Luku 6
Jeesus Kristus, Vapahtajamme ja Lunastajamme
”Me julistamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisuutta. Me katsomme Häneen pelastuksemme ainoana lähteenä.”
Ezra Taft Bensonin elämänvaiheita
”En muista aikaa, jolloin en olisi uskonut Jeesukseen Kristukseen”, presidentti Ezra Taft Benson on sanonut. ”Tuntuu siltä, että Hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa todellisuus on aina ollut osa elämääni. Kasvoin kodissa, jossa uskolliset vanhempani uskoivat vilpittömästi Kristukseen ja todistivat Hänestä, ja siitä olen todella kiitollinen.”1
Tämä todistus Jeesuksesta Kristuksesta oli presidentti Bensonin elämän perusta. Se muovasi hänen tärkeysjärjestyksensä, ohjasi hänen päätöksiään ja auttoi häntä selviytymään koettelemuksista. Se antoi näkemystä kuolevaisuuden tarkoitukseen ja luottamusta iankaikkisen elämän lupauksiin ja siunauksiin.
Palvellessaan apostolinvirassaan Jeesuksen Kristuksen erityisenä todistajana presidentti Benson todisti usein Vapahtajasta. Myöntäen, että ”joskus kysytään: ’Ovatko mormonit kristittyjä?’”, hän todisti:
”Me julistamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisuutta. Me katsomme Häneen pelastuksemme ainoana lähteenä. Me pyrimme elämään Hänen opetustensa mukaan, ja me odotamme aikaa, jolloin Hän tulee takaisin maan päälle hallitsemaan ja vallitsemaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. Mormonin kirjan profeetan sanoin me sanomme – –, ’ettei muuta nimeä anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla ihmislapsille, kuin vain Kristuksen, Herran Kaikkivaltiaan nimessä ja nimen kautta’ (Moosia 3:17).”2
Presidentti Bensonin julistukset Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta liittyivät usein Mormonin kirjaan.3 ”Mormonin kirjan kautta Jumala on meidän aikanamme antanut käsin kosketeltavan todisteen siitä, että Jeesus on Kristus”, hän sanoi.4 Hän opetti, että ”Mormonin kirjan päätehtävä” on saada ihmiset vakuuttumaan tästä totuudesta.5 ”Yli puolessa Mormonin kirjan kaikista jakeista puhutaan meidän Herrastamme”, hän huomautti. ”Hänelle on annettu Mormonin kirjassa yli sata erilaista nimeä. Noilla nimillä on erityinen merkitys Hänen jumalallisen luonteensa kuvaajina.”6
Presidentti Bensonin todistus Vapahtajasta toi esiin sen, kuinka lähellä hän tunsi olevansa Vapahtajaa:
”Rakastan Häntä kaikesta sielustani.
Todistan nöyrästi, että Hän on sama rakastava, myötätuntoinen Herra tänä päivänä kuin Hän oli vaeltaessaan Palestiinan pölyisiä teitä. Hän on lähellä maan päällä olevia palvelijoitaan. Hän välittää tänäkin päivänä meistä jokaisesta ja rakastaa meitä. Siitä voitte olla varmoja.
Hän elää nytkin meidän Herranamme, meidän Mestarinamme, meidän Vapahtajanamme, meidän Lunastajanamme ja meidän Jumalanamme.
Jumala siunatkoon meitä kaikkia, että uskoisimme Häneen, ottaisimme Hänet vastaan, palvelisimme Häntä, luottaisimme täysin Häneen ja seuraisimme Häntä.”7
”Yksikään tapahtuma ei voi olla tärkeämpi yksittäisille ihmisille tai kansoille kuin Mestarin ylösnousemus.”
Ezra Taft Bensonin opetuksia
1
Koska Jeesus Kristus rakastaa meitä äärettömästi, Hän lunasti meidät fyysisestä ja hengellisestä kuolemasta.
