Luku 3

Valinnanvapaus, iankaikkinen periaate

”Tahdonvapaus on annettu meille kaikille niiden tärkeiden päätösten tekemiseksi, joilla on merkitystä pelastuksellemme. Nuo päätökset vaikuttavat onneemme iankaikkisuudessa.”

Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita

Asuessaan ja työskennellessään maatilalla Ezra Taft Benson oppi, millaisia ovat hyvien päätösten seuraukset. Hän muisteli: ”Vartuin uskoen, että halu ja kyky tehdä työtä on menestyvän maanviljelijän perusominaisuus. Ahkera, älykäs työ ratkaisee. Kun sitä käyttää, menestymisen mahdollisuudet ovat hyvät.”¹ Ezra oppi jo nuorena, että hänellä ja hänen perheellään olisi enemmän syötävää, jos he päättäisivät pitää huolta puutarhastaan. Hän oppi, että jos hän halusi perheen menestyvän maidontuottajana, hänen oli tehtävä päätös nousta vuoteesta varhain joka päivä lypsämään lehmät.² Hän näki, että kun hän teki päätöksen tehdä lujasti töitä, paikalliset maanviljelijät palkkasivat hänet harventamaan juurikkaitaan ja korjaamaan heinää.³ Hän näki, että uskollisetkin kohtaavat koettelemuksia, mutta hän näki myös, että yksilöt ja perheet voisivat päättää suhtautua koettelemuksiin tavalla, joka auttaisi heitä olemaan onnellisia ja menestyviä.⁴

Nuoren Ezra Taft Bensonin kohdalla joitakin hyvien päätösten seurauksista voitiin mitata maitoämpäreinä, heinäkuormina ja runsaana palkkana päivän ahkerasta työstä. Muita seurauksia oli vaikeampi mitata mutta ne olivat kestävämpiä. Kun hän esimerkiksi tarkkaili vanhempiaan, hän näki ilon, rauhan ja lujuuden, jotka koituvat siitä, että perheenjäsenet päättävät olla uskollisia toisilleen ja Herralle.⁵ Hän oppi, että sadonkorjuun laki – ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal. 6:7) – soveltuu niin hengellisiin pyrkimyksiin kuin fyysiseen työhönkin.

Näiden kokemusten perusteella presidentti Ezra Taft Benson muistutti usein myöhempien aikojen pyhiä ja muita tahdonvapauden tärkeydestä – vapaudesta ”valita se reitti, jota heidän tulee noudattaa”⁶. Hänen opetuksiinsa tahdonvapauden periaatteesta sisältyi muutakin kuin pelkkä muistutus valitsemisesta oikean ja väärän välillä.⁷ Hän puhui tahdonvapaudesta kykynä ”tehdä tärkeitä päätöksiä, joilla on merkitystä pelastuksellemme” ja jotka ”vaikuttavat onneemme iankaikkisuudessa”⁸. Hän kannusti myöhempien aikojen pyhiä ja muita käyttämään tahdonvapauttaan niin että he toimivat omasta puolestaan eivätkä odota, että heitä käsketään kaikessa.⁹ Tahdonvapauden periaate, hän sanoi, ”kulkee kuin kultaisena lankana Herran evankeliumisuunnitelmassa Hänen lastensa siunaukseksi”¹⁰.

Seminary and Institute — Kuolevaisuutta edeltävässä tilassaan Jeesus Kristus noudatti taivaallisen Isän pelastussuunnitelmaa, mikä säilytti valinnanvapautemme.

Ezra Taft Bensonin opetuksia

Tahdonvapaus – vapaus valita – on Jumalan antama, iankaikkinen periaate.

Minä todistan, että me olemme rakastavan Jumalan, taivaallisen Isämme, henkilapsia (ks. Ap. t. 17:29; 1. Nefi 17:36). Hänellä on suuri pelastussuunnitelma, jonka avulla Hänen lapsensa voivat tulla täydellisiksi kuten Hän ja saada ilon täyteyden niin kuin Hänellä on. (Ks. 1. Nefi 10:18; 2. Nefi 2:25; Alma 24:14; 34:9; 3. Nefi 12:48; 28:10.)

