Luku 21

Ajallisen ja hengellisen huoltotyön periaatteet

”Kaikki, mikä koskee ihmiskunnan taloudellista, sosiaalista ja hengellistä hyvinvointia, on ja tulee aina olemaan tärkeää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

Vuonna 1936, jolloin ihmiset kaikkialla maailmassa kamppailivat suuren lamakauden tuomissa taloudellisissa haasteissa, ensimmäinen presidenttikunta esitteli uuden huoltotyöohjelman. Tätä ohjelmaa, jota kutsuttiin kirkon turvaohjelmaksi, ei laadittu almujen antamiseksi hädänalaisille vaan ”auttamaan ihmisiä auttamaan itseään”¹. Kun ensimmäinen presidenttikunta ja muut kirkon johtohenkilöt laativat tämän ohjelman, he opettivat ahkeran työnteon, omavaraisuuden ja palvelemisen perusperiaatteita. He kannustivat kirkon jäseniä maksamaan kymmenykset ja paastouhrit, tuottamaan ja varastoimaan elintarvikkeita, välttämään tarpeetonta velkaa sekä säästämään rahaa tuleviin tarpeisiin.

Tuohon aikaan presidentti Ezra Taft Benson palveli neuvonantajana erään vaarnan johtokunnassa Idahon Boisessa. Hän toimi myös Idahon osavaltiossa ekonomistina, markkinointiasiantuntijana ja tilanhoidon asiantuntijana. Hän otti vaarnanjohtajaltaan vastaan tehtävän osallistua kokoukseen, jossa kirkon turvaohjelma esiteltäisiin. Hän muisteli myöhemmin: ”Otin kaikesta sielustani vastaan kaiken, mitä kuulin sinä päivänä. Palasin Boisen vaarnaan ja ilmaisin veljilleni, että tämä julkistettu ohjelma on taloudellisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti järkevä, ja ilmaisin luottavani siihen, että kirkon jäsenet ottaisivat sen varauksettomasti vastaan ohjelmana, joka oli paitsi järkevä myös tarpeellinen.”²

Kaksi kuukautta sen jälkeen kun presidentti Benson oli esitellyt ohjelman vaarnalleen, ”oli käynnissä lukuisia huoltotyöhankkeita: yksi seurakunta oli perustanut monen hehtaarin suuruisen puutarhan, toisessa oli kylvetty kuusi hehtaaria sokerijuurikkaita ja erään seurakunnan Apuyhdistys purkitti ruokaa ja valmisti tilkkutäkkejä ja vaatteita. [Yksi seurakunta] jopa rakensi pienen purkittamon.”³

Ezra Taft Benson in Geneva, Switzerland. Caption: "Checking welfare supplies with Pres. Max Zimmer in Geneva Warehouse" Collection Summary: Black-and-white views taken during Benson's February-December 1946 mission to postwar Europe to meet with Latter-day Saints, direct distribution of welfare supplies, and arrange for resumption of missionary work. — Vanhin Ezra Taft Benson, oikealla, lähetysjohtaja Max Zimmerin kanssa, joka toimi Sveitsin lähetyskentän vt. johtajana, tarkastamassa huoltotyötarvikkeita Genevessä Sveitsissä vuonna 1946

Presidentti Benson näki huoltotyöohjelman laajalle levinneen vaikutuksen kymmenen vuotta myöhemmin. Ollessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen hän sai tehtäväkseen johtaa kirkkoa Euroopassa heti toisen maailmansodan jälkeen. Noissa sodan runtelemissa maissa hän johti kirkon hanketta sellaisten tavaroiden toimittamiseksi, jotka auttaisivat ihmisiä tulemaan jälleen omavaraisiksi. Hän kertoi kokemuksestaan, kun kirkon ensimmäinen huoltotyötarvikelähetys saapui Berliiniin Saksaan:

”Otin mukaani lähetyskentän vt. johtajan Richard Ranglackin. Kävelimme vanhaan pommitettuun varastorakennukseen, jossa aseistettujen vartijoiden silmälläpidon alaisena säilytettiin kallisarvoisia huoltotyötavaroitamme. Varaston toisessa päässä näimme miltei kattoon saakka ulottuvat laatikkopinot.

