Vain yksi taksi
Kirjoittaja asuu Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa.
”Auta meitä löytämään ihan vain yksi taksi, jotta pääsemme kirkkoon”, tytöt rukoilivat.
”Mä olen aina onnellinen kirkkoon käydessäin” (”Kirkkoon käydessäin”, Lasten laulukirja, s. 141).Tämä kertomus sijoittuu Cantabriaan Espanjaan.
”Miten pääsemme tänään kirkkoon?” Ellien pikkusisko Peppa kysyi. ”Sataa niin kovasti!”
”Älä ole huolissasi”, Ellie sanoi. ”Me olemme urheita!”
Ellie auttoi Peppaa napittamaan takkinsa. Sitten hän veti kumisaappaat omiin jalkoihinsa.
Ellie ja Peppa astuivat ulos yhdessä äidin ja isän kanssa. Satoi rankemmin kuin koskaan. Sateenvarjot kääntyivät nurin tuulessa. Ellie ei enää tuntenutkaan oloaan kovin urheaksi.
”Mitä meidän pitäisi tehdä?” Ellie kysyi. Oli liian myrskyistä kävellä linja-autopysäkille.
”Menemme taksilla”, papi sanoi.
”Hyvä ajatus”, mami totesi. ”Mennään!”
He kävelivät pitkin tulvivaa katua. Yksikään taksi tai auto ei ajanut heidän ohitseen. Jopa panadería (leipomo) oli kiinni.
Vihdoin he näkivät paikan, jossa taksit odottivat asiakkaita. Ensimmäinen taksiruutu oli kuitenkin tyhjä.
”Voi ei!” Peppa sanoi.
”Está bien. Ei hätää”, Ellie sanoi. ”Siellä voi olla taksi. Ehkä emme vain näe sitä vielä.”
He kävelivät lähemmäksi. Seuraavakin pysäköintiruutu oli tyhjä.
”Mitä nyt?” isä kysyi.
”Minä tiedän”, Ellie sanoi. ”Rukoillaan.”
Tytöt kuiskasivat rukouksen. “Nuestro Padre Celestial, auta meitä löytämään ihan vain yksi taksi, jotta pääsemme kirkkoon. Yritämme valita oikein, mutta sade tekee siitä vaikeaa. En el nombre de Jesucristo, amén.” Ellie opetteli vielä espanjaa, joten hän käytti kahta kieltä sekaisin.
He kävelivät vielä vähän matkaa. Seuraavakin pysäköintiruutu oli tyhjä.
”Ehkä meidän pitäisi kääntyä ja palata kotiin”, isä huusi tuulen ylitse.
”Jalkamme ovat läpimärät!” äiti sanoi.
”Kävellään vielä vähän pidemmälle”, Ellie sanoi. ”Tarvitsemme vain yhden taksin.”
Nyt he näkivät viimeisen pysäköinti-ruudun.
Siellä oli taksi, jossa paloi vihreä valo!
Ellie ja Peppa hyppäsivät taksiin. Äiti auttoi heitä saamaan hiuksensa järjestykseen. ”Olen pahoillani, että autosi istuimet kastuvat”, isä sanoi kuljettajalle.
He saapuivat kappelille ja tervehtivät ystäviään suukoin ja halauksin (besos ja abrazos).
”Uskomatonta, että löysimme taksin”, äiti sanoi. ”¡Que suerte!”
”Se ei ollut onnea”, Ellie sanoi. ”Peppa ja minä rukoilimme, että taivaallinen Isä auttaisi meitä pääsemään kirkkoon. Ja Hän kuuli meitä!” ●
Kuvitus Patricia Geis