Minä todistan, että kuolevaisuutta edeltävässä tilassamme vanhimmasta henkiveljestämme, Jeesuksesta Kristuksesta, tuli ennalta asetettu Vapahtaja Isän pelastussuunnitelmassa. (Ks. Moosia 4:6–7; Alma 34:9.) Hän on pelastajamme ja perilleviejämme ja ainoa keino, jonka avulla voimme palata taivaallisen Isämme luo saamaan tuon ilon täyteyden. (Ks. Hepr. 2:10; Moosia 3:17; Alma 38:9.)

Minä todistan, että myös Lusifer oli taivaan neuvonpidossa. Hän pyrki tuhoamaan ihmisen tahdonvapauden. Hän kapinoi. (Ks. Moos. 4:3.) Taivaassa oli sota, ja kolmasosa taivaan joukoista syöstiin maan päälle ja heiltä kiellettiin ruumis. (Ks. Ilm. 12:7–9; OL 29:36–37.) Lusifer on kaiken vanhurskauden vihollinen ja tavoittelee koko ihmiskunnan kurjuutta. (Ks. 2. Nefi 2:18, 27; Moosia 4:14.)¹¹

Keskeinen aihe tuossa kuolevaisuutta edeltävässä neuvonpidossa oli: onko Jumalan lapsilla rajoittamaton tahdonvapaus valita suunta, jota he tulisivat noudattamaan, olipa se hyvä tai paha, vai pakotetaanko heidät väkisin olemaan kuuliaisia? Kristus ja kaikki, jotka seurasivat Häntä, olivat ensimmäisellä kannalla – valinnanvapauden kannalla. Saatana oli jälkimmäisen – väkisin pakottamisen kannalla.¹²

Pyhissä kirjoituksissa tehdään selväksi, että taivaassa oli suuri sota, kamppailu vapauden periaatteesta, oikeudesta valita. (Ks. Moos. 4:1–4; OL 29:36–38; 76:25–27; Ilm. 12:7–9.)¹³

Sota, joka alkoi taivaassa tästä asiasta, ei ole vielä ohi. Konflikti jatkuu kuolevaisuuden taistelukentällä.¹⁴

Valinnanvapaus on Jumalan antama iankaikkinen periaate. Suuri vapaudensuunnitelma on evankeliumin suunnitelma. Siinä ei ole pakottamista, ei pakkoa, ei pelottelua. Ihminen on vapaa hyväksymään evankeliumin tai hylkäämään sen. Hän voi ottaa sen vastaan mutta kieltäytyä sitten elämästä sen mukaan, tai hän voi ottaa sen vastaan ja elää täysin sen mukaan. Mutta Jumala ei milloinkaan pakota meitä elämään evankeliumin mukaan. Hän käyttää taivuttelua palvelijoidensa välityksellä. Hän kutsuu meitä ja Hän ohjaa meitä ja Hän taivuttelee meitä ja kannustaa meitä ja Hän siunaa meitä, kun me vastaamme, mutta Hän ei koskaan pakota ihmismieltä. (Ks. ”On sielu vapaa jokaisen”, MAP-lauluja, 1965, 120.)¹⁵

Tämä elämä on koetusaikaa, jossa me olemme vapaita valitsemaan hyvän ja pahan välillä.

Abrahamille näytettiin taivaallisen Isämme henkilapset, ennen kuin he tulivat maan päälle. Hänelle näytettiin myös maailman luominen, ja Herra sanoi hänelle: ”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” (Abr. 3:25). Tuo jumalallinen lausunto käsittää myös oikeuden valita.¹⁶

Tämä elämä on koetusaika: koetusaika, jossa sinä ja minä osoitamme luonteenlujuutemme, koetusaika, jolla on iankaikkisia seurauksia jokaiselle meistä. Ja nyt on meidän hetkemme ja aikamme – kuten jokaisella sukupolvella on ollut – oppia velvollisuutemme ja täyttää ne.¹⁷