’Onko noissa kaikissa laatikoissa ruokaa?’ Richard kysyi. ’Yritätkö sanoa minulle, että nuo laatikot ovat täynnä ruokaa?’

’Kyllä, veljeni’, vastasin, ’ruokaa ja vaatteita ja vuodevaatteita – ja toivottavasti hieman lääkintätarvikkeita.’

Richard ja minä otimme alas yhden laatikoista. Avasimme sen. Se oli täynnä ruoista arkisinta – kuivattuja papuja. Kun tuo hyvä mies näki pavut, hän pani kätensä laatikkoon ja juoksutti papuja sormiensa läpi, ja sitten hän murtui ja itki kiitollisuudesta kuin lapsi.

Avasimme toisen laatikon, ja se oli täynnä rouhittua vehnää, ei sen enempää eikä vähempää kuin juuri sellaista, millaiseksi Herra oli tehnyt sen ja millaista Hän oli tarkoittanut sen olevan. Richard pisti hyppysellisen vehnää suuhunsa. Hetken kuluttua hän katsoi minua kyynelsilmin – ja minunkin silmäni olivat kosteat – ja sanoi pudistellen hitaasti päätään: ’Veli Benson, on vaikeata uskoa, että ihmiset, jotka eivät koskaan ole nähneet meitä, tekisivät näin paljon hyväksemme.’

Sellainen on Herran järjestelmä! Vapaaehtoisia lahjoituksia, joihin on innostanut veljellinen rakkaus ja uhrimieli ja toisten auttaminen auttamaan itseään. Sellainen takaa arvokkuuden ja itsekunnioituksen.”⁴

Ezra Taft Bensonin opetuksia

Herra on innokas ja halukas siunaamaan kansaansa ajallisesti ja hengellisesti.

Veljeni ja sisareni, käsitellessään ajallisia asioita Herra on tosiaan sanonut:

”Kaikki on minulle hengellistä, enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia” [OL 29:34].

Tavoite on tietenkin hengellinen. Me elämme kuitenkin aineellisessa, fyysisessä, ajallisessa maailmassa. – –

Ihminen on kaksitahoinen olento, ajallinen ja hengellinen, ja varhaisissa ilmoituksissa tälle kansalle Herra tarttui monta kertaa tilaisuuteen antaa ajallisia asioita koskevan ohjeen ja käskyn. Hän ohjasi pyhiä ja kirkon johtohenkilöitä maan ja muun omaisuuden hankkimisessa, temppelien rakentamisessa, jopa kirjapainon ja kaupan perustamisessa sekä majatalon rakentamisessa ”väsyneelle matkailijalle” [ks. OL 124:22–23]. Viisauden sanana tunnetussa suuressa ilmoituksessa Hän paitsi teki selväksi, mikä on ihmiselle hyväksi ja mikä ei, myös esitti pääpiirteissään suunnitelman karjan ruokkimiseksi, mitä ihmisen tieteelliset tutkimukset yli sadan vuoden ajalta ovat vähitellen puoltaneet [ks. OL 89]. Kaikki se, mikä vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkeää kirkolle. Kansaamme on aina neuvottu ajallisissa asioissa. – –

On tärkeää, että ajattelemme selkeästi, veljeni ja sisareni. Pitäkäämme aina mielessä, että kaikki aineelliset asiat ovat vain suurempaa tarkoitusta varten, joka on hengellinen, vaikka Herra on innokas ja halukas siunaamaan kansaansa ajallisestikin. Hän on osoittanut sen monissa ilmoituksissa. Hän on tuonut esiin yhä uudelleen, että meidän tulee rukoilla viljasatomme puolesta, karjamme puolesta, perhekuntamme ja kotimme puolesta sekä pyytää Herran siunauksia aineellisille toimillemme. Ja Hän on luvannut, että Hän on paikalla ja valmis ja halukas siunaamaan meitä. – –

Herra ei tee meidän puolestamme sitä, minkä me voimme ja mikä meidän pitäisi tehdä itse. Mutta Herran tarkoitus on huolehtia pyhistään. Kaikki, mikä koskee ihmiskunnan taloudellista, sosiaalista ja hengellistä hyvinvointia, on ja tulee aina olemaan tärkeää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle.⁵

