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan, kuin seitsemästi puhdistettu hopea.⁸

Me nurisemme joskus koettelemuksistamme. Meidän ei tarvitse tehdä niin. Ne ovat asioita, jotka ovat välttämättömiä täydelliseksi tulemiseksemme. Ajattelemme joskus, että meitä ei kohdella oikein, ja luulen, että ajattelemme oikein joistakin näistä asioista. Ajattelemme, että päämme menoksi on punottu juonia, ja luulen, että ajattelemme aivan oikein. Samanaikaisesti meidän ei tarvitse hämmästyä siitä. Meidän ei tarvitse yllättyä vihan ja katkeruuden tunteesta. Miksi? Koska elämme maailmanhistoriassa erityislaatuista ajankohtaa, jota sanotaan kuvaavasti myöhemmiksi ajoiksi.⁹

Tiedän, että meillä kuten muillakin ihmisillä on koettelemuksemme, ahdistuksemme, surumme ja puutteemme. Kohtaamme vaikeuksia, meidän on taisteltava maailman, pimeyden voimien, ihmisten turmeltuneisuuden ja monenlaisten paheiden kanssa, kuitenkin samanaikaisesti meidät täytyy tehdä täydellisiksi näiden asioiden kautta. On välttämätöntä, että me saamme tietoa itsestämme, todellisesta tilastamme ja asemastamme Jumalan edessä ja oivallamme vahvuutemme ja heikkoutemme, tietämättömyytemme ja älykkyytemme, viisautemme ja tyhmyytemme, jotta voimme oppia arvostamaan tosi periaatteita ja ymmärtämään ja antamaan oikean arvon kaikelle sellaisena kun se ilmenee mielellemme.

Meidän on välttämätöntä tuntea omat heikkoutemme ja lähimmäistemme heikkoudet, oma vahvuutemme samoin kuin toistenkin vahvuus, ja käsittää todellinen asemamme Jumalan, enkeleitten ja ihmisten edessä, jotta voisimme olla taipuvaisia kohtelemaan kaikkia asiaankuuluvalla arvonannolla emmekä arvostaisi liiaksi omaa viisauttamme tai voimaamme, emmekä aliarvioisi sitä, emmekä toisten, vaan panisimme luottamuksemme elävään Jumalaan ja seuraisimme Häntä ja ymmärtäisimme, että olemme Hänen lapsiaan ja että Hän on Isämme ja että olemme riippuvaisia Hänestä ja että jokainen siunaus, jonka saamme, on lähtöisin Hänen hyvänsuovasta kädestään.¹⁰

Pietari sanoi puhuessaan [koettelemuksista]: ”Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte ja iloita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy.” [1. Piet. 4:12–13.] Hän olisi aivan yhtä hyvin voinut sanoa heille, että niin tulee olemaan niin kauan kuin Jumala on taivaassa ja paholainen helvetissä, ja on ehdottoman välttämätöntä, että niin on. Minulla ei ole mitään ongelmia näiden asioiden suhteen. Mitä siitä, jos meidän on kärsittävä ahdistusta! Me olemme tulleet tänne sitä tarkoitusta varten, me tulimme, jotta voisimme tulla puhdistetuiksi, ja sen tarkoitus on antaa meille tietoa Jumalasta, heikkoudestamme ja vahvuudestamme, turmeluksestamme – – antaa meille tietoa iankaikkisesta elämästä, jotta meidän olisi mahdollista voittaa kaikki pahuus ja tulla korotetuiksi vallan ja kunnian valtaistuimille.¹¹

Vapahtaja ymmärtää täysin koettelemuksemme

Oli välttämätöntä, että Hänellä [Kristuksella] oli samanlainen ruumis kuin meillä ja että Hän oli alttiina kaikille lihan heikkouksille, että paholainen päästettiin Hänen kimppuunsa ja että Häntä koeteltiin niin kuin kaikkia muita ihmisiä. Sitten jälleen Getsemanessa Hänet jätettiin yksin, ja taistelu oli niin suuri, että meille kerrotaan, että Hän hikoili ikään kuin suuria veripisaroita [ks. Luuk. 22:44]. Sinä suurena päivänä, kun Hän oli uhraamaisillaan henkensä, Hän sanoi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” [Matt. 27:46.] Hän on kestänyt kaiken sen, ja kun Hän näkee teidän kokevan näitä koettelemuksia ja ahdistuksia, Hän osaa tuntea oikein teitä kohtaan – osaa tuntea myötätuntoa teitä kohtaan.¹²

