Seikkailu ulkoilmassa
Oletko sinä ollut tabletilla koko tämän ajan?
Jono pikkuruisia digitaalisia muurahaisia kipitti Ryleen tabletin näytön poikki. Hymyillen Rylee alkoi laskea niitä nopeasti. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän… Tämä matikkapeli oli yksi hänen suosikeistaan!
”Luulin, että olit värittämässä hyönteiskirjaasi”, äiti sanoi tullessaan huoneeseen.
Rylee kohotti katseensa. ”Ai. Niin minä olinkin. Mutta sitten kyllästyin ja rupesin pelaamaan.”
”Oletko pelannut tabletilla koko tämän ajan?” äiti kysyi hymyillen hiukan.
Rylee vilkaisi kelloa. Se oli paljon enemmän kuin hän oli luullut! ”Tuota, joo, kai. Mutta tästä pelistä oppii matikkaa.”
”Matematiikka on hyväksi aivoillesi”, äiti sanoi. ”Mutta liika ruutuaika ei ole hyväksi aivoillesi. Eikä muullekaan kehollesi. Kehosi tarvitsee myös paljon muuta.”
Rylee oli hetken hiljaa. ”Tarkoitatko vaikka terveellistä ruokaa?”
Äiti nyökkäsi. ”Kyllä! Mutta se on vain alkua. Mennäänkö ulos kävelylle? Siellä saatat nähdä vaikka oikeita muurahaisia.”
”Mennään vaan!” Rylee veti kengät jalkaan. Äiti ja Ryleen pikkusisko Harper odottivat jo ovella.
”Valmiina seikkailuun?” äiti kysyi.
”Joo!”
He kävelivät läheiseen puistoon. Aurinko paistoi ja puiden lehdet havisivat tuulessa. ”Hei, katso!” Rylee osoitti muurahaisjonoa, joka kulki jalkakäytävän yli. ”Sinä olit oikeassa, äiti.”
”Kuinka monta niitä on?” äiti kysyi.
Rylee yritti laskea, mutta niitä oli liian paljon. Hän juoksi eteenpäin ja poimi maasta pilkullisen kiven. ”Se on kuin leppäkerttu. Katsokaa näitä pilkkuja!”
Hän sujautti kiven taskuunsa. ”Leikitään, että ollaan tutkijoita”, hän sanoi Harperille. ”Voimme näyttää löytömme toisillemme!”
Yhdessä hän ja Harper löysivät toisen hienon kiven, kävyn ja tammenterhon. He näkivät myös perhosia.
”Tämä on vielä hauskempaa kuin pelaaminen!” Rylee sanoi.
”Eikö olekin mukava olla ulkona?” äiti kysyi. ”Ja tiedätkö, mikä on parasta? Se tekee todella hyvää aivoillesi.”
Rylee kallisti päätään. ”Mutta minä luulin, että aivot vahvistuvat opiskelemalla.”
”Se on yksi tapa vahvistaa niitä. Myös muut asiat auttavat niitä kasvamaan. Kuten jalkapallon potkiminen perheen kanssa. Tai kavereiden kanssa jutteleminen. Tai tällainen ulkoileminen. Jeesuksen tavoin meidänkin täytyy kasvaa ja kehittyä monella eri tavalla.”
Aika lensi siivillä, kun Rylee, äiti ja Harper tutkivat puistoa. Kun he palasivat kotiin, Ryleen taskut olivat täynnä kävelyltä löytyneitä aarteita. Hän järjesti ne riviin lattialle laskeakseen ne. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…
Hän hymyili. Hän oli iloinen, että oli olemassa niin monia hauskoja tapoja kasvaa ja pitää hyvää huolta omasta kehosta.
Kuvitus Tammy Lyon