Hoitaessamme mitä tahansa huoltotyöohjelman aluetta meidän on pidettävä mielessämme tärkein tarkoitus, minkä vuoksi se laadittiin. Sen määritelty tarkoitus on ”mahdollisuuksien mukaisesti panna alulle järjestelmä, jolla laiskuuden kirous hävitettäisiin, avustusten tuottama paha poistettaisiin ja riippumattomuus, ahkeruus, säästäväisyys ja itsekunnioitus saatettaisiin jälleen voimaan kirkon jäsenten keskuudessa. Kirkon pyrkimyksenä on auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Työ on jälleen saatettava kunniaansa kirkkomme jäsenten elämää hallitsevana periaatteena.”⁶

Kirkon huoltotyöohjelman vahvuus on siinä, että jokainen perhe noudattaa kirkon johtohenkilöiden innoitettua ohjetta olla omavarainen valmistautumalla riittävästi. Jumala haluaa pyhiensä valmistautuvan niin, että ”kirkko [kuten Herra on sanonut] voi pysyä riippumattomana kaikista muista luoduista selestisen maailman alapuolella” (OL 78:14).⁷

Pyhien kirjoitusten vertaus viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä morsiusneidosta [ks. Matt. 25:1–13] on muistutus siitä, että ihminen voi odottaa liian kauan ennen kuin yrittää saattaa hengelliset ja ajalliset asiansa järjestykseen. Olemmeko me valmistautuneet?⁸

Me hankimme elämän perusedellytykset ja kehitymme jumalisissa ominaisuuksissa, kun teemme työtä tarmokkaasti, määrätietoisesti ja epäitsekkäästi.

Kun isä Aadam karkotettiin Eedenin puutarhasta, yksi ensimmäisiä hänelle ilmoitettuja periaatteita oli tämä: ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen” (1. Moos. 3:19). Kaikki se aineellinen, mitä elämässä hankimme, syntyy työmme tuloksena ja Jumalan sallimuksesta. Vain työnteko tuottaa elämisen perusedellytykset.⁹

Jumala on käskenyt ihmistä elämään oman otsansa, ei jonkun toisen otsan, hiestä.¹⁰

Meidän evankeliumimme on työn evankeliumi – tarkoituksenmukaisen, epäitsekkään ja Kristuksen todellisen rakkauden hengessä tehdyn työn evankeliumi. Vain siten me voimme kasvaa jumalisissa ominaisuuksissa. Vain siten meistä voi tulla kelvollisia välineitä Herran käsissä muiden siunaamiseksi sillä voimalla, joka voi johtaa ihmisten elämän kohentumiseen.

Meidän tulee olla nöyrän kiitollisia tästä haasteesta, tästä perinnöstä, tästä tilaisuudesta palvella ja sen runsaista palkinnoista. Kuinka onnekkaita ovatkaan ne, jotka voivat noudattaa Herran suunnitelmaa saadakseen tätä voimaa ja jotka käyttävät sitä muiden siunaukseksi. Niin Kristus teki. Niin meilläkin on etuoikeus tehdä.¹¹

Huoltotyöapua saavien tulee tehdä työtä kykyjensä mukaan ansaitakseen hyödykkeitä tai paastouhriapua. Kun ihmisille ei tarjota mielekkäitä työtehtäviä, kun heitä ei rohkaista tekemään työtä, kirkkoon voi kehittyä rappeuttava almujärjestelmä, ja se heikentäisi sitä tarkoitusta, jota varten huoltotyöohjelma laadittiin. Taivaassa on laki, jota me emme ole täysin oppineet täällä maan päällä, ettei ihmisiä voi auttaa pysyvästi, jos heidän puolestaan tehdään se, mitä he voivat tehdä ja mitä heidän pitäisi tehdä itse.¹²