On totta, että Herra ei ole mieltynyt jumalattomuuteen. On myös totta, että Hän haluaa, ettei sitä olisi. On totta, että Hän auttaa niitä, jotka vastustavat sitä. Mutta se, että Hän ylipäätään sallii lastensa toimia jumalattomasti täällä kuolevaisuudessa, on osoitus siitä, että Hän on antanut heille vapauden valita ja varannut samalla itselleen perusteet heidän lopulliseen tuomioonsa.¹⁸

Ei ole mitään pahuutta, jota [Jeesus Kristus] ei voisi lopettaa. Kaikki on Hänen käsissään. Tämä maapallo on Hänelle oikeutetusti kuuluvaa valtapiiriä. Silti Hän sallii pahuutta, jotta me voimme tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä.¹⁹

Elämä on koetusaikaa ihmisen iankaikkisessa olemassaolossa, ja sen aikana hänelle on annettu – – oikeus valita oikean ja väärän välillä. – – Noilla valinnoilla on suuria seurauksia, ei vain tässä elämässä vaan myös – mikä vieläkin tärkeämpää – tulevassa elämässä. On rajoja, joita Saatana ei voi ylittää. Noissa rajoissa hänen sallitaan tällä hetkellä tarjota jumalaton vaihtoehto Jumalan vanhurskaille periaatteille, ja näin ihmiset voivat valita hyvän ja pahan välillä ja siten määrittää sen aseman, joka heillä on oleva seuraavassa elämässä.²⁰

Me käytämme tahdonvapauttamme sellaisten päätösten tekemiseen, jotka ratkaisevat onnemme nyt ja läpi iankaikkisuuden.

Jumala rakastaa teitä kuten Hän rakastaa joka ikistä lastaan, ja Hänen toiveensa ja tarkoituksensa ja kirkkautensa on saada teidät takaisin luokseen puhtaina ja tahrattomina, kun olette osoittautuneet kelvollisiksi iankaikkiseen iloon Hänen luonaan.

Teidän taivaallinen Isänne pitää teidät mielessään. Hän on antanut teille käskyjä ohjaamaan teitä, ojentamaan teitä. Hän on myös antanut teille tahdonvapautenne – vapauden valita – nähdäkseen, teettekö te kaiken, mitä Hän käskee (ks. Abr. 3:25). Hänen valtakuntansa täällä maan päällä on järjestetty hyvin, ja teidän johtajanne ovat omistautuneet auttamaan teitä. Tietäkää, että me rakastamme teitä, kannamme teistä huolta ja rukoilemme puolestanne alati.

Myös Saatana pitää teidät mielessään. Hän on päättänyt tuhota teidät. Hän ei pidä teitä kurissa käskyin, vaan tarjoaa sen sijaan vapauden tehdä mitä haluatte. – – Saatanan suunnitelma on ”tee nyt mitä haluat ja maksa myöhemmin”. Hän pyrkii siihen, että kaikki olisivat onnettomia kuten hän on [ks. 2. Nefi 2:27]. Herran suunnitelma on, että me kokisimme onnea nyt ja iloa ikuisesti elämällä evankeliumin mukaan.²¹

Me olemme vapaita valitsemaan, mutta me emme ole vapaita muuttamaan tekojemme seurauksia.²²

On selvää, ettei usko joutuisi juurikaan koetukselle, jos me saisimme välittömästi täyden palkintomme jokaisesta hyvästä teosta tai välittömän rangaistuksen jokaisesta synnistä. Mutta aivan varmaa on, että jokaiselle tulee lopulta tilinteon hetki.²³

Vaikka ihminen saattaakin saada synnistä hetkellistä nautintoa, lopputuloksena on murhe. ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10). Synti luo ristiriitaa Jumalan kanssa ja masentaa henkeä. Sen tähden ihmisen olisi hyvä tutkistella itseään nähdäkseen, onko hän sopusoinnussa kaikkien Jumalan lakien kanssa. Jokainen laki, jonka pidämme, tuo meille jonkin tietyn siunauksen. Jokainen laki, jota rikomme, aiheuttaa jonkin tietyn menetyksen. Niiden, jotka ovat epätoivon kuormien uuvuttamia, pitäisi tulla Herran luokse, sillä Hänen ikeensä on hyvä kantaa ja Hänen kuormansa on kevyt (ks. Matt. 11:28–30).²⁴

