Sota

Herra on sanonut, että viimeisinä aikoina ”kuullaan sodista ja sotahuhuja, ja koko maa on levottomuuden vallassa, ja ihmisten sydämet pettävät heidät” (OL 45:26).

Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet olemme rauhan kansaa. Me seuraamme Vapahtajaa, joka on Rauhan Ruhtinas. Odotamme Hänen tuhatvuotista hallituskauttaan, jolloin sodat päättyvät ja rauha palautetaan maan päälle (ks. Jes. 2:4). Käsitämme kuitenkin, että tässä maailmassa maiden johtajat lähettävät toisinaan sotilaita sotaan puolustamaan kansakuntaansa ja ihanteitaan.

Asevoimissa palvelevien myöhempien aikojen pyhien ei tarvitse tuntea epätietoisuutta isänmaansa ja Jumalansa välillä. Kirkossa ”me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia” (UK 12). Asepalvelu osoittaa omistautumista tälle periaatteelle.

Jos myöhempien aikojen pyhiä kutsutaan lähtemään taisteluun, he voivat katsoa esimerkkiä sotapäällikkö Moronista, suuresta sotilasjohtajasta Mormonin kirjassa. Vaikka hän oli voimakas soturi, hän ei ”nauttinut verenvuodatuksesta” (Alma 48:11). Hän oli ”luja Kristuksen uskossa” ja hänen ainoa syynsä taistelemiseen oli puolustaa ”kansaansa, oikeuksiaan ja maataan ja uskontoaan” (Alma 48:13). Jos myöhempien aikojen pyhien täytyy lähteä sotaan, heidän tulisi lähteä totuuden ja vanhurskauden hengessä haluten tehdä hyvää. Heidän tulisi lähteä rakkaus sydämessään kaikkia Jumalan lapsia, myös vastapuolella olevia, kohtaan. Jos he sitten joutuvat vuodattamaan toisen ihmisen verta, heidän tekoaan ei lueta synniksi.

Katso myös Hallitusvalta ja laki; Rauha.