Meidän tulee pyytää Herran siunauksia kaikille tekemisillemme eikä meidän pidä koskaan tehdä mitään, mille emme voi pyytää Hänen siunauksiaan. Meidän ei pidä odottaa, että Herra tekee puolestamme sen, mitä me voimme tehdä itse. Minä uskon uskoon ja tekoihin ja siihen, että Herra siunaa enemmän ihmistä, joka tekee työtä saadakseen sen, mitä hän rukoilee, kuin ihmistä, joka vain rukoilee.¹³

Tarmokas, määrätietoinen työnteko johtaa hyvään terveyteen, kiitettäviin saavutuksiin, puhtaaseen omaantuntoon ja virkistävään uneen. Työ on aina ollut siunaus ihmiselle. Olkoon teillä terve kunnioitus työtä kohtaan, tehtiinpä se mielellä, sydämellä tai käsillä. Nauttikaa aina rehellisen uurastuksen tuomasta tyydytyksestä. – – Ette voi milloinkaan toivoa tai uneksia itseänne taivaaseen. Teidän on maksettava uurastuksen, uhrauksen ja vanhurskaan elämän hinta.¹⁴

Kun tuotamme ja varastoimme elintarvikkeita, me saamme siitä välitöntä hyötyä ja valmistaudumme tuleviin tarpeisiin.

Oletteko koskaan pysähtyneet ajattelemaan, mitä paikkakunnallemme ja maallemme tapahtuisi, jos kuljetusyhteydet katkeaisivat tai jos joutuisimme sotaan tai kokisimme lamakauden? Mistä te ja naapurinne hankkisitte elintarvikkeita? Kuinka pitkään lähikauppanne tai ostoskeskuksenne pystyisivät tyydyttämään paikkakuntanne tarpeet?

Pian toisen maailmansodan jälkeen ensimmäinen presidenttikunta kutsui ja lähetti minut Eurooppaan järjestämään uudelleen lähetyskenttämme ja aloittamaan ohjelman elintarvikkeiden ja vaatteiden jakamiseksi pyhille. Elävinä ovat muistoissani ihmiset, jotka joka aamu nousivat junaan mukanaan kaikenlaisia pikkuesineitä ja matkustivat maaseudulle vaihtaakseen omaisuuttaan elintarvikkeisiin. Illalla asemat olivat täynnä ihmisiä, joilla oli sylin täydeltä vihanneksia ja hedelmiä sekä sekalainen joukko vinkuvia sikoja ja kaakattavia kanoja. Koskaan ei ole kuultu sellaista hälinää. Nämä ihmiset olivat tietenkin valmiit vaihtamaan miltei mitä tahansa siihen hyödykkeeseen, joka ylläpitää elämää – ruokaan.

Lähes unohtunut tapa saavuttaa taloudellista omavaraisuutta on elintarvikkeiden tuottaminen kotona. Me olemme liiaksi tottuneet menemään kauppaan ja ostamaan sen, mitä tarvitsemme. Kun itse tuotamme jonkin verran tarvitsemastamme ravinnosta, me vähennämme suuresti inflaation vaikutusta varoihimme. Vielä tärkeämpää on, että opimme tuottamaan omat elintarvikkeemme ja saamme kaikki perheenjäsenet mukaan hyödylliseen hankkeeseen. – –

A family working in a garden. — Kaikki perheenjäsenet voivat osallistua hankkeeseen elintarvikkeiden tuottamiseksi.

Saanen ehdottaa, että tekisitte niin kuin muutkin ovat tehneet. Liittykää yhteen ja pyytäkää lupa saada käyttää jotakin tyhjää tonttia kasvimaana tai vuokratkaa maapala ja perustakaa puutarha. Jotkin vanhinten koorumit ovat tehneet niin koorumina, ja kaikki hankkeessa mukana olleet ovat saaneet korjata vihannes- ja hedelmäsatoa ja kokeneet yhteistyön ja perheen osallistumisen suomat siunaukset. Monet perheet ovat kääntäneet nurmikkoa kasvimaaksi.

Me kehotamme teitä olemaan entistä omavaraisempia niin että – kuten Herra on julistanut – ”huolimatta ahdingosta, joka laskeutuu teidän päällenne, kirkko voi pysyä riippumattomana kaikista muista luoduista selestisen maailman alapuolella” (OL 78:14). Herra haluaa meidän olevan riippumattomia ja omavaraisia, koska nämä tulevat olemaan ahdingon aikoja. Hän on varoittanut meitä yhä uudelleen tästä mahdollisuudesta.