Suurin asia kenen tahansa elämässä on päätösten tekeminen. Jumalan suurin lahja ihmiselle on oikeus valita, mutta Hän on antanut ihmiselle myös vastuun näistä valinnoista. – – Viemme itse elämäämme menestyksen tai epäonnistumisen suuntaan. Emme saa ainoastaan valita omia lopullisia tavoitteitamme, vaan voimme myös määrittää ja päättää monissa tapauksissa itse, millä tavoin saavutamme nuo tavoitteet, ja ahkeruudellamme tai ilman sitä määrätä vauhdin, jolla ne voidaan saavuttaa. Siihen tarvitaan henkilökohtaisia ponnistuksia ja voimia, eikä se jää vaille vastustusta tai ristiriitaa.²⁵

Ihmiskunnan ja koko sivilisaation kohtalo riippuu siitä, käyttääkö ihminen – – tahdonvapauttaan itsensä hallitsemiseen vai onko hän ehdoin tahdoin piittaamaton iankaikkisista laeista ja korjaa seuraukset. Tämän päivän todelliset ongelmat eivät siis ole taloudellisia tai poliittisia. Ne ovat hengellisiä, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisen täytyy oppia mukautumaan lakeihin, jotka Jumala on antanut ihmiskunnalle.²⁶

Tahdonvapaus on annettu meille kaikille niiden tärkeiden päätösten tekemiseksi, joilla on merkitystä pelastuksellemme. Nuo päätökset vaikuttavat onneemme iankaikkisuudessa.²⁷

Päätöksemme ovat tehneet meistä sen, mitä olemme. Iankaikkinen kohtalomme määräytyy tulevien päätöstemme mukaan.²⁸

Ratkaisevan tärkeät päätökset edellyttävät meiltä rukoilemista ja ponnistelua.

Jos haluamme tehdä oikeita, Kristuksen kaltaisia päätöksiä, meidän täytyy ennen kaikkea elää niin, että voimme pyytää ja saada tuota näkymätöntä voimaa, jota ilman kukaan ei voi tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä.

Yksi tämän aikakauden tärkeimmistä päätöksistä oli se, että ollessaan nuori poika Joseph Smith päätti noudattaa Jaakobin kehotusta: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.” (Jaak. 1:5–6.)

Miljoonien miesten ja naisten pelastus aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella on tuon päätöksen varassa! Meidän tulee muistaa, että yksityisillä ihmisillä on merkitystä ja että heidän tekemänsä päätökset saattavat vaikuttaa suuresti muiden elämään.²⁹

Herra on sanonut: ”Kolkuttakaa, niin teille avataan” (3. Nefi 14:7; Matt. 7:7). Toisin sanoen meiltä edellytetään ponnistelua.³⁰

Viisaisiin päätöksiin päädytään yleensä tekemällä työtä, kamppailemalla, rukoilemalla ja ponnistelemalla. Herran vastaus Oliver Cowderyn tuloksettomaan yritykseen tekee tämän selväksi: ”Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein” (OL 9:8).

Aloittakaamme sen tähden sanomalla, että taivaallisen Isämme vilpitön etsiminen, usko siihen, että Hän vastaa rukouksiimme, on lohdullinen perustus, jolta aloittaa. – – Herra ei ota vettä kuivasta kaivosta, joten meidän täytyy tehdä oma osamme. Toisinaan oikeaan ratkaisuun päätyminen kuluttaa paljon voimia, vaatii tutkimista ja kärsivällisyyttä.³¹

Ratkaisevan tärkeissä päätöksissä rukoukseen yhdistetty paasto voi tuoda suuria hengellisiä oivalluksia.³²

Me olemme vapaita toimimaan tahtomme mukaan, ja Herra odottaa meidän tekevän hyvää omasta vapaasta tahdostamme.

Herra sanoi kirkolleen vuonna 1831 näin:

”Sillä katso, ei ole soveliasta, että minä käsken kaikessa; sillä se, joka pakotetaan kaikkeen, se on laiska eikä viisas palvelija; sen tähden hän ei saa palkkaa.