Kun Vapahtaja oli maan päällä, oli välttämätöntä, että Häntä koeteltiin ”kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan”, ja Hän ”kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme” [Hepr. 4:15], ymmärtämään surkean langenneen ihmisluonnon heikkouksia ja vahvuutta, täydellisyyttä ja epätäydellisyyttä, ja suoritettuaan sen, mitä varten Hän maailmaan tuli, jouduttuaan taistelemaan ihmisen tekopyhyyden, turmeluksen, heikkouden ja typeryyden kanssa – – kohdattuaan kiusauksen ja koettelemuksen kaikissa sen eri muodoissa ja voitettuaan Hänestä on tullut ”uskollinen ylipappi” [Hepr. 2:17], joka rukoilee meidän puolestamme Isänsä iankaikkisessa valtakunnassa. Hän osaa arvioida ihmisluontoa ja antaa sille oikean arvon, sillä Hän, joka oli pantu samaan asemaan, jossa me olemme, osaa kantaa meidän tautimme ja sairautemme ja voi ymmärtää täysin niiden ahdistusten ja koettelemusten syvyyden, voiman ja kovuuden, joiden kanssa ihmisten on tultava toimeen tässä maailmassa, ja voi siten ymmärtäen ja kokemuksen kautta kantaa ne kuten isä ja vanhempi veli.¹³

Saamme siunauksia, jos kestämme koettelemuksemme kärsivällisesti ja kuuliaisesti

Kaikissa näissä asioissa, joita nyt tapahtuu, me tunnistamme ja tunnustamme Jumalan käden. Siinä kaikessa on viisas tarkoitus, jonka Hän vielä on tekevä meille selvemmäksi. Yksi asia on selvä: pyhiä koetellaan tavalla, jota ei ole koskaan ennen keskuudessamme tunnettu. Uskolliset riemuitsevat ja pysyvät vahvoina, uskottomat pelkäävät ja vapisevat. Niillä, joilla on öljyä lampuissaan ja jotka ovat pitäneet ne kunnossa ja palavina, on nyt valo matkallaan, eivätkä he kompastu eivätkä syöksy nurin niskoin, ne joilla ei ole lamppua eikä öljyä, ovat hämmennyksissään ja epäilevät eivätkä tiedä, mitä tehdä. Eikö tämä ole Jumalan sanan ja Hänen palvelijoidensa opetusten täyttymys? Eikö myöhempien aikojen pyhille ole opetettu opettamasta päästyäkin, että jos he haluavat pysyä uskollisina ja kestää loppuun asti, heidän täytyy elää uskontonsa mukaan pitäen jokaisen Jumalan käskyn? Eikö heitä ole jatkuvasti varoitettu kohtalosta, joka odottaisi heitä, jos he tekisivät syntiä? Voivatko avionrikkojat, huorintekijät, valehtelijat, varkaat, juopot, sapatinrikkojat, herjaajat tai minkäänlaiset synnintekijät kestää koettelemuksia, joita pyhien täytyy kokea, ja otaksua pysyvänsä pystyssä? – –

Jos kaikki, jotka kutsuvat itseään myöhempien aikojen pyhiksi, olisivat tosia ja uskollisia Jumalalleen, Hänen pyhille liitoilleen ja laeilleen ja eläisivät niin kuin pyhien tulee, vainot väistyisivät meistä häiritsemättä meitä vähimmässäkään määrin. Mutta on tuskallista tietää, että se ei ole heidän tilansa. – – Hän on sanonut myös, että jos Hänen kansansa tottelisi Hänen lakejaan ja pitäisi Hänen käskynsä, tekisi niiden mukaan, ei vain nimellisesti, vaan todella, Hän olisi heidän kilpensä ja suojelijansa ja vahva linnoituksensa, eikä yksikään ihminen voisi vahingoittaa heitä, sillä Hän olisi heidän turvansa. Nämä uskomme koetukset ja se uskollisuus, jolla kestämme nyt, kääntyvät hyväksemme ja tulevaksi menestykseksemme. Tulevina päivinä voimme katsoa taaksepäin ja huomata selvästi, kuinka näkyvä Jumalan kaitselmus on kaikessa siinä, mitä nyt joudumme todistamaan. Tehkäämme kaikki voitavamme elääksemme Herran edessä niin, että jos meitä vainotaan, se ei johdu rikkomuksistamme vaan vanhurskaudestamme.¹⁴

Ettekö näe, miten tarpeellisia nämä koettelemukset ja ahdistukset ja näkymät ovat, jotka me joudumme kokemaan? Herra on se, joka panee meidät tilanteisiin, joiden tarkoitus on eniten edistää Hänen kansansa parasta. Mielipiteeni on, että nämä asiat, jotka nyt ympäröivät meitä, eivät suinkaan ole vahingoksi meille ja Jumalan valtakunnalle, vaan ne antavat sille yhden suurimmista nostoista, joita sillä on vielä koskaan ollut, ja kaikki on hyvin ja tulee olemaan hyvin, jos pidämme Jumalan käskyt. Mikä sitten on se asema, joka meidän pitäisi omaksua – jokaisen miehen, naisen ja lapsen? Tehdä velvollisuutemme Jumalaa kohtaan, kunnioittaa Häntä, niin kaikki on hyvin. Ja vielä tulevista tapahtumista, meidän täytyy uskoa ne Jumalan käsiin ja tuntea, että tapahtuipa mitä tahansa, se on oikein, ja Jumala valvoo kaikkea parhaaksemme ja kirkkonsa ja valtakuntansa eduksi maan päällä. – –