Elintarviketuotanto liittyy vain yhtenä osana jatkuvaan kehotukseen varastoida – – ruokavarasto olosuhteissa, joissa se on lain sallima. Kirkko ei ole määrännyt, millaisia elintarvikkeita pitäisi varastoida. Sen ratkaiseminen on jätetty yksittäisten jäsenten tehtäväksi. – –

Elintarvikkeiden tuotantoa ja varastointia koskeva ilmoitus saattaa olla meidän ajalliselle hyvinvoinnillemme nykyaikana yhtä tärkeä kuin oli arkkiin nouseminen Nooan ajan ihmisille. – –

Suunnitelkaa ruokavarastonne kartuttamista aivan kuten suunnittelette säästöjenne kartuttamista. Säästäkää jokaisesta palkastanne hieman varastoa varten. Purkittakaa tai pullottakaa puutarhanne hedelmiä ja vihanneksia. Opetelkaa säilömään ruokaa kuivaamalla ja mahdollisesti pakastamalla. Ottakaa varastoiminen huomioon talousarviossanne. Varastoikaa siemeniä ja hankkikaa riittävästi työvälineitä voidaksenne toimia. Jos säästätte suunnitellen toisen auton tai television hankkimista tai jonkin muun pelkästään mukavuutta tai huvia lisäävän esineen ostamista, teidän on ehkä asetettava asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Me kehotamme teitä vakavasti tekemään sen rukoillen ja tekemään sen nyt. – –

Liian usein me paistattelemme mukavasti omahyväisyydessämme järkeillen, että sodan tuhot, taloudellinen katastrofi, nälänhätä ja maanjäristys eivät voi tapahtua täällä. Ne, jotka näin uskovat, eivät joko tunne Herran ilmoituksia tai eivät usko niihin. Ne, jotka itseriittoisesti luulevat, ettei näitä onnettomuuksia tapahdu, että pyhien vanhurskauden ansiosta ne jotenkin kumotaan, joutuvat pettymään ja katumaan katkerasti sitä päivää, jolloin he hautoivat mielessään sellaista harhakuvitelmaa.

Herra on varoittanut meitä yhä uudelleen suuren ahdingon ajasta ja antanut meille neuvoja palvelijoidensa välityksellä siitä, kuinka me voimme valmistautua näihin vaikeisiin aikoihin. Olemmeko me ottaneet vaarin Hänen neuvoistaan? – –

Veljeni ja sisareni, noudattakaa uskollisesti näitä neuvoja, niin olette siunattuja – kaikkein siunatuin kansa koko maan päällä. Te olette hyviä ihmisiä. Minä tiedän sen. Mutta meidän kaikkien tulee olla parempia kuin olemme. Pyrkikäämme siihen, että pystyisimme kotituotannon ja -varastoinnin avulla ruokkimaan sekä itsemme että myös muita.

Jumala siunatkoon meitä, että olisimme valmistautuneet edessämme olevia aikoja varten, sillä ne saattavat olla tähänastisista vaikeimmat.¹⁵

Me saamme sydämeemme rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun säästämme osan ansioistamme ja vältämme tarpeetonta velkaa.

Kehottaisin teitä kunnioittavasti elämään työn, säästäväisyyden ja omavaraisuuden perusperiaatteiden mukaan ja opettamaan lapsianne esimerkillänne. – – Eläkää omien tulojenne mukaisesti. Pankaa säännöllisesti osa noista ansioista säästöön. Välttäkää tarpeetonta velkaa. Olkaa viisaita älkääkä yrittäkö kartuttaa omaisuuttanne liian nopeasti. Opetelkaa käyttämään hyvin sitä, mitä teillä on, ennen kuin mietitte lisää haalimista.¹⁶

