Ikävä mummia ja ukkia
Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.
Miten Zoe saattoi kaivata ihmisiä, joita hän ei ollut koskaan tavannut?
”Lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen” (Oppi ja liitot 2:2).
Zoe haukkasi pikkuleipäänsä. ”Nam.”
”Nämä maistuvat ihan samalta kuin mummin kuuluisat pikkuleivät”, Zoen isoveli Zach sanoi. ”Hänen pikkuleipänsä olivat maailman parhaita!”
Isän vanhemmat olivat kuolleet ennen Zoen syntymää. Hänen isoveljensä ja -siskonsa sekä serkkunsa puhuivat mummista ja ukista jatkuvasti.
”Mummisi oli loistava leipuri”, isä sanoi ja otti toisen pikkuleivän. ”Kaipaan hänen ja ukin jokasunnuntaisia päivällisiä. He kutsuivat paikalle aina koko perheen.”
Millaista olisi ollut tuntea mummi ja ukki? Zoe pohti.
Zoe kuunteli, kun perhe kertoi lisää tarinoita hänen isovanhemmistaan. Hänestä niitä oli ihanaa kuulla, mutta hän tunsi olonsa myös hieman ulkopuoliseksi. Hänellä ei ollut kerrottavanaan omia muistoja.
Muutamaa päivää myöhemmin hän oli käymässä itseään vanhemman serkkunsa Lilyn luona. Lilyn sängyllä oli räsynukke.
”Onpa se sievä!” Zoe sanoi. Hän kosketti varovasti nuken mekkoa.
”Sain sen mummilta”, Lily sanoi. ”Hänellä oli tapana tehdä tuollaisia kivoja asioita. Minulla on häntä ikävä.”
”Niin minullakin”, Zoe sanoi. Sitten hänen otsansa kurtistui. Miten hän saattoi kaivata ihmisiä, joita hän ei ollut koskaan tavannut?
Seuraavan viikon aikana Zoe ajatteli isovanhempiaan usein. Aina kun joku puhui heistä, hän tunsi sydämessään tyhjyyttä.
”En koskaan edes tavannut mummia ja ukkia”, Zoe sanoi isälleen eräänä iltana. ”Miksi minua surettaa, etteivät he ole enää täällä?”
Isä hymyili. Häneltä pääsi hiljainen huokaus. ”Isovanhempasi rakastivat perhettään yli kaiken.” Hänen äänensä kävi karheaksi. ”Tiedän, ettei heidän kuolemansa muuta sitä. He rakastavat sinua valtavasti. He katsovat perääsi, kun vartut.”
Isä napsautti sormiaan. ”Minäpä keksin. Voisimme pitää erityisen oppiaiheen perheestä, jotta sinäkin voit tutustua isovanhempiisi paremmin.”
”Kuulostaa kivalta”, Zoe sanoi.
Isä hymyili jälleen. ”Opit kaikenlaista hauskaa. Mummilla oli esimerkiksi tapana kirjoittaa hassuja lauluja lastenlapsilleen.”
Zoe toivoi, että hänelläkin olisi mumminsa kirjoittama laulu.
Seuraavana iltana perhe kokoontui kertomaan lisää lempitarinoita mummista ja ukista. He myös lauloivat mummin kirjoittamia hassuja lauluja.
Oppiaiheen lopussa äiti kääntyi Zoen puoleen. ”Tiedän, että olet ajatellut isovanhempiasi paljon”, hän sanoi. ”Tapaat heidät vielä jonakin päivänä. Isä ja minä arvelimme, että sitä ennen tämä toisi heitä lähemmäksi sinua.” Isä antoi Zoelle kuvan mummista ja ukista.
Zoe katsoi onnellisena isovanhempiensa kuvaa. Jonakin päivänä he vielä tapaisivat toisensa! ●
Minusta on mukavaa oppia uutta suvustani. Haluan tutustua sukuuni ja esivanhempieni historiaan. Olen iloinen, että muut ihmiset voivat auttaa minua siinä.
Enzo R., 9, Rio Grande do Sul, Brasilia
Kuvitus Joanne Lew Vriethoff