Jos meidän on koettava ahdistusta, niin hyvä on. Vähitellen, kun me saamme katsella niiden asioiden viisautta, jotka ovat meille nyt epäselviä, huomaamme, että vaikkakin Jumala on toiminut käsittämättömällä tavalla toteuttaakseen tarkoituksensa maan päällä ja tarkoituksensa meidän suhteemme yksilöinä ja perheinä, niin kaikkea hallitaan sillä viisaudella, joka virtaa Jumalasta, ja kaikki on oikein ja tarkoitettu edistämään jokaisen ihmisen iankaikkista hyvinvointia Jumalan edessä.¹⁵

Sanomme kaikille myöhempien aikojen pyhille: nämä koettelemukset, joita meillä nyt on, panevat koetukselle pyhät ja ne, jotka ovat vain nimellisesti pyhiä. Niillä, jotka ovat pitäneet huolellisesti öljyä lampussaan, on nyt tarvittava valo oppaanaan, ja ne, jotka ovat eläneet lainatulla tai toisten antamalla valolla, saattavat havaita olevansa ymmällään ja epävarmoja siitä, mitä polkua kulkea. Pyhien pitäisi olla valmistautuneita kaikkiin näihin oloihin. Heitä on uskollisesti opetettu ja varoitettu olemaan turvaamatta ihmiseen tai hänen voimaansa, jotta he voisivat kestää koetuksen päivän. Heille on sanottu: ”Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.” [1. Joh. 2:15.] Heille on sanottu, ettei kukaan voi palvella kahta herraa, että me emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa [ks. Luuk. 16:13]. Ne, jotka ovat panneet merkille nämä opetukset ja pitäneet uutterasti muut Herran käskyt, havaitsevat, että heillä on tarvittava voima ja usko kestääkseen jokaisen koettelemuksen.¹⁶

Minä iloitsen ahdistuksista, sillä ne ovat välttämättömiä meidän nöyrryttämiseksemme ja koettelemiseksemme, jotta voisimme käsittää itseämme ja tutustua puutteisiimme ja heikkouksiimme, ja iloitsen, kun voitan ne, koska Jumala vastaa rukouksiini. Sen vuoksi tunnen halua iloita päivät pitkät.¹⁷

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mitä tarkoituksia koettelemuksilla on? Miksi vanhurskaita ei säästetä vastoinkäymisiltä?
Millä lailla teidän elämänne olisi erilaista, ellei teillä olisi koettelemuksia tai vaikeuksia? Mitä olette oppineet itsestänne ja Jumalasta kärsimystenne perusteella?
Miettikää tämänhetkisiä koettelemuksianne. Kuinka suhtautumisenne koettelemuksiinne voi vaikuttaa siihen, kuinka kestätte tai voitatte ne? Kuinka voisitte kehittää tapaa, jolla kohtaatte koettelemuksenne?
Miksi Vapahtaja ymmärtää täysin meidän koettelemuksemme? (Ks. myös Al. 7:11–12; LK 19:16–19; 122:8.) Kuinka tieto Vapahtajan kärsimyksistä voi auttaa meitä olemaan uskollisia koettelemuksissamme?
Mitä voimme tehdä tullaksemme täydemmin osallisiksi siitä lohdusta ja voimasta, jota Jeesus tarjoaa? (Ks. myös Hepr. 4:16; 1. Piet. 5:6–11.) Kuinka Vapahtajan lohdutus on vahvistanut teitä koettelemusten hetkinä?
Miksi joskus on vaikea pysyä kärsivällisenä ja kuuliaisena kohdatessamme vastoinkäymisiä? Kuinka voimme oppia näkemään vastoinkäymiset Herran iankaikkisesta näkökulmasta?
Mitä muut ovat tehneet auttaakseen teitä läpi koettelemustenne? Kuinka te voitte auttaa toisia, kun heillä on koettelemuksia? Mitä sellaista olette oppineet presidentti Taylorin opetuksista, mitä voitte kertoa jollekulle, jolla on koettelemuksia?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 34:19; 2. Kor. 4:8–18; 1. Piet. 4:12–13; Al. 36:3; Et. 12:6; LK 121:7–8.

Saints leaving Nauvoo — *Pyhät lähdössä Nauvoosta helmikuussa 1846. Presidentti Taylor opetti, että ”koettelemukset panevat koetukselle pyhät ja ne, jotka ovat vain nimellisesti pyhiä”.*

pocket watch — *Presidentti Taylor, jonka hänen taskukellonsa pelasti luodilta vuonna 1844, eli vielä monta vuosikymmentä ja opetti pyhille paljon koettelemusten merkityksestä.*