Jotkut ovat valitettavasti elätelleet mielessään toiveita siitä, että kun me koemme vaikeita aikoja, kun olemme harkitsemattomasti ja tuhlaavaisesti käyttäneet voimavarojamme ja eläneet yli varojemme, me voimme odottaa kirkon tai yhteiskunnan auttavan meitä selviytymään vaikeuksistamme. On jäseniä, jotka ovat unohtaneet kirkon huoltotyösuunnitelman perusperiaatteen, jonka mukaan yksikään tosi myöhempien aikojen pyhä ei siirrä taakkaa omasta elatuksestaan muille, jos hän on itse työkykyinen. – –

Meidän on uutterammin kuin milloinkaan aikaisemmin opittava ja sovellettava käytäntöön taloudellisen omavaraisuuden periaatteita. Me emme tiedä, milloin sairaudesta tai työttömyydestä johtuva kriisitilanne vaikuttaa omiin oloihimme. Me tiedämme, että Herra on säätänyt maailmanlaajuisia onnettomuuksia tulevaisuuteen ja on varoittanut meitä ja kehottanut meitä valmistautumaan. Tästä syystä johtavat veljet ovat toistuvasti tähdentäneet ”takaisin perusasioihin” -ohjelmaa, mitä tulee ajalliseen ja hengelliseen hyvinvointiin.¹⁷

Herra haluaa pyhiensä olevan vapaita ja riippumattomia edessä olevina tiukkoina aikoina. Mutta yksikään ihminen, joka on taloudellisessa orjuudessa, ei ole todella vapaa.¹⁸

Kuninkaiden kirjassa kerrotaan naisesta, joka tuli itkien profeetta Elisan luo. Hänen aviomiehensä oli kuollut, ja hänellä oli velka, jota hän ei pystynyt maksamaan. Velkoja oli tulossa hakemaan hänen kahta poikaansa myydäkseen heidät orjiksi.

Ihmeen tekemällä Elisa järjesti naiselle suuren määrän öljyä. Sitten Elisa sanoi naiselle: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.” (Ks. 2. Kun. 4:1–7.)

”Maksa velkasi, niin voitte elää.” Kuinka hyödyllisiä nuo sanat ovatkaan aina olleet! Se on viisas neuvo meille tänäkin päivänä! – –

Monet ihmiset uskovat, ettei vakavaa taantumaa tule enää koskaan. Koska he tuntevat olonsa turvalliseksi olettaessaan, että heillä on jatkuvasti työpaikka ja että he saavat säännöllistä palkkaa ja tuloja, he sitovat tulevat ansionsa ajattelematta lainkaan, mitä tekisivät, jos he menettäisivät työnsä tai jos heidän tulonsa loppuisivat jostakin muusta syystä. Mutta parhaat auktoriteetit ovat sanoneet toistuvasti, ettemme ole vielä riittävän älykkäitä hallitsemaan talouttamme ilman että taloustilanne koskaan huonontuisi. Ennemmin tai myöhemmin tilanteet muuttuvat.

Toinen syy velan lisääntymiseen on vieläkin syvemmällä ja huolestuttaa vieläkin enemmän. Se on materialismin lisääntyminen verrattuna hengellisiin arvoihin sitoutumiseen. On monia perheitä, jotka paremmalta näyttääkseen sitoutuvat hankkimaan kalliilta alueelta suuremman ja kalliimman talon kuin tarvitsevat. – – Elintason nousun myötä tuo kiusaus lisääntyy jokaisen uuden laitteen myötä, joita markkinoille ilmaantuu. Nykyisen mainonnan taitavat, huolella suunnitellut menetelmät on tähdätty kuluttajan vastustuskyvyn heikoimpiin kohtiin. Se on johtanut valitettavasti kasvavaan tunteeseen, että aineelliset asiat pitäisi saada nyt, ilman odottamista, ilman säästämistä, ilman kieltäymystä.

Mikä vielä pahempaa, suurella osalla perheistä, joilla on henkilökohtaista velkaa, ei ole minkäänlaista rahoitusomaisuutta [säästöjä], johon turvautua. Millaisia vaikeuksia heillä onkaan edessään, jos heidän tulonsa äkkiä lakkaisivat tai vähenisivät tuntuvasti! Me kaikki tunnemme perheitä, jotka ovat ottaneet velkaa enemmän kuin voivat maksaa. Sellaisissa tilanteissa koetaan valtavasti murhetta.¹⁹

A couple sitting at a table as they look at financial papers and tax forms. — Eläminen yli varojen voi tuoda valtavasti murhetta.