Totisesti minä sanon, että ihmisten tulisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta tahdostaan ja saada aikaan paljon vanhurskautta;

sillä heissä on voima, jonka tähden he ovat vapaita toimimaan tahtonsa mukaan. Ja sikäli kuin ihmiset tekevät hyvää, he eivät suinkaan jää palkkaansa vaille.

Mutta se, joka ei tee mitään, ennen kuin häntä käsketään, ja ottaa käskyn vastaan epäilevin sydämin ja pitää sen laiskasti, se tuomitaan.” (OL 58:26–29.)

Shingling Service Project — Herra haluaa meidän käyttävän tahdonvapauttamme ja tekevän innokkaasti työtä hyvän asian puolesta (ks. OL 58:27).

Herran tarkoitukset – suuret tavoitteet – pysyvät samoina. Ne ovat Hänen lastensa pelastus ja korotus.

Yleensä Herra antaa meille yleisluontoisia tavoitteita saavutettaviksi ja joitakin ohjeita noudatettaviksi, mutta Hän odottaa meidän selvittävän suurimman osan yksityiskohdista ja menetelmistä. Nuo menetelmät ja toimintatavat opitaan yleensä tutkimalla, rukoilemalla ja elämällä niin, että me voimme saada ja noudattaa Hengen kehotuksia. Ihmisiä, jotka eivät olleet hengellisesti kovin edistyneitä, kuten Mooseksen aikaan eläneet, oli käskettävä monissa asioissa. Nykyään ne, jotka ovat hengellisesti valppaita, katsovat kohti tavoitteita, ottavat selvää Herran ja Hänen profeettojensa antamista ohjeista ja toimivat sitten rukoillen – eikä heitä tarvitse käskeä kaikessa. Tämä asenne valmistaa ihmisiä jumaluuteen. – –

Joskus Herra odottaa toiveikkaana, että Hänen lapsensa toimisivat käskemättä, ja kun he eivät toimi, he menettävät suuremman palkinnon, ja Herra joko jättää koko asian ja antaa heidän kärsiä seuraukset, tai sitten Hänen on selitettävä asia yksityiskohtaisemmin. Pelkään, että yleensä mitä yksityiskohtaisemmin Hänen on selitettävä, sitä pienempi on palkkamme.³³

Meidän tulee tehdä innokkaasti työtä hyvien asioiden puolesta ja jättää maailma paremmaksi paikaksi sen johdosta, että olemme eläneet siinä.³⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Millä tavoin olet nähnyt, ettei sota, joka alkoi taivaassa, ole vielä ohi? (Ks. osa 1.) Mitä me voimme tehdä puolustaaksemme edelleen tahdonvapauden periaatetta?
Ihmiset miettivät usein, miksi Jumala sallii pahan maailmassa. Kuinka presidentti Bensonin osassa 2 olevat opetukset auttavat tähän kysymykseen vastaamisessa?
Mitä voimme tehdä auttaaksemme lapsia ja nuoria ymmärtämään osassa 3 olevat totuudet? Mitä voimme tehdä auttaaksemme lapsia ja nuoria ymmärtämään tekemiensä päätösten vaikutuksen?
Pohdi presidentti Bensonin neuvoa oikeiden, Kristuksen kaltaisten päätösten tekemisestä (osa 4). Mitä olet oppinut rukouksen yhdistämisestä uutteraan ponnisteluun päätöksenteossa?
Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että tekee innokkaasti työtä hyvän asian puolesta? Kuinka elämäsi muuttuu, kun teet hyvää omasta vapaasta tahdostasi etkä odota, että sinua käsketään? (Ks. osa 5.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

5. Moos. 11:26–28; Joos. 24:15; 2. Nefi 2:14–16; Alma 42:2–4; Hel. 14:30–31; OL 29:39–45; 101:78

Opetusvihje

Pienryhmäkeskustelut antavat ”suurelle määrälle ihmisiä tilaisuuden osallistua oppiaiheeseen. Henkilöt, jotka yleensä epäröivät osallistua, saattavat esittää pienryhmissä ajatuksia, joita he eivät esittäisi koko ryhmän edessä.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 173–174.)