Millään muulla yksittäisellä asialla ei ole ollut tämän maan päällä yhtä suurta vaikutusta kuin Jeesuksen Kristuksen elämällä. Ilman Hänen opetuksiaan emme voisi muodostaa itsellemme käsitystä elämästämme. Ilman Häntä me eksyisimme pelon ja pimeyden synnyttämien uskomusten ja palvontojen kangastukseen, jossa vallitsee se, mikä on aistillista ja aineellista. Me olemme vielä kaukana Hänen meille asettamastaan päämäärästä, mutta me emme saa milloinkaan kadottaa sitä näkyvistämme, kuten emme myöskään saa unohtaa, että ilman Hänen opetuksiaan, Hänen elämäänsä, Hänen kuolemaansa ja Hänen ylösnousemustaan meidän suurenmoinen nousumme kohti valoa, kohti täydellisyyttä olisi mahdotonta.8
Voidaksemme osoittaa vähintäkään arvonantoa ja kiitollisuutta siitä, mitä [Jeesus Kristus] on tehnyt meidän hyväksemme, meidän täytyy muistaa nämä tärkeät totuudet:
Jeesus tuli maan päälle tekemään Isämme tahdon.
Tullessaan Hänellä oli tieto siitä, että Hän kantaisi meidän kaikkien syntikuorman.
Hän tiesi, että Hänet ylennettäisiin ristille.
Hän syntyi tullakseen koko ihmiskunnan Vapahtajaksi ja Lunastajaksi.
Hän kykeni suorittamaan tehtävänsä, koska Hän oli Jumalan Poika ja koska Hänellä oli Jumalan voima.
Hän halusi suorittaa tehtävänsä, koska Hän rakastaa meitä.
Kenelläkään muulla kuolevaisella olennolla ei ole ollut voimaa eikä kykyä lunastaa kaikkia muita kuolevaisia heidän kadotetusta ja langenneesta tilastaan, eikä kukaan muu liioin olisi voinut vapaaehtoisesti antaa henkeään ja siten aikaansaada kaikkien muiden kuolevaisten ylösnousemusta.
Vain Jeesus Kristus kykeni suorittamaan ja halusi suorittaa sellaisen lunastavan rakkaudenteon.9
Jeesus Kristus – – tuli tähän maailmaan ennalta määrättynä aikana kuninkaallisen esikoisoikeuden kautta, joka säilytti Hänen jumaluutensa. Hänen olemuksessaan yhdistyivät Hänen kuolevaisen äitinsä inhimilliset ominaisuudet ja Hänen iankaikkisen Isänsä jumalalliset ominaisuudet ja voimat.
Hänen ainutlaatuinen perimänsä oikeutti Hänet käyttämään kunnioitettavaa nimeä – Jumalan ainosyntyinen Poika lihassa. Jumalan Poikana Hän peri voimat ja älyn, jollaisia kenelläkään ihmisellä ei ole koskaan ollut ennen Häntä eikä Hänen jälkeensä. Hän oli kirjaimellisesti Immanuel, joka tarkoittaa ”meidän kanssamme on Jumala”. (Ks. Jes. 7:14; Matt. 1:23.)
Vaikka Jeesus olikin maan päälle lähetetty Jumalan Poika, niin Isän jumalallinen suunnitelma edellytti, että Hän joutuisi alistumaan kaikkiin kuolevaisuuden vaikeuksiin ja ahdistuksiin. Siksi Hän joutui kokemaan ”koetuksia – –, nälkää, janoa ja uupumusta” (Moosia 3:7).
Jotta Jeesus olisi sovelias kaikkien Isämme lasten Lunastajaksi, Hänen täytyi olla täydellisen kuuliainen kaikille Jumalan laeille. Koska Hän alistui Isän tahtoon, Hän varttui ”armosta armoon, kunnes Hän sai [Isän voiman] täyteyden”. Siten Hän sai ”kaiken vallan sekä taivaassa että maan päällä”. (OL 93:13, 17.)10
Koska [Jeesus] oli Jumala – ja Jumalan Poika – Hän kykeni ottamaan kantaakseen muiden ihmisten syntien painon ja kuorman. Jesaja profetoi näillä sanoilla Vapahtajamme halukkuudesta tehdä se: ”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – – Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4–5.)
Tuo pyhä, epäitsekäs teko ottaa vapaaehtoisesti päälleen kaikkien muiden ihmisten synnit on sovitus. Kuolevainen ihminen ei voi käsittää, kuinka Yksi voisi kantaa kaikkien synnit. Mutta tämän minä tiedän: Hän otti päälleen kaikkien synnit ja teki sen, koska Hän rakastaa meitä jokaista äärettömästi. Hän on sanonut: ”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen; – – mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa” (OL 19:16, 18).
Tuosta kiduttavasta koettelemuksesta huolimatta Hän otti maljan ja joi. Hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, niin ettei meidän tarvitsisi kärsiä. Hän alistui vainoojiensa nöyryytykseen ja loukkauksiin valittamatta tai kostamatta. Hän kesti ruoskimisen ja sitten julman ristiinnaulitsemisen häpeän.11
Getsemanessa ja Golgatalla [Jeesus] sai aikaan äärettömän ja iankaikkisen sovituksen. Se oli suurin yksittäinen rakkaudenteko muistiin merkityssä historiassa. Sitten seurasi Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa.
Siten Hänestä tuli Lunastajamme. Hän lunasti fyysisestä kuolemasta meidät kaikki ja hengellisestä kuolemasta ne meistä, jotka noudattavat evankeliumin lakeja ja toimituksia.12
Me emme ehkä milloinkaan ymmärrä emmekä käsitä kuolevaisuudessa, kuinka Hän teki sen, mitä Hän teki, mutta meidän täytyy ymmärtää, miksi Hän teki sen.
Kaiken sen vaikuttimena, mitä Hän teki, oli Hänen epäitsekäs, ääretön rakkautensa meitä kohtaan.13
”Millään muulla yksittäisellä asialla ei ole ollut tämän maan päällä yhtä suurta vaikutusta kuin Jeesuksen Kristuksen elämällä.”
2
Jeesus Kristus tuli esiin haudasta, ja Hän elää nyt ylösnousseena olentona.
Historian suurimmat tapahtumat ovat niitä, jotka vaikuttavat suurimpaan määrään ihmisiä pisimmällä aikavälillä. Tämän määritelmän mukaan yksikään tapahtuma ei voi olla tärkeämpi yksittäisille ihmisille tai kansoille kuin Mestarin ylösnousemus.
Jokainen sielu, joka on elänyt ja kuollut maan päällä, tulee varmasti ja sananmukaisesti nousemaan kuolleista, ja siksi tähän tapahtumaan on varmasti syytä huolellisesti valmistautua. Loistavan ylösnousemuksen pitäisi olla jokaisen miehen ja naisen tavoite, sillä ylösnousemus on tapahtuva.
Mikään ilmiö ei ole niin yleismaailmallisen kattava kuin ylösnousemus. Jokainen elävä olento nousee kuolleista. ”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi” (1. Kor. 15:22).
Pyhät aikakirjat kertovat meille, että kolmantena päivänä Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta tapahtui suuri maanjäristys. Kivi vieritettiin pois haudan suulta. Muutamat naiset, joiden joukossa oli Kristuksen hartaimpia seuraajia, tulivat haudalle mukanaan yrttejä eivätkä ”löytäneet Herran Jeesuksen ruumista”.
Enkelit ilmestyivät heille ja sanoivat vain: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.” (Luuk. 24:3–6.) Historiassa ei ole mitään tämän järisyttävän ilmoituksen veroista: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”
Herran ylösnousemuksen todellisuus perustuu monien luotettavien todistajien vakuutuksiin. Ylösnoussut Herra ilmestyi muutamille naisille, kahdelle opetuslapselle tiellä Emmaukseen, Pietarille, apostoleille ja ”sen jälkeen”, kuten Paavali kertoi, ”hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle – –. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi [Paavalillekin].” (1. Kor. 15:6, 8.) – –
Yhtenä Hänen myöhempien aikojen todistajistaan minä todistan, että Hän elää tänä päivänä. Hän on ylösnoussut Olento. Hän on Vapahtajamme, Herramme, itse Jumalan Poika. Todistan, että Hän tulee jälleen kirkastettuna, ylösnousseena Herranamme. Se päivä ei ole kaukana. Kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan Vapahtajana ja Herrana, Hänen kirjaimellinen ylösnousemuksensa merkitsee sitä, että elämä ei lopu kuolemaan, sillä Hän lupasi: ”Sillä minä elän ja tekin tulette elämään” (Joh. 14:19).14
Hänellä yksin oli ylösnousemuksen voima. Ja niin kolmantena päivänä hautaamisestaan Hän tuli esiin haudasta elävänä ja näyttäytyi monille. – – Yhtenä niistä, jotka on kutsuttu [Hänen] erityisiksi todistajikseen tänä aikana, minä todistan teille, että Hän elää. Hän elää, ja Hänellä on ylösnoussut ruumis. Ei ole mitään totuutta tai tosiasiaa, josta olen vakuuttuneempi tai varmempi kuin se totuus, että Herramme on kirjaimellisesti noussut kuolleista.15
3
Meidän täytyy olla urhoollisia todistuksessamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Todistus Jeesuksen Kristuksen ja Hänen kirkkonsa jumalallisuudesta on mitä kallisarvoisin siunaus, ja se on kirkon jokaisen jäsenen ulottuvilla. Todistus on yksi niitä harvoja asioita, jotka voimme viedä mukanamme lähtiessämme tästä elämästä.
Todistus Jeesuksesta merkitsee Pyhän Hengen kautta saatua tietoa Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta tehtävästä.
Todistus Jeesuksesta merkitsee tietoa meidän Herramme syntymän jumalallisuudesta – siitä, että Hän on todellakin ainosyntyinen Poika lihassa.
Todistus Jeesuksesta merkitsee tietoa siitä, että Hän oli luvattu Messias ja että Hän ihmisten joukossa vaeltaessaan teki monia voimallisia ihmetekoja.
Todistus Jeesuksesta merkitsee tietoa siitä, että lait, jotka Hän sääti oppinaan, ovat todet, ja sitä, että noudatamme näitä lakeja ja toimituksia.
Todistus Jeesuksesta merkitsee tietoa siitä, että Hän otti vapaaehtoisesti päällensä kaikkien ihmisten synnit Getsemanen puutarhassa, mikä sai Hänet kärsimään sekä ruumiissa että hengessä ja vuotamaan verta jokaisesta huokosesta. Kaiken tämän Hän teki, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä, jos me teemme parannuksen. (Ks. OL 19:16, 18.)
Todistus Jeesuksesta merkitsee tietoa siitä, että Hän astui voitokkaana esiin haudasta fyysisessä, ylösnousseessa ruumiissa. Ja koska Hän elää, kaikki ihmiset saavat elää.
Todistus Jeesuksesta merkitsee tietoa siitä, että Isä Jumala ja Jeesus Kristus ilmestyivät todella profeetta Joseph Smithille pannakseen alulle Hänen evankeliuminsa uuden taloudenhoitokauden, niin että pelastusta voitaisiin saarnata kaikille kansakunnille ennen Hänen tulemistaan.
Todistus Jeesuksesta merkitsee tietoa siitä, että se kirkko, jonka Hän perusti ajan keskipäivänä ja palautti meidän aikanamme, on, kuten Herra on julistanut, ainoa tosi ja elävä kirkko koko maan päällä (ks. OL 1:30).
Tällainen todistus on hyvin tärkeä. Mutta vielä tärkeämpää on se, että olemme urhoollisia todistuksessamme.
Todistus Jeesuksesta merkitsee sitä, että tunnustamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisen palvelustehtävän, otamme vastaan Hänen evankeliuminsa ja teemme Hänen tekojaan. Se merkitsee myös sitä, että tunnustamme Joseph Smithin ja hänen seuraajiensa profeetallisen tehtävän ja noudatamme heidän neuvojaan. Jeesus sanoikin: ”Olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama” (OL 1:38).
Herra sanoi Joseph Smithille niistä, jotka tulevat lopulta saamaan selestisen valtakunnan siunaukset:
”He ovat niitä, jotka ottivat vastaan todistuksen Jeesuksesta ja uskoivat hänen nimeensä ja jotka kastettiin samalla tavalla kuin hänet haudattiin, haudattiin veteen hänen nimeensä, ja tämä käskyn mukaan, jonka hän on antanut” (OL 76:51).
Nämä ovat niitä, jotka ovat urhoollisia todistuksessaan Jeesuksesta, jotka – kuten Herra on julistanut – ”voittavat uskon kautta ja jotka sinetöi lupauksen Pyhä Henki, jonka Isä vuodattaa kaikkien niiden päälle, jotka ovat vanhurskaita ja uskollisia” (OL 76:53).16
4
Usko Jeesukseen Kristukseen koostuu siitä, että luottaa täysin Häneen ja noudattaa Hänen opetuksiaan.
Meidän uskontomme perusperiaate on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Miksi on tarkoituksenmukaista, että me kohdistamme luottamuksemme, toivomme ja turvamme yhteen ainoaan olentoon? Miksi usko Häneen on niin välttämätöntä mielenrauhalle tässä elämässä ja toivolle tulevassa maailmassa?
Siitä, miten vastaamme näihin kysymyksiin, riippuu se, otammeko me tulevaisuuden vastaan rohkeasti, toiveikkaasti ja optimistisesti vai peläten, ahdistuneesti ja pessimistisesti.
Minun sanomani ja todistukseni on tämä: Vain Jeesus Kristus on ainutlaatuisella tavalla sovelias antamaan sitä toivoa, luottamusta ja voimaa, jota me tarvitsemme voittaaksemme maailman ja noustaksemme inhimillisten puutteidemme yläpuolelle. Jotta voisimme tehdä niin, meidän tulee kiinnittää uskomme Häneen ja elää Hänen lakiensa ja opetustensa mukaan. – –
Usko Häneen on enemmän kuin sen myöntämistä, että Hän elää. Se on muuta kuin uskon tunnustamista.
Usko Jeesukseen Kristukseen koostuu täydellisestä turvautumisesta Häneen. Jumalana Hänellä on kaikki valta, tieto ja rakkaus. Ei ole mitään inhimillistä ongelmaa, jota Hän ei pystyisi ratkaisemaan. Koska Hän laskeutui kaiken alapuolelle (ks. OL 122:8), Hän osaa auttaa meitä nousemaan jokapäiväisten vaikeuksiemme yläpuolelle.
Usko Häneen merkitsee uskoa siihen, että vaikka me emme ymmärräkään kaikkea, Hän ymmärtää. Siksi meidän tulee katsoa Häneen jokaisessa ajatuksessa epäilemättä ja pelkäämättä (ks. OL 6:36).
Usko Häneen merkitsee luottamista siihen, että Hänellä on kaikki valta kaikkiin ihmisiin ja kaikkiin kansoihin. Ei ole mitään pahaa, jota Hän ei voisi lopettaa. Kaikki on Hänen käsissään. Tämä maapallo on Hänelle oikeutetusti kuuluvaa valtapiiriä. Silti Hän sallii pahuutta, jotta me voimme valita hyvän ja pahan välillä.
Hänen evankeliuminsa on täydellinen lääke kaikkiin inhimillisiin ongelmiin ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Mutta Hänen evankeliuminsa voi vaikuttaa vain siten, että me noudatamme sitä elämässämme. Siksi meidän täytyy kestitä itseämme ”Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).
Ellemme tee Hänen opetustensa mukaan, me emme osoita uskoa Häneen.
Ajatelkaa, kuinka erilainen tämä maailma olisi, jos koko ihmiskunta tekisi niin kuin Hän sanoo: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. – – Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37, 39.)
Mitä siis on vastattava kysymykseen: ”Mitä niille ongelmille ja vaikeuksille voidaan tehdä, joiden kanssa yksittäiset ihmiset, yhteisöt ja kansat nykyisin kamppailevat?” Hän on antanut tämän yksinkertaisen vastauksen:
”Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän on luonut kaiken sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että ihminen ei käsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää. – –
Uskokaa, että teidän täytyy tehdä parannus synneistänne ja hylätä ne ja nöyrtyä Jumalan edessä, ja pyytäkää vilpittömin sydämin, että hän antaa teille anteeksi; ja nyt, jos uskotte kaiken tämän, katsokaa että teette sen.” (Moos. 4:9–10, kursivointi lisätty.)17
”Lähtekää minun mukaani” (Mark. 1:17).
5
Me olemme siunatuimpia ja onnellisimpia pyrkiessämme olemaan Jeesuksen Kristuksen kaltaisia.
Yksi tämän elämän tarkoitus on se, että meitä koetellaan, jotta nähtäisiin, teemmekö me kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, käskee meidän tehdä (ks. Abr. 3:25). Lyhyesti sanottuna meidän tulee oppia tietämään Herran tahto ja tehdä se. Meidän tulee seurata Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja olla Hänen kaltaisiaan.
Elämän keskeisen kysymyksen pitäisi olla se, jonka Paavali esitti: ”Herra, mitä tahdot minun tekevän?” (Acts 9:6; ks. myös Ap. t. 9:6, vuoden 1776 suomennos). – –
Me tarvitsemme enemmän Kristuksen miehiä ja naisia, jotka muistavat Hänet aina ja pitävät Hänen käskynsä, jotka Hän on antanut heille. Paras menestyksen mitta on se, kuinka tarkoin me pystymme joka hetki seuraamaan Hänen jalanjälkiään.18
Jotkut ihmiset ovat valmiit kuolemaan uskonsa vuoksi mutta eivät ole valmiita elämään täysin sen mukaan. Kristus sekä eli että kuoli meidän vuoksemme. Seuraamalla Hänen jalanjälkiään ja Hänen sovituksensa kautta me voimme saada lahjoista suurimman – iankaikkisen elämän, joka on sellaista elämää, jota elää suuri Iankaikkinen, meidän taivaallinen Isämme.
Kristus esitti kysymyksen: ”Millaisia miehiä [meidän] siis tulee olla?” Sitten Hän vastasi sanomalla, että meidän tulee olla sellaisia kuin Hän on. (3. Nefi 27:27.)
Suurin ja siunatuin ja onnellisin on se ihminen, jonka elämä on lähinnä Kristuksen esikuvaa. Tällä ei ole mitään tekemistä maallisen rikkauden, vallan tai arvoaseman kanssa. Suuruuden, siunauksen ja onnen ainoa todellinen mitta on se, kuinka lähelle Mestarimme Jeesuksen Kristuksen kaltaisuutta me pääsemme. Hän on oikea tie, täydellinen totuus ja yltäkylläinen elämä. – –
Jokaista elämämme ajatusta ja tekoa koskettavan pysyvän ja useimmiten toistuvan ajatuksen tulisi olla: ”Herra, mitä tahdot minun tekevän?” (Acts 9:6; ks. myös Ap. t. 9:6, vuoden 1776 suomennos.) Vastaus tähän kysymykseen tulee vain Kristuksen valon ja Pyhän Hengen kautta. Onnekkaita ovat ne, jotka elävät niin, että heidän olemuksensa on täynnä molempia. – –
Ottaen huomioon kaiken sen, mitä [Jeesus Kristus] on tehnyt ja tekee meidän hyväksemme, on jotakin, mitä me puolestamme voimme antaa Hänelle.
Kristuksen suuri lahja meille oli Hänen elämänsä ja uhrinsa. Eikö se myös voisi olla meidän pieni lahjamme Hänelle – meidän elämämme ja uhrimme, ei vain nyt vaan myös tulevaisuudessa?19
Kristusta seuraavat ihmiset ovat palavia Kristuksessa. – – Heidän tahtonsa sulautuu Hänen tahtoonsa (ks. Joh. 5:30). He tekevät aina sitä, mikä on Herran mielen mukaista (ks. Joh. 8:29). He eivät ole ainoastaan valmiit kuolemaan Herran tähden vaan, mikä vielä tärkeämpää, he ovat valmiit elämään Hänen tähtensä.
Kun menette heidän kotiinsa, niin seinillä olevat kuvat, hyllyissä olevat kirjat, ilmassa soiva musiikki, heidän sanansa ja tekonsa ilmaisevat heidän olevan kristittyjä. He ovat Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla (ks. Moosia 18:9). Heillä on Kristus mielessään, sillä he katsovat Häneen kaikissa ajatuksissaan (ks. OL 6:36). Heillä on Kristus sydämessään, sillä heidän kiintymyksensä kohdistuu Häneen ikuisesti (ks. Alma 37:36).
Melkein joka viikko he nauttivat sakramentin ja todistavat uudelleen iankaikkiselle Isälleen, että he ovat halukkaita ottamaan Hänen Poikansa nimen päällensä, muistamaan Hänet aina ja pitämään Hänen käskynsä (ks. Moroni 4:3).
Mormonin kirjan sanoin he ”[kestitsevät itseään] Kristuksen sanoilla” (2. Nefi 32:3), ”[puhuvat] Kristuksesta” (2. Nefi 25:26), ”[riemuitsevat] Kristuksessa” (2. Nefi 25:26), heidät ”on tehty eläviksi Kristuksessa” (2. Nefi 25:25) ja he riemuitsevat Jeesuksestaan (ks. 2. Nefi 33:6). Lyhyesti sanottuna he kadottavat itsensä Herrassa ja löytävät iankaikkisen elämän (ks. Luuk. 17:33).20
Opiskelu- ja opetusehdotuksia
Kysymyksiä
-
Presidentti Benson opetti, että vaikka emme pystykään täysin ymmärtämään, kuinka Vapahtaja suoritti sovituksen, me voimme ymmärtää, miksi Hän teki sen (ks. osa 1). Millä tavoin tämä ymmärrys vaikuttaa elämääsi?
-
Kun tutkit osaa 2, mieti Vapahtajan ylösnousemuksen vaikutusta. Kuinka Hänen ylösnousemuksensa vaikuttaa omaan elämääsi?
-
Mistähän syystä todistus Jeesuksesta Kristuksesta on ”mitä kallisarvoisin siunaus”? (Ks. osa 3.) Mitä sinulle tarkoittaa olla urhoollinen todistuksessasi Vapahtajasta?
-
Pohdi presidentti Bensonin sanoja uskosta Jeesukseen Kristukseen (ks. osa 4). Millä tavoin tämä kuvaus uskosta Kristukseen on ”enemmän kuin sen myöntämistä, että Hän elää”?
-
Presidentti Benson sanoi, että ihmiset, jotka seuraavat Kristusta, ovat valmiit kuolemaan Herran tähden ja, mikä vielä tärkeämpää, he ovat valmiit elämään Hänen tähtensä (ks. osa 5). Mitä sinulle tarkoittaa se, että elää Vapahtajan tähden?
Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia
Joh. 10:17–18; 2. Nefi 9:20–24; 31:20–21; Moosia 16:6–11; 3. Nefi 27:20–22; Moroni 7:33; OL 19:1–3, 16–19; 76:22–24; UK 3
Tutkimisen avuksi
”Tuntiessasi iloa, jonka evankeliumin ymmärtäminen tuo tullessaan, haluat soveltaa oppimaasi käytäntöön. Pyri elämään sopusoinnussa ymmärryksesi kanssa. Kun teet niin, uskosi, tietosi ja todistuksesi vahvistuvat.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 19.)