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että kaikki velka on pahasta. Ei tietenkään. Järkevä liikevelka on yksi kasvun osatekijöistä. Järkevä asuntovelka on todellinen apu perheelle, jonka täytyy ottaa lainaa kodin hankkimiseen.²⁰

Pidemmän päälle on helpompaa elää tulojemme mukaan ja vastustaa kiusausta lainata tulevista varoista, paitsi välttämättömissä tilanteissa – ei koskaan ylellisyyksiä varten. Ei ole oikein itseämme eikä yhteisöämme kohtaan olla niin ajattelemattomia rahankäytössämme, että sinä päivänä kun tulomme loppuvat, meidän täytyy kääntyä avustusjärjestöjen tai kirkon puoleen saadaksemme taloudellista apua.

Kehotan teitä vakavasti olemaan sitomatta itseänne osamaksuihin, jotka ovat usein tavattoman korkeita. Säästäkää nyt ja ostakaa myöhemmin, niin olette paljon paremmassa asemassa. Säästätte itseltänne korkean koron ja muut maksut, ja säästämänne raha saattaa tarjota teille tilaisuuden ostaa myöhemmin huomattavalla käteisalennuksella.

– – Vastustakaa kiusausta hankkia suin päin koti, joka on paljon suurellisempi tai tilavampi kuin todella tarvitsette.

Kuinka paljon paremmassa asemassa olettekaan, etenkin nuoret perheet, jotka ovat vasta aloittamassa elämäänsä, jos hankitte ensin pienen talon, jonka voitte odottaa maksavanne suhteellisen lyhyessä ajassa. – –

Älkää jättäkö itseänne älkääkä perhettänne suojattomina kohtaamaan taloudellisia myrskyjä. Luopukaa ylellisyyksistä ainakin joksikin aikaa säästöjen kokoamiseksi. Kuinka viisasta onkaan varautua lastenne tulevan opiskelun ja oman vanhuutenne varalle. – –

Veljet ja sisaret, me saamme sydämeemme rauhaa ja tyytyväisyyttä, kun elämme varojemme mukaan. Jumala suokoon meille viisautta ja uskoa ottaa vaarin pappeusjohtajien innoitetuista neuvoista päästä veloistamme, elää varojemme mukaan ja maksaa menomme – lyhyesti: ”maksa velkasi, niin voitte elää”.²¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Osassa 1 presidentti Benson hahmottelee kirkon huoltotyöohjelman perusperiaatteet. Millä tavoin nämä periaatteet vaikuttavat ajalliseen hyvinvointiimme? Millä tavoin ne vaikuttavat hengelliseen hyvinvointiimme?
Mitä hyötyä on tarmokkaasta, määrätietoisesta työnteosta? (Katso joitakin esimerkkejä osasta 2.) Mistä asioista sinä nautit työnteossa? Mitä voimme tehdä auttaaksemme lapsia ja nuoria oppimaan nauttimaan työnteosta?
Mitä siunauksia koituu siitä, että noudatamme presidentti Bensonin osassa 3 antamia neuvoja? Mieti, mitä aiot tehdä nykyisessä tilanteessasi noudattaaksesi näitä neuvoja.
Mistähän syystä viisas rahankäyttö johtaa rauhaan ja tyytyväisyyteen? Mitä me sen sijaan voimme joutua kokemaan, kun emme elä omien ansiotulojemme mukaan? (Ks. osa 4.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

MK Jaak. 2:17–19; Alma 34:19–29; OL 19:35; 42:42; 75:28–29; 104:78; Moos. 5:1

Opetusvihje

”Auttaaksesi oppijoita olemaan valmiita vastaamaan kysymyksiin voit ennen jonkin kohdan lukemista ja jotakin esitystä kertoa, että pyydät heitä sen jälkeen vastaamaan kysymyksiin – –. Voit sanoa esimerkiksi: ’Kuunnelkaa, kun luen tämän kohdan, niin että voitte kertoa, mikä siinä eniten kiinnostaa teitä.’” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 69.)