Pappeus

Pappeus on Jumalan iankaikkinen voima ja valtuus. Pappeuden kautta Jumala loi taivaat ja maan ja hallitsee niitä. Tällä voimalla Hän lunastaa ja korottaa lapsensa toteuttaen ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän” (Moos. 1:39).

Miehille maan päällä annettu pappeuden valtuus

Jumala antaa pappeuden valtuuden kirkon kelvollisille miespuolisille jäsenille, niin että he voivat toimia Hänen nimessään Hänen lastensa pelastukseksi. Pappeudenhaltijat voidaan valtuuttaa saarnaamaan evankeliumia, suorittamaan pelastavia toimituksia ja hallitsemaan Jumalan valtakuntaa maan päällä.

Kirkon miespuoliset jäsenet voivat aloittaa pappeuspalvelunsa, kun he täyttävät 12 vuotta. Aluksi he saavat Aaronin pappeuden, ja myöhemmin he voivat tulla kelvollisiksi saamaan Melkisedekin pappeuden. Elämänsä eri vaiheissa ja valmistautuessaan saamaan eri tehtäviä heillä on eri virkoja pappeudessa, kuten diakonin, opettajan tai papin virka Aaronin pappeudessa ja vanhimman tai ylipapin virka Melkisedekin pappeudessa. (Katso yksityiskohtaisia tietoja Aaronin ja Melkisedekin pappeudesta sivuilta 3–4 ja 97–98.)

Jotta kirkon miespuolisella jäsenellä olisi pappeus, valtuutetun pappeudenhaltijan täytyy antaa se hänelle ja asettaa hänet johonkin virkaan tuossa pappeudessa (ks. Hepr. 5:4; OL 42:11; UK 5).

Vaikka pappeuden valtuus annetaan vain kirkon kelvollisille miespuolisille jäsenille, pappeuden siunaukset ovat kaikkien saatavilla – miesten, naisten ja lasten. Meille kaikille on hyötyä vanhurskaasta pappeusjohdosta, ja meillä kaikilla on etuoikeus saada pappeuden pelastavat toimitukset.

Pappeus ja perhe

Tärkeintä pappeuden käyttöä on sen käyttö perheessä. Kirkon jokaisen aviomiehen ja isän tulisi pyrkiä olemaan kelvollinen Melkisedekin pappeuden haltija. Yhdenvertaisena kumppanina vaimonsa kanssa hän johtaa vanhurskaasti ja rakastavasti palvellen perheen hengellisenä johtajana. Hän johtaa perhettä säännöllisesti rukouksessa, pyhien kirjoitusten tutkimisessa ja perheillassa. Hän toimii vaimonsa kanssa opettaakseen lapsiaan ja auttaakseen heitä valmistautumaan saamaan pelastavat toimitukset (ks. OL 68:25–28). Hän antaa pappeuden siunauksia ohjeeksi, parannukseksi ja lohduksi.

Monien jäsenten kodeissa ei ole uskollisia Melkisedekin pappeuden haltijoita. Kaikki kirkon jäsenet voivat kuitenkin nauttia elämässään pappeuden voiman siunauksista kotiopettajien ja pappeusjohtajien palvelun kautta.

Pappeuskoorumit

Pappeuskoorumi on järjestetty ryhmä veljiä, joilla on sama pappeusvirka. Koorumien ensisijaisena tarkoituksena on palvella muita, vahvistaa ykseyttä ja veljeyttä sekä opettaa toisiaan opeissa, periaatteissa ja tehtävissä.

Koorumeita on kirkon organisaation kaikilla tasoilla. Kirkon presidentti ja hänen neuvonantajansa muodostavat ensimmäisen presidenttikunnan koorumin. Myös kaksitoista apostolia muodostavat koorumin. Seitsenkymmenet, sekä johtavat auktoriteetit että vyöhykevaltuutetut, on järjestetty koorumeiksi. Jokainen vaarnanjohtaja johtaa ylipappien koorumia, joka koostuu vaarnan kaikista ylipapeista. Jokaisessa seurakunnassa on yleensä vanhinten, pappien, opettajien ja diakonien koorumit. Vaarnaseurakunnissa myös ylipapit järjestetään, ja he palvelevat ylipappien ryhmissä.

Kotiopetus

Siitä lähtien kun pappeudenhaltijat asetetaan opettajan virkaan, heillä on mahdollisuus ja velvollisuus palvella kotiopettajina. Näin he pyrkivät täyttämään tehtävänsä ”valvoa aina seurakuntaa ja olla sen kanssa ja vahvistaa sitä” (OL 20:53).

Kotiopettajilla on pyhä tehtävä olla kirkon ensimmäinen avun lähde yksityisille jäsenille ja perheille. He käyvät heille määrättyjen jäsenten luona ainakin kerran kuukaudessa. Palvellessaan heille määrättyjä jäseniä ja käydessään heidän luonaan he tukevat vanhempia näiden velvollisuudessa opettaa evankeliumia jokaiselle perheenjäsenelle, vaalivat ystävyyttä ja auttavat jäseniä valmistautumaan saamaan temppelitoimitukset ja elämään kelvollisina saamaan evankeliumin siunauksia.

Seurakuntien johtohenkilöt huolehtivat siitä, että jokaiselle perheelle tai yksityiselle jäsenelle määrätään kotiopettajat. He seuraavat tilannetta kotiopettajien kanssa auttaen täyttämään kunkin jäsenen hengellisiä ja ajallisia tarpeita.

Pappeuden avaimet

Pappeuden valtuuden käyttöä johtavat kirkossa ne, joilla on pappeuden avaimet (ks. OL 65:2; 124:123). Niillä, joilla on pappeuden avaimet, on oikeus johtaa kirkkoa toimipiirissään. Esimerkiksi piispalla on pappeuden avaimet, joilla hän voi johtaa seurakuntaansa. Siksi kastajan täytyy saada valtuutus piispalta, kun joku lapsi tuossa seurakunnassa on valmis ottamaan kasteen.

Jeesuksella Kristuksella on kaikki pappeuden avaimet. Hän on antanut apostoleilleen Hänen kirkkonsa hallitsemisessa tarvittavat avaimet. Vain virkaiältään vanhin apostoli, kirkon presidentti, voi käyttää (tai antaa toiselle henkilölle valtuuden käyttää) näitä avaimia koko kirkon hallitsemiseksi (ks. OL 43:1–4; 81:2; 132:7).

Kirkon presidentti antaa pappeuden avaimia muille pappeusjohtajille, niin että he voivat johtaa heille kuuluvilla vastuualueilla. Pappeuden avaimia suodaan temppelien esimiehille, lähetysjohtajille, vaarnan- ja piirinjohtajille, piispoille, seurakunnanjohtajille ja koorumien johtajille. Henkilö, joka palvelee jossakin näistä tehtävistä, pitää hallussaan avaimia ainoastaan siihen asti, kun hänet vapautetaan. Neuvonantajat eivät saa avaimia, mutta kutsumisen ja tehtävänannon myötä he saavat valtuutta ja vastuuta.

Pappeuden käyttäminen vanhurskaasti

Jos olet pappeudenhaltija, muista, että pappeuden pitäisi olla osa sinua kaiken aikaa ja kaikissa olosuhteissa. Se ei ole kuin viitta, jonka voit ottaa yllesi ja riisua halusi mukaan. Mihin tahansa pappeuden virkaan asettaminen merkitsee kutsua elinikäiseen palvelukseen lupauksin, että Herra tekee sinut kykeneväksi tekemään työtään uskollisuutesi mukaan.

Sinun täytyy olla kelvollinen saadaksesi pappeuden voiman ja käyttääksesi sitä. Puhumasi sanat ja jokapäiväinen käyttäytymisesi vaikuttavat kykyysi palvella. Julkisen käyttäytymisesi täytyy olla moitteetonta. Yksityinen käyttäytymisesi on sitäkin tärkeämpää. Herra julisti profeetta Joseph Smithin kautta, ”että pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin ja ettei taivaan voimia voida hallita eikä käyttää muuten kuin vanhurskauden periaatteiden mukaan” (OL 121:36). Hän varoitti pappeudenhaltijoita:

”Kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pappeuden eli valtuuden loppu. Katso, ennen kuin hän aavistaakaan, hän on jäänyt itsekseen.” (OL 121:37–38.)

Et voi pitää kiinni mistään voimasta etkä vaikutuksesta pappeudessa muutoin kuin ”taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella, ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sielua suuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä”. Jos ”Pyhä Henki kehottaa” sinua nuhtelemaan jotakuta, osoita ”sen jälkeen suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota olet nuhdellut, jottei hän pidä sinua vihollisenaan; jotta hän tietäisi, että sinun uskollisuutesi on vahvempi kuin kuoleman siteet” (OL 121:41–44).

Kun käytät pappeutta vanhurskaudessa ja rakkaudessa, saat iloa palvelemisesta välineenä Herran käsissä. Hän sanoi:

”Edelleen sisimpäsi olkoon täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä ja uskon huonekuntaa kohtaan, ja hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä ja pappeuden oppi laskeutuu sieluusi kuin kaste taivaasta.

Pyhä Henki on kumppanisi alati ja valtikkasi muuttumaton vanhurskauden ja totuuden valtikka; ja sinun herruutesi on oleva ikuinen herruus, ja ilman pakkoa se virtaa sinulle aina ja ikuisesti.” (OL 121:45–46.)

Lisäviitteitä: Joh. 15:16; Ap. t. 8:14–20; Jaak. 5:14–15; OL 13; 20; 84; 107; JS–H 68–73.

Katso myös Aaronin pappeus; Evankeliumin palauttaminen; Kirkon hallinto; Melkisedekin pappeus; Toimitukset.