Kirkon hallinto

Jeesus Kristus on kirkon päämies. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon tehtävä on auttaa kaikkia ihmisiä tulemaan Hänen luokseen (ks. Moroni 10:32). Tämän tehtävän täyttämiseksi kirkko on järjestetty Herran ilmoittaman mallin mukaan pyhien tekemiseksi ”täysin valmiiksi palveluksen työhön – – kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa” (Ef. 4:12–13, vuoden 1938 suomennos; ks. myös jae 11). Seuraava yleiskatsaus sisältää yhteenvedon kirkon organisaatiosta.

Koti ja perhe

Perhe on kirkon perusyksikkö, ja koti on tärkein paikka oppia evankeliumia. Mikään muu organisaatio ei voi korvata perhettä. Kirkon jatkuvasti kasvaessakin sen tarkoituksena tulee aina olemaan perheen ja yksilön vahvistaminen heidän pyrkimyksissään elää evankeliumin mukaan.

Yleishallinto

Herra johdattaa liittokansaansa nykyaikana kirkon presidentin kautta, jota me tuemme profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana. Kirkon presidentti johtaa koko kirkkoa. Hän ja hänen neuvonantajansa, jotka myös ovat profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, muodostavat ensimmäisen presidenttikunnan koorumin.

Myös kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ovat profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia. Yhdessä ensimmäisen presidenttikunnan jäsenten kanssa he ovat Kristuksen nimen erityisiä todistajia koko maailmassa (ks. OL 107:23). He toimivat ensimmäisen presidenttikunnan johdolla vahvistaen kirkkoa ja johtaen sen ”kaikkia asioita kaikkien kansakuntien keskuudessa” (OL 107:33). He avaavat oven kansakunnille ”julistamalla Jeesuksen Kristuksen evankeliumia” (OL 107:35).

Seitsemänkymmenen koorumien jäsenet kutsutaan julistamaan evankeliumia ja vahvistamaan kirkkoa. He toimivat kahdentoista apostolin ja niiden seitsemän veljen johdolla, jotka on kutsuttu palvelemaan seitsemänkymmenen johtokunnan jäseninä. Seitsemänkymmenen ensimmäisen ja toisen koorumin jäsenet nimitetään johtaviksi auktoriteeteiksi, ja heidät voidaan kutsua palvelemaan missä tahansa.

Johtava piispakunta on Aaronin pappeuden johtokunta kaikkialla kirkossa. Johtava piispa ja hänen neuvonantajansa palvelevat ensimmäisen presidenttikunnan johdolla kirkon ajallisissa asioissa.

Nuorilla Miehillä, Apuyhdistyksellä, Nuorilla Naisilla, Alkeisyhdistyksellä ja pyhäkoululla on kullakin koko kirkon tasolla johtokuntansa ohjaamassa ja johtamassa.

Vyöhykkeen hallinto

Vyöhyke on kirkon suurin maantieteellinen yksikkö. Ensimmäinen presidenttikunta nimittää seitsemänkymmenen johtokunnan johtamaan suoraan eräitä valittuja kirkon vyöhykkeitä kahdentoista apostolin koorumin johdolla. Muiden kirkon vyöhykkeiden johtoon ensimmäinen presidenttikunta nimittää vyöhykkeen johtokunnan. Vyöhykkeen johtokunta koostuu vyöhykkeenjohtajasta, joka nimitetään yleensä seitsemänkymmenen ensimmäisestä tai toisesta koorumista, ja kahdesta neuvonantajasta, jotka voidaan nimittää mistä seitsemänkymmenen koorumista tahansa. Vyöhykkeen johtokunta palvelee ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista koorumin ja seitsemänkymmenen johtokunnan johdolla.

Jotkut veljet asetetaan seitsenkymmenen virkaan, mutta he eivät palvele johtavina auktoriteetteina. Heitä kutsutaan vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmeniksi, ja heidät nimitetään muihin kuin seitsemänkymmenen ensimmäiseen tai toiseen koorumiin maantieteellisen alueen mukaan. Heidän toimivaltansa rajoittuu sille yleiselle alueelle, jolla he asuvat. Jotkut vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmenet palvelevat vyöhykkeiden johtokunnissa.

Paikallishallinto

Seurakunnat. Kirkon jäsenet on järjestetty seurakunniksi, jotka kokoontuvat usein yhteen kehittyäkseen hengellisesti ja sosiaalisesti. Suuria seurakuntia kutsutaan vaarnaseurakunniksi. Kunkin vaarnaseurakunnan johdossa on piispa ja hänen apunaan kaksi neuvonantajaa.

Pieniä seurakuntia kutsutaan lähetysseurakunniksi. Kunkin lähetysseurakunnan johdossa on seurakunnanjohtaja ja hänen apunaan kaksi neuvonantajaa. Lähetysseurakunta voidaan perustaa, kun seudulla asuu ainakin kaksi jäsenperhettä ja ainakin yksi jäsenistä on kelvollinen Melkisedekin pappeuden haltija tai kelvollinen pappi Aaronin pappeudessa. Lähetysseurakunnan perustaa ja sitä valvoo vaarnan johtokunta, lähetyshallitus tai piirin johtokunta. Lähetysseurakunta voi kehittyä vaarnaseurakunnaksi, jos se sijaitsee vaarnassa.

Kullakin seurakunnalla on määrätty maantieteellinen alue. Seurakunnan eri organisaatiot edistävät Herran työtä: ylipappien ryhmät, vanhinten koorumit, Apuyhdistys 18 vuotta täyttäneille naisille, Aaronin pappeuden koorumit 12–17-vuotiaille nuorille miehille, Nuorten Naisten ohjelma 12–17-vuotiaille nuorille naisille, Alkeisyhdistys 11⁄2–11-vuotiaille lapsille ja pyhäkoulu kaikille 12 täyttäneille kirkon jäsenille. Kullakin näistä organisaatioista on tärkeä tehtävä evankeliumin opettamisessa, palvelemisessa ja vanhempien tukemisessa heidän pyhässä velvollisuudessaan auttaa lapsiaan kääntymään Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Nämä organisaatiot tekevät myös yhdessä työtä auttaen jäseniä kertomaan evankeliumista muille ihmisille.

Vaarnat, lähetyskentät ja piirit. Useimmat maantieteelliset alueet, joilla kirkko on järjestetty, on jaettu vaarnoiksi. Termi vaarna on peräisin profeetta Jesajalta, joka profetoi, että myöhempien aikojen kirkko tulisi olemaan kuin teltta, jota vaarnat tukevat (ks. Jes. 33:20; 54:2). Vaarnassa on tavallisesti 5–12 vaarna- tai lähetysseurakuntaa. Kunkin vaarnan johdossa on vaarnanjohtaja ja hänen apunaan kaksi neuvonantajaa. Vaarnanjohtajat raportoivat seitsemänkymmenen johtokunnalle tai vyöhykkeen johtokunnalle ja toimivat niiden johdolla.

Lähetyskenttä on kirkon yksikkö, joka kattaa tavallisesi paljon suuremman alueen kuin vaarna. Kunkin lähetyskentän johdossa on lähetysjohtaja ja hänen apunaan kaksi neuvonantajaa. Lähetysjohtajat ovat suoraan tilivelvollisia johtaville auktoriteeteille.

Samoin kuin lähetysseurakunta on pienempi versio vaarnaseurakunnasta, samoin piiri on pienempi versio vaarnasta. Piiri perustetaan, kun jollakin alueella on riittävästi lähetysseurakuntia, niin että yhteydenpito on vaivatonta ja matkustaminen piirin kokouksiin on tarkoituksenmukaista. Sitä johtamaan kutsutaan piirinjohtaja ja hänelle avuksi kaksi neuvonantajaa. Piirinjohtaja raportoi lähetyshallitukselle. Piiri voi kehittyä vaarnaksi.

Yksinäisten jäsenten ohjelmat. Monet kirkon jäsenet eivät ole milloinkaan olleet naimisissa tai ovat eronneet tai jääneet leskiksi. Nämä jäsenet muodostavat kaksi ryhmää: nuoret yksinäiset aikuiset (18–30-vuotiaat) ja yksinäiset aikuiset (31 vuotta täyttäneet).

Nuorille yksinäisille aikuisille ja yksinäisille aikuisille ei ole olemassa koko kirkon kattavaa ohjelmaa. Sen sijaan, kun jollakin alueella asuu riittävästi yksinäisiä jäseniä, paikallisia pappeusjohtajia kannustetaan kutsumaan yksinäisten jäsenten edustajia, jotka toimivat heidän johdollaan. Yksinäisten jäsenten edustajat suunnittelevat esimerkiksi sellaista toimintaa kuin tanssi, palveluprojektit ja takkavalkeaillat. Nämä toiminnat antavat yksinäisille jäsenille mahdollisuuksia tavata ja vahvistaa toisiaan. Yksinäisiä jäseniä kannustetaan myös kokoontumaan säännöllisesti pappeusjohtajiensa kanssa ja keskustelemaan heidän kanssaan tarpeistaan ja mahdollisuuksistaan hengelliseen kasvuun ja palvelemiseen.

Lisäviite: OL 107.

Katso myös Apuyhdistys; Pappeus.