Melkisedekin pappeus

”Kirkossa on kaksi pappeutta, nimittäin Melkisedekin ja Aaronin” (OL 107:1). Niistä suurempi on Melkisedekin pappeus, joka on ”Jumalan Pojan järjestyksen mukaan” (OL 107:3). Sillä ”on oikeus johtaa, ja sillä on voima ja valtuus kaikkiin virkoihin kirkossa” (OL 107:8). Se myös ”pitää hallussaan kaikkien kirkon hengellisten siunausten avaimia” (OL 107:18). Sille on annettu nimi suuren ylipapin mukaan, joka eli profeetta Abrahamin aikana (ks. OL 107:2–4; ks. myös Alma 13:14–19).

Kirkon johtajat ohjaavat kirkkoa ja johtavat evankeliumin saarnaamista kautta maailman Melkisedekin pappeuden valtuudella. Melkisedekin pappeuden ”toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima” (OL 84:20).

Tämä suurempi pappeus annettiin Aadamille, ja se on ollut maan päällä aina kun Herra on ilmoittanut evankeliuminsa. Se otettiin pois maan päältä suuren luopumuksen aikana, mutta se palautettiin toukokuussa 1829, kun apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat sen Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle.

Melkisedekin pappeuden virat ovat apostoli, seitsenkymmen, patriarkka, ylipappi ja vanhin. Ylipappeuden presidentti on kirkon presidentti (ks. OL 107:64–66).

Kirkossa miehen täytyy olla kelvollinen saamaan Melkisedekin pappeus, jotta hän voi saada temppeliendaumentin ja jotta hänet voidaan sinetöidä perheeseensä iankaikkisuudeksi. Hänellä on valtuus voidella ja siunata sairaita ja antaa erityisiä siunauksia perheenjäsenille ja muille. Johtavien pappeusjohtajien valtuutuksella hän voi antaa Pyhän Hengen lahjan ja asettaa toisia kelvollisia miehiä Aaronin ja Melkisedekin pappeuden virkoihin.

Kun mies saa Melkisedekin pappeuden, hän tekee pappeuden valan ja liiton. Hän tekee liiton, että hän on uskollinen, pitää kunniassa kutsumuksensa, ”ottaa tunnollisesti varteen iankaikkisen elämän sanat” ja ”elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Henki pyhittää ne, jotka pitävät tämän liiton, ja he saavat kaiken, ”mitä minun Isälläni on” (ks. OL 84:33–44).

Katso myös Aaronin pappeus; Pappeus.