Braden näyttää esimerkkiä
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Kertomus tapahtui Louisianassa Yhdysvalloissa.
Elämä alligaattorifarmilla oli upeaa. Mutta sieltä puuttui yksi asia.
”Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä” (1. Tim. 4:12).
Braden kantoi isänsä kanssa syöttölaiturille painavia sankoja, jotka olivat täynnä alligaattorin rehupellettejä. Alligaattorien päät nousivat pintaan, ja ne liukuivat heitä kohti. Kun Braden ja hänen isänsä lähestyivät syöttöpaikkaa, osa alligaattoreista avasi suunsa.
Mutta Bradenia ei pelottanut. Työskentely isän kanssa alligaattorifarmilla oli parasta, mitä hän tiesi.
”Ruoka-aika!” Braden sanoi. Hän kauhaisi lapiollisen pellettejä ja heitti ne veteen.
Rousk. Rousk. Loiskis.
Osa alligaattoreista nappasi pelletit ilmasta. Toiset napsivat niitä niiden osuessa veden pintaan. Braden ja hänen isänsä heittelivät ruokaa, kunnes sangot tyhjentyivät.
”Kiitos avusta”, isä sanoi. ”Mennään. Lähetyssaarnaajat tulevat pian.”
Braden ja hänen perheensä olivat alkaneet jutella lähetyssaarnaajien kanssa muutama kuukausi aiemmin. Braden piti lähetyssaarnaajista! Hänestä oli myös mukavaa oppia kirkosta. Isä oli kirkon jäsen, mutta hän ei ollut käynyt kirkossa paljonkaan. Äitiä ja Bradenia ei ollut koskaan kastettu.
”Viime viikolla asetitte tavoitteeksenne lukea Moosian kirjasta luvun 18”, sisar Cox sanoi sinä iltana. ”Kuinka se sujui?”
Äiti ja isä vilkaisivat toisiaan ja olivat hetken hiljaa. ”Meillä on ollut tällä viikolla kiire”, äiti sanoi.
”Minä luin sen!” Braden sanoi.
”Hienoa!” sisar Blood sanoi ja kurotti antamaan ylävitosen. ”Miltä sinusta tuntui, kun olit lukenut sen?”
Braden hymyili leveästi. ”Todella hyvältä. Minä myös rukoilin kasteelle menemisestä. Haluan kovasti mennä kasteelle!”
”Sehän on hienoa! Tiedän, että se tekee taivaallisen Isän hyvin iloiseksi”, sisar Cox sanoi. Hän kääntyi Bradenin äidin puoleen. ”Entä mitä sinä ajattelet siitä?”
”En ole edelleenkään varma. Luulen, että tarvitsen hieman lisää aikaa”, äiti sanoi.
Braden oli loppukeskustelun ajan hieman surullinen. Hän toivoi, että kumpikin hänen vanhemmistaan kuuluisi kirkkoon. Ja hän halusi myös olla kirkon jäsen!
Kun lähetyssaarnaajat lähtivät, hän kertoi vanhemmilleen todella tarkoittaneensa sitä, mitä hän sanoi aiemmin. ”Minä haluan oikeasti mennä kasteelle. Ja…” Braden henkäisi syvään. ”Haluan, että isä kastaa minut.”
Hetken hiljaisuuden jälkeen isä puhui. ”Minäkin haluan sitä.”
Äiti oli hiljaa. ”Rukoillaan siitä.”
Braden polvistui ja kysyi taivaalliselta Isältä, pitäisikö hänen ja äidin mennä kasteelle. Hän tunsi olonsa lämpimäksi ja rakastetuksi.
Seuraavien viikkojen aikana Braden luki pyhiä kirjoituksia ja rukoili joka päivä. Aluksi se oli nimenomaan hän, joka pyysi vanhempiaan rukoilemaan ja lukemaan hänen kanssaan. Mutta pian he alkoivat pyytää häntä. Kun hän syötti alligaattoreita isän kanssa, he puhuivat pyhistä kirjoituksista ja siitä, mitä he olivat oppineet kirkossa. Äidin kanssa hän puhui lähetystyöoppiaiheista. Äiti ja isä vaikuttivat olevan päivä päivältä onnellisempia.
Eräänä päivänä lähetyssaarnaajien oppitunnin aikana äiti sanoi sanat, joita Braden oli odottanut: ”Haluan mennä kasteelle.”
Seuraavien viikkojen ajan Braden tunsi leijuvansa pilvien päällä.
Viimein koitti päivä, jona äiti ja Braden kastettiin. Kun Braden tuli ylös vedestä, hän tunsi taivaallisen Isän rakkauden itseään ja perhettään kohtaan. Hän antoi isälle ison halauksen.
Isä halasi Bradenia tiukasti ja kuiskasi: ”Kiitos, että olet hyvä esimerkki ja autat meitä. Minä rakastan sinua.”
Kuvitus